Raamattu vuodessa.

Päivänä 286 pohdimme sinnikkyyttä ja johtajuutta makkabealaisten taistelussa. Sirakin kirjan 13:15 tarjoaa varoituksia ja moraalisia ohjeita. Sananlaskujen kirjan 22:13–16 varoittaa meitä laiskuudesta, ahkeruudesta ja vastuunotosta ja auttaa muokkaamaan luonnettamme jumalallisen viisauden mukaisesti.

1. Kun ympärillä asuvat pakanat kuulivat, että alttari oli rakennettu ja pyhäkkö uusittu entiselleen, niin he suuresti vihastuivat.

2. Ja he pitivät neuvoa hävittääkseen Jaakobin heimosta ne, jotka asuivat heidän keskellään, ja he alkoivat levittää murhaa ja hävitystä kansan keskuuteen.

3. Ja Juudas taisteli Eesaun jälkeläisiä vastaan Idumeassa Akrabattenen maakunnassa, sillä he olivat väijyksissä Israelin rajoilla. Heille hän tuotti suuren tappion, nöyryytti heidät ja otti saaliiksi heidän tavaransa.

4. Hän ajatteli myös Baianin asukasten pahuutta: he olivat kansalle paulaksi ja ansaksi väijyen heitä teiden varsilla.

5. Hän sulki heidät heidän torneihinsa, piiritti heidät ja vihki heidät tuhon omiksi ja poltti tulella kaupungin tornit kaikkine miehistöineen.

6. Sitten hän meni virran ylitse ammonilaisia vastaan ja kohtasi siellä vahvan sotajoukon ja paljon väkeä, joiden johtajana oli Timoteus.

7. Heidän kanssaan hän antautui useihin taisteluihin; hän musersi heidät perinpohjin ja voitti heidät.

8. Ja valloitettuaan Jaeserin ja sen tytärkaupungit hän palasi takaisin Juudeaan.

9. Sitten pakanat kokoontuivat Gileadiin niitä israelilaisia vastaan, jotka asuivat heidän alueellansa, hävittääkseen heidät. Mutta nämä pakenivat Dateman linnoitukseen.

10. Ja he lähettivät Juudaalle ja hänen veljilleen näin kuuluvan kirjeen: "Ympärillämme olevat pakanat ovat kokoontuneet meitä vastaan, hävittääkseen meidät;

11. ja he olivat valmiit tulemaan ja valloittamaan linnoituksen, johon me olemme paenneet, ja Timoteus johtaa heidän sotajoukkoaan.

12. Tule siis nyt ja pelasta meidät heidän käsistään, sillä suuri joukko meikäläisiä on jo kaatunut,

13. ja kaikki meidän veljemme, jotka ovat Tuubiaan alueella, ovat tapetut; heidän vaimonsa ja lapsensa ja tavaransa on viety pois, ja siellä on surmattu noin tuhat miestä."

14. Kun kirjettä parhaillaan vielä luettiin, niin katso, saapui toisia lähettiläitä Galileasta, vaatteet reväistyinä, tuoden samanlaisen sanoman:

15. heitä vastaan oli kokoontunut väkeä Ptolemaiksesta, Tyyrosta ja Siidonista ja koko vierasheimoisten Galilea, tuhotakseen heidät kokonansa.

16. Kun Juudas ja kansa sen kuulivat, kerääntyi koolle suuri kansankokous neuvottelemaan, mitä olisi tehtävä heidän veljilleen, jotka olivat ahdingossa ja pakanain ahdistamina.

17. Ja Juudas sanoi veljelleen Simonille: "Valitse itsellesi miehiä, mene ja pelasta Galileassa olevat veljesi; minä ja veljeni Joonatan lähdemme Gileadiin".

18. Mutta hän jätti Joosefin, Sakariaan pojan, ja Asariaan kansan johtajiksi muun sotajoukon kanssa Juudeaan tämän suojaksi.

19. Ja hän käski heitä sanoen: "Johtakaa tätä kansaa, mutta älkää antautuko taisteluun pakanoita vastaan, ennenkuin me palaamme takaisin".

20. Ja Simonin osalle annettiin kolmetuhatta miestä retkeä varten Galileaan ja Juudaan osalle kahdeksantuhatta miestä retkeä varten Gileadiin.

21. Sitten Simon lähti Galileaan ja antautui moneen taisteluun pakanoita vastaan; ja hän voitti heidät perinpohjin.

22. Ja hän ajoi heitä takaa Ptolemaiksen porteille asti, ja pakanoita kaatui noin kolmetuhatta miestä, ja hän otti saaliiksi heidän tavaransa.

23. Sitten hän otti mukaansa juutalaiset Galileasta ja Arbattasta ynnä heidän vaimonsa ja lapsensa ja kaiken, mitä heillä oli, ja heidät vietiin Juudeaan suurella riemulla.

24. Mutta Juudas Makkabialainen ja hänen veljensä Joonatan menivät Jordanin ylitse ja kulkivat kolmen päivän matkan halki erämaan.

25. Siellä he kohtasivat nabatilaiset, ja nämä ottivat heidät ystävällisesti vastaan ja kertoivat heille kaiken, mitä oli tapahtunut heidän veljilleen Gileadissa,

26. ja että monet heistä olivat suljettuina Bosraan, Beseriin, Alamaan, Kasforiin, Makediin ja Karnainiin - kaikki nämä lujia ja suuria kaupunkeja.

27. Ja muissakin Gileadin kaupungeissa oli niihin suljettuja; viholliset varustautuivat jo huomenna piirittämään linnoituksia, valloittamaan ne ja tuhoamaan heidät kaikki samana päivänä.

28. Silloin kääntyi Juudas ja hänen sotajoukkonsa yhtäkkiä erämaahan Beseriin vievälle tielle. Ja hän valloitti kaupungin ja tappoi kaikki miehenpuolet miekan terällä ja otti saaliiksi kaikki heidän tavaransa ja poltti kaupungin tulella.

29. Sitten hän lähti yöllä sieltä liikkeelle ja kulki linnoituksen juurelle asti.

30. Mutta kun aamu sarasti, nostivat he silmänsä ja katso, oli suunnaton joukko väkeä, jotka kuljettivat tikapuita ja piirityskoneita, valloittaakseen linnoituksen, ja olivat juuri käymässä siellä-olijain kimppuun.

31. Kun Juudas näki, että taistelu oli alkanut ja melu kaupungista kohosi taivasta kohti sotatorvien ja huudon pauhatessa,

32. niin hän sanoi sotamiehillensä: "Sotikaa tänään velijenne puolesta".

33. Sitten hän hyökkäsi heidän kimppuunsa kolmena joukkona selästäpäin; he puhalsivat pasunoihin ja huusivat ääneen rukoillen.

34. Mutta kun Timoteuksen sotajoukko huomasi, että hyökkääjä oli Makkabilainen, pakenivat he hänen edestään. Ja hän tuotti heille suuren tappion, ja heitä kaatui sinä päivänä noin kahdeksantuhatta miestä.

35. Sitten hän kääntyi Maafaa kohti, kävi sen kimppuun, valloitti sen ja surmasi kaikki miehenpuolet, otti saaliiksi sen tavarat ja poltti sen tulella.

36. Sieltä hän lähti liikkeelle ja valloitti Kasforin, Makedin, Bosran ja muut Gileadin kaupungit.

37. Tämän jälkeen Timoteus kokosi toisen sotajoukon ja leiriytyi Rafonin edustalle talvipuron toiselle puolelle.

38. Mutta Juudas lähetti miehiä vakoilemaan leiriä. He ilmoittivat hänelle sanoen: "Kaikki meidän ympärillämme asuvat pakanat ovat kokoontuneet heidän luoksensa, ylen suuri sotajoukko.

39. Arabialaisiakin he ovat palkanneet avuksensa, ja he ovat leiriytyneet talvipuron toiselle puolelle, ollen valmiita käymään sinua vastaan taisteluun." Silloin Juudas samosi heitä vastaan.

40. Kun Juudas ja hänen sotajoukkonsa lähenivät puroa, sanoi Timoteus sotajoukkonsa päälliköille: "Jos hän ennen meitä menee yli käydäkseen meidän kimppuumme, niin emme voi häntä vastustaa, sillä hän on silloin meitä väkevämpi.

41. Mutta jos hän arkailee ja leiriytyy joen toiselle puolelle, niin me menemme sen yli, käymme hänen kimppuunsa ja voitamme hänet."

42. Kun Juudas oli tullut talvipuron läheisyyteen, asetti hän väen päällysmiehet purolle ja käski heitä sanoen: "Älkää salliko kenenkään leiriytyä, vaan menkööt he kaikki taisteluun".

43. Sitten hän meni ensimmäisenä puron yli, käyden heidän kimppuunsa, ja kaikki hänen väkensä seurasi häntä. Hän voitti perinpohjin kaikki pakanat; nämä heittivät pois aseensa ja pakenivat Karnainin pyhäkköön.

44. Sitten he valloittivat kaupungin ja polttivat pyhäkön tulella kaikkine sisällä-olevineen. Niin kukistettiin Karnain, eivätkä he enää voineet tehdä Juudaalle vastarintaa.

45. Nyt Juudas kokosi kaikki Gileadissa olevat israelilaiset, pienet ja suuret, naiset ja lapset ja tavarat, ylen suuren joukon, lähteäkseen Juudan maahan.

46. Ja he tulivat Efroniin. Tämä oli suuri, lujasti linnoitettu kaupunki ja sijaitsi vuorisolan suulla, niin ettei siitä voinut poiketa oikealle eikä vasemmalle, vaan oli kuljettava aivan sen lävitse.

47. Mutta kaupungin asukkaat sulkivat heiltä tien ja tukkivat portit kivillä.

48. Silloin Juudas lähetti heille tämän rauhallisen sanan: "Salli minun kulkea maasi kautta, mennäksemme omaan maahamme. Kukaan ei tee teille pahaa; me tahdomme vain kulkea lävitse." Mutta he eivät tahtoneet avata pääsyä hänelle.

49. Silloin Juudas käski kuuluttaa sotajoukkossa, että jokaisen oli pysyttävä sillä paikalla, jossa hän juuri oli.

50. Ja sotamiehet pysähtyivät paikoilleen. Sitten he taistelivat kaupunkia vastaan koko päivän ja koko yön, ja kaupunki joutui hänen käsiinsä.

51. Ja hän tuhosi kaikki miehenpuolet miekan terällä, hävitti kaupungin ja otti saaliiksi sen tavarat. Sitten hän kulki kaupungin läpi tapettujen ylitse.

52. Senjälkeen he kulkivat Jordanin yli ja tulivat suurelle tasangolle, joka on vastapäätä Beetsania.

53. Mutta Juudas piti lakkaamatta koossa niitä, jotka jäivät toisista jälkeen, ja rohkaisi väkeä koko ajan matkalla, kunnes hän saapui Juudan maahan.

54. Ja he nousivat Siionin vuorelle iloiten ja riemuiten ja uhrasivat polttouhreja, sillä ketään heistä ei ollut kaatunut koko matkalla onnelliseen palaamiseen asti.

55. Sillä aikaa kuin Juudas Joonatanin kanssa oli Gileadissa ja hänen veljensä Simon oli Galileassa Ptolemaiksen edustalla,

56. saivat Joosef, Sakariaan poika, ja Asarias, sotajoukkojen päällikkö, kuulla sotaisista urotöistä, joita makkabilaiset olivat suorittaneet.

57. Silloin he sanoivat: "Tehkäämme mekin itsellemme nimi ja lähtekäämme teistelemaan pakanoita vastaan, jotka ovat ympärillämme".

58. Ja niin he kutsuivat koolle heidän johdossaan olevat sotaväen osastot ja lähtivät Jamniaa vastaan.

59. Silloin Gorgias ja hänen miehensä lähtivät ulos kaupungista asettuakseen heitä vastaan taisteluun.

60. Ja Joosef ja Asarias lyötiin pakoon, ja heitä ajettiin takaa Juudean rajoille asti; ja sinä päivänä kaatui Israelin kansaa noin kaksituhatta miestä.

61. Niin kansa kärsi suuren tappion, koska he, arvellen voivansa suorittaa urotöitä, eivät olleet totelleet Juudasta ja hänen veljeään.

62. Mutta he eivät olleet noiden miesten sukua, joiden käden kautta Israelille oli suotu pelastus.

63. Mutta Juudas sankari ja hänen veljensä saivat osakseen ylen suurta kunnioitusta kaiken Israelin ja kaikkien pakanain keskuudessa, missä ikinä heidän nimensä mainittiin.

64. Ja heidän luoksensa kokoonnuttiin onnittelemaan.

65. Sitten Juudas ja hänen veljensä lähtivät taistelemaan Eesaun jälkeläisiä vastaan eteläpuoliseen maahan; ja hän voitti Hebronin ja sen tytärkaupungit, hävitti sen linnoituksen ja poltti sen tornit yltympäri.

66. Sitten hän lähti liikkeelle mennäkseen filistealaisten maahan, ja hän kulki Marisan kautta.

67. Siihen aikaan kaatui eräitä pappeja taistelussa, kun hekin tahtoivat tehdä urotöitä ja varomattomasti lähtivät taisteluun.

68. Juudas poikkesi nyt Asdodiin, joka on filistealaisen maassa, ja hän hävitti heidän alttarinsa, poltti heidän jumaliensa kuvat, otti saaliiksi tavarat heidän kaupungistaan ja palasi sitten Juudeaan.

Luku 13

1. Joka tervaan kajoaa, se tahraa itsensä; ja joka käy tekemisiin ylpeän kanssa, tulee hänen kaltaisekseen.

2. Älä käy kantamaan kuormaa, joka on sinulle liian raskas äläkä käy tekemisiin väkevämpäsi ja rikkaampasi kanssa. Mitä tekemistä on saviastialla padan kanssa: toinen kolhaisee ja toinen on kappaleina.

3. Rikas tekee vääryyttä ja vielä sitten toruu, köyhä kärsii vääryyden ja saa vielä pyydellä anteeksi.

4. Jos sinusta on hänelle hyötyä, käyttää hän sinua tehtäviinsä; mutta jos et mitään voi, hän jättää sinut.

5. Jos sinulla on omaisuutta, elelee hän kanssasi ja tyhjentää sinut, eikä se häntä sureta.

6. Jos hän tarvitsee sinua. eksyttää hän sinut, hymyilee sinulle kauniisti ja sanoo: "Mitä tarvitset?"

7. Ja hän saattaa sinut aivan häpeään herkuillansa, kunnes hän tyhjentää sinut kahdesti tai kolmesti ja lopuksi sinulle nauraa. Kun hän sen jälkeen sinut näkee, ei hän sinusta välitä, vaan pudistaa sinulle päätänsä.

8. Pidä varasi, ettet joudu harhaan ja nöyryytetyksi siinä missä iloitsit.

9. Jos vallassaolija sinua kutsuu, ole pidättyväinen niin hän kutsuu sinua vielä enemmän.

10. Älä tungettele, ettei sinua sysittäisi pois, äläkä pysyttele liian kaukana, ettei sinua unhotettaisi.

11. Älä pyri puhumaan hänen kanssaan niinkuin vertaisesi kanssa, äläkä usko hänen paljoja sanojansa. Sillä hän koettelee sinua paljolla puheellansa, ja ikäänkuin leikkiä laskien hän tahtoo päästä sinusta selville.

12. Hän on säälimätön: ei hän pidä takanaan sinun sanojasi eikä säästä pahoinpitelyä ja kahleita.

13. Pidä silmäsi auki ja ole tarkoin varuillasi. sillä sinä vaellat oman lankeemuksesi seurassa.

15. Jokainen elävä olento rakasta kaltaistansa ja jokainen ihminen lähisintään.

16. Kaikki liha tuntee vetämystä omaa sukuansa kohtaan, ja mies liittyy kaltaiseensa.

17. Mitä yhteyttä on sudella karitsan kanssa? Yhtä vähän syntisellä hurskaan kanssa.

18. Miten voisivat hyeena ja koira olla sovussa keskenään, ja miten rikas ja köyhä olla sovussa?

19. Villiaasit erämaassa ovat leijonain pyydystettäviä, samoin ovat köyhät rikkaiden riistamaana.

20. Nöyryys on ylpeälle kauhistus, samoin ovat köyhä rikkaalle kauhistus.

21. Jos rikas horjuu tukevat häntä hänen ystävänsä. Jos alhainen lankeaa, hänen ystävänsä häntä vielä sysäävät.

22. Jos rikas sortuu, on hänellä auttajia paljon; jos hän puhuu sopimattomia, sanovat he hänen olevan oikeassa. Jos köyhä sortuu, niin häntä vielä lisäksi soimataan: jos hän puhuisi ymmärtäväisesti, ei hänelle anneta tilaisuutta.

23. Kun rikas puhuu, vaikenevat kaikki, ja hänen sanansa kohotetaan pilviin asti. Kun köyhä puhuu, sanotaan: "Kuka hän on?" Ja jos hän kompastuu, hänet vielä survaistaan kumoon.

24. Hyvä on rikkaus, jollei siihen liity syntiä, mutta köyhyys on paha jumalattoman mielestä.

25. Ihmisen sydän muuttaa hänen kasvonsa joko hyvään päin tai pahaan.

26. Tyytyväisen sydämen merkki ovat iloisen kasvot; mutta sananlaskujen keksiminen kysyy raskasta mietiskelyä.

Luku 14

1. Onnellinen se mies, joka ei riko suullansa ja jota murhe synnistä ei kalva!

2. Onnellinen se mies, jota hänen tuntonsa ei soimaa ja joka ei ole langennut toivostansa!

3. Kitsastelijalle ei rikkaus ole hyvä; ja mitä tekee rahoilla pahansuopa?

4. Joka kokoaa ja itseltänsä kieltää hyvän, se kokoaa muille, ja hänen omaisuudellaan elävät toiset yltäkylläisesti.

5. Joka on itsellensä paha, kenelle hän olisi hyvä?

6. Ei kukaan ole pahempi kuin se, joka ei suo hyvää itselleen, ja se on hänen pahuutensa palkka.

7. Ja jos hän hyvää tekee, tekee hän sen unhottaen tapansa, mutta lopuksi hän tuo ilmi pahuutensa.

8. Paha on se, jolla on pahansuopa silmä, se, joka kääntää pois kasvonsa eikä välitä muitten tarpeista.

9. Ahneen silmä ei tyydy osaansa, ja häijy vääryys kuivuutta sielun.

10. Paha silmä on kade leivästäkin ja kärsii puutetta omassa pöydässään.

11. Poikani, tee hyvää itsellesi varojesi mukaan ja tuo arvollisesti uhrit Herralle.

12. Muista, ettei kuolema viivyttele, eikä liittosopimusta tuonelan kanssa ole sinulle näytetty.

13. Tee ennen loppuasi hyvää ystävällesi, ojenna kätesi ja anna hänelle, sen mukaan kuin voit.

14. Älä lyö laimin hyvää päivää, älköönkä menkö ohitse sinun osuutesi hyvän nauttimisessa.

15. Eikö sinun ole jätettävä muille vaivannäkösi hedelmät ja perinnön jakoon työsi tulokset?

16. Anna ja ota ja tyydytä halusi, sillä ei auta tuonelassa kysyä ylkäkylläisyyttä.

17. Kaikki liha vanhenee kuin vaate, sillä tämä on liitto hamasta ikiajoista: "Sinun pitää kuolemalla kuoleman."

18. Niinkuin ovat vihreät lehdet tuuheassa puussa: toisia se varistaa, toisia se kasvattaa, niin on myös lihan ja veren suku: toiset kuolevat, toiset syntyvät.

19. Kaikki, mikä on tehty, lahoaa ja saa lopun, ja sen tekijä menee pois yhdessä sen kanssa.

20. Onnellinen se mies, joka tutkistelee viisautta, ja se, joka puhuu ymmärtäväisesti,

21. se, joka ajattelee sydämessään viisauden tietä ja mietiskelee sen salaisuuksia!

22. Lähde käymään sen jäljessä kuin vakoilija ja väijyskele siellä, missä se käy sisälle.

23. Se, joka kurkistaa sisään sen akkunasta ja kuuntelee sen ovien pielessä,

24. joka levähtää lähellä sen huonetta ja lyö telttansa vaarnat sen seinien viereen,

25. se mies saa pystyttää majansa sen sivulleja levätä onnen lepopaikassa.

26. Hän asettaa lapsensa viisauden suojaan ja asustaa sen oksien alla.

27. Se suojaa häntä helteeltä, ja hän löytää levon sen ihanuudessa.

Luku 15

1. Herraa pelkääväinen tekee näin, ja se, joka pitää kiinni laista, saa omaksensa viisauden.

2. Se tulee häntä kohti niinkuin äiti ja ottaa hänet vastaan niinkuin neitsyellinen vaimo,

3. ravitsee häntä ymmärryksen leivällä ja antaa viisauden vettä hänelle juoda.

4. Hän nojautuu siihen eikä horju ja luottaa siihen eikä tule häpeään.

5. Se korottaa hänet ylitse hänen lähimmäistensä ja avaa hänen suunsa keskellä seurakuntaa.

6. Ilon ja riemuseppeleen ja iankaikkisen nimen hän saa periä.

7. Ymmärtämättömät ihmiset eivät saa omaksensa viisautta, eivätkä syntiset miehet saa sitä katsella.

8. Kaukana on se ylpeydestä, eivätkä valheen miehet sitä muista.

9. Ei ole ylistysvirsi sovelias synnintekijän suuhun, sillä ei Herra ole sitä hänelle lähettänyt.

10. Ylistystä lausukoon se, jolla viisaus on, ja Herra antaa sitä seurata onnen.

11. Älä sano: "Se on Herran syy, että minä olen hänestä luopunut", sillä mitä hän vihaa, sitä älä sinä tee.

12. Älä sano: "Hän itse on minut eksyttänyt": sillä syntistä miestä hän ei tarvitse.

13. Kaikkea kauhistusta Herra vihaa, eivätkä häntä pelkääväiset sellaista rakasta.

14. Hän teki alussa ihmisen ja jätti hänen hänen vapaan tahtonsa valtaan.

15. Jos tahdot, sinä pidät käskyt; sinä olet uskollinen, jos se sinulle kelpaa.

16. Hän on asettanut eteesi tulen ja veden: Kumpaan tahdot, sinä ojennat kätesi.

17. Ihmisellä on edessänsä elämä ja kuolema, ja hänelle annetaan se, mikä hänelle kelpaa.

18. Sillä suuri on Herran viisaus, hän on voimallinen valtasuuruudessaan ja kaikkinäkevä.

19. Ja hänen silmänsä ovat käännetyt häntä pelkääväisten puoleen, ja hän tuntee ihmisen kaikki teot.

20. Mutta ei hän ole käskenyt kenenkään olla jumalaton eikä antanut kenellekään lupaa tehdä syntiä.

13. Laiska sanoo: "Ulkona on leijona; tappavat vielä minut keskellä toria."

14. Irstaitten vaimojen suu on syvä kuoppa; Herran vihan alainen kaatuu siihen.

15. Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.

16. Vaivaiselle on voitoksi, jos häntä sorretaan, rikkaalle tappioksi, jos hänelle annetaan.