Katolinen Raamattu
 

Luukaksen evankeliumi, 16

8. Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä, että hän oli menetellyt ovelasti. Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset.

Aiheeseen liittyvät säkeet Luukaksen evankeliumi, 16:

Pyhän Luukkaan 16 esittelee Jeesuksen opetuksia rahasta ja vauraudesta. Hän puhuu epärehellisen järjestelmänvalvojan vertauksesta ja korostaa rehellisyyden ja uskollisuuden merkitystä aineellisiin tuotteisiin. Jeesus puhuu myös mahdottomuudesta palvella Jumalaa ja rahaa samanaikaisesti. Alla on viisi jaketta, jotka liittyvät São Luukkaan 16: n aiheisiin:

Matthew 6:19-21: "Älä kerää sinulle aarteita maapallolle, missä jäljen ja ruosteen tuhoaminen, ja missä varkaat rikkovat ja varastavat. Mutta kerääntyvät aarteille taivaalla, missä koi ja ruoste eivät tuhoa, ja ja Missä varkaat eivät rikko tai varasta. Sillä missä aarre on, sydämesi on. " Tämä jae opettaa iankaikkisten rikkauksien arvostamisen tärkeyttä ajallisen sijasta.

Luuk. Tämä jae vahvistaa ajatusta, että elämää ei pidä määritellä ihmisen aineellisten tavaroiden määrän perusteella.

Sananlaskut 22:1: "On parempi olla hyvä nimi kuin monilla rikkauksilla; hyvin arviointi on parempi kuin hopea ja kulta." Tämä jae korostaa hyvän nimen ja maineen merkitystä, mikä on arvokkaampaa kuin aineelliset rikkaudet.

1 Timothy 6:10: "Sillä rahan rakkaus on kaikkien ongelmien juuria. Jotkut ihmiset himoittavasta rahasta poikkesivat uskosta ja kiusasivat itseään monilla kärsimmillä." Tämä jae osoittaa ahneuden ja rahan rakkauden vaarat, jotka voivat johtaa ihmiset siirtymään uskosta ja kärsimään tämän seurauksista.

Hepr. 13:5: "Pidä vapaana rakkaudesta rahaan ja olen tyytyväinen siihen, mitä sinulla on, koska Jumala itse sanoi:" En koskaan jätä sinua, en koskaan hylkää sinua. " Tämä jae korostaa sitä, kuinka tärkeää on sisällyttää sitä, mitä sellainen on, ja luottaa Jumalaan sen sijaan, että se on pakkomielle rahasta ja aineellisesta omaisuudesta.





“Há alegrias tão sublimes e dores tão profundas que não se consegue exprimir com palavras. O silêncio é o último recurso da alma, quando ela está inefavelmente feliz ou extremamente oprimida!” São Padre Pio de Pietrelcina