Katolinen Raamattu
Mosaico decorativo

Nehemiah, 2

1. In the month of Nisan, in the twentieth year of King Artaxerxes, since I was in charge of the wine, I took the wine and offered it to the king. Now, he had never seen me looking depressed before.

1. In the month of Nisan, in the twentieth year of King Ar-ta-xerx'es, when wine was before him, I took up the wine and gave it to the king. Now I had not been sad in his presence.

2. So the king said to me, 'Why are you looking depressed? You are not sick! This must be a sadness of the heart.' Thoroughly alarmed by this,

2. And the king said to me, "Why is your face sad, seeing you are not sick? This is nothing else but sadness of the heart." Then I was very much afraid.

3. I said to the king, 'May the king live for ever! How can I not look depressed when the city where the tombs of my ancestors are lies in ruins and its gates have been burnt down?'

3. I said to the king, "Let the king live for ever! Why should not my face be sad, when the city, the place of my fathers' sepulchres, lies waste, and its gates have been destroyed by fire?"

4. The king then said to me, 'What would you like me to do?' Praying to the God of heaven,

4. Then the king said to me, "For what do you make request?" So I prayed to the God of heaven.

5. I said to the king, 'If the king approves and your servant enjoys your favour, send me to Judah, to the city of the tombs of my ancestors, so that I can rebuild it.'

5. And I said to the king, "If it pleases the king, and if your servant has found favor in your sight, that you send me to Judah, to the city of my fathers' sepulchres, that I may rebuild it."

6. The king -- with the queen sitting beside him-said, 'How long will your journey take, and when will you come back?' Once I had given him a definite time, the king approved my mission.

6. And the king said to me (the queen sitting beside him), "How long will you be gone, and when will you return?" So it pleased the king to send me; and I set him a time.

7. I then said to the king, 'If the king approves, may I be given orders for the governors of Transeuphrates to let me pass through on my way to Judah?

7. And I said to the king, "If it pleases the king, let letters be given me to the governors of the province Beyond the River, that they may let me pass through until I come to Judah;

8. Also an order for Asaph, keeper of the king's forest, to supply me with timber for the beams of the gates of the citadel of the Temple, for the city walls and for the house which I am to occupy?' These the king granted me because the kindly hand of my God was over me.

8. and a letter to Asaph, the keeper of the king's forest, that he may give me timber to make beams for the gates of the fortress of the temple, and for the wall of the city, and for the house which I shall occupy." And the king granted me what I asked, for the good hand of my God was upon me.

9. When I reached the governors of Transeuphrates, I gave them the king's orders. The king had sent an escort of army officers and cavalry along with me.

9. Then I came to the governors of the province Beyond the River, and gave them the king's letters. Now the king had sent with me officers of the army and horsemen.

10. When Sanballat the Horonite and Tobiah the official of Ammon heard about this, they were exceedingly displeased that someone had come to promote the welfare of the Israelites.

10. But when Sanbal'lat the Hor'onite and Tobi'ah the servant, the Ammonite, heard this, it displeased them greatly that some one had come to seek the welfare of the children of Israel.

11. And so I reached Jerusalem. After I had been there three days,

11. So I came to Jerusalem and was there three days.

12. I got up during the night with a few other men -- I had not told anyone what my God had inspired me to do for Jerusalem -- taking no animal with me other than my own mount.

12. Then I arose in the night, I and a few men with me; and I told no one what my God had put into my heart to do for Jerusalem. There was no beast with me but the beast on which I rode.

13. Under cover of dark I went out through the Valley Gate towards the Dragon's Fountain as far as the Dung Gate, and examined the wall of Jerusalem where it was broken down and its gates burnt out.

13. I went out by night by the Valley Gate to the Jackal's Well and to the Dung Gate, and I inspected the walls of Jerusalem which were broken down and its gates which had been destroyed by fire.

14. I then crossed to the Fountain Gate and the King's Pool, but it was impassable to my mount.

14. Then I went on to the Fountain Gate and to the King's Pool; but there was no place for the beast that was under me to pass.

15. So I went up the Valley in the dark, examining the wall; I then went in again through the Valley Gate, coming back

15. Then I went up in the night by the valley and inspected the wall; and I turned back and entered by the Valley Gate, and so returned.

16. without the officials knowing where I had gone or what I had been doing. So far I had said nothing to the Jews: neither to the priests, the nobles, the officials nor any other persons involved in the undertaking.

16. And the officials did not know where I had gone or what I was doing; and I had not yet told the Jews, the priests, the nobles, the officials, and the rest that were to do the work.

17. I then said to them, 'You see what a sorry state we are in: Jerusalem is in ruins and its gates have been burnt down. Come on, we must rebuild the walls of Jerusalem and put an end to our humiliating position!'

17. Then I said to them, "You see the trouble we are in, how Jerusalem lies in ruins with its gates burned. Come, let us build the wall of Jerusalem, that we may no longer suffer disgrace."

18. And I told them how the kindly hand of my God had been over me, and the words which the king had said to me. At this they said, 'Let us start building at once!' and they set their hands to the good work.

18. And I told them of the hand of my God which had been upon me for good, and also of the words which the king had spoken to me. And they said, "Let us rise up and build." So they strengthened their hands for the good work.

19. When Sanballat the Horonite, Tobiah the official of Ammon, and Geshem the Arab heard about this, they laughed at us and jeered. They said, 'What is this you are doing? Are you going to revolt against the king?'

19. But when Sanbal'lat the Hor'onite and Tobi'ah the servant, the Ammonite, and Geshem the Arab heard of it, they derided us and despised us and said, "What is this thing that you are doing? Are you rebelling against the king?"

20. But I gave them this answer, 'The God of heaven will grant us success and we, his servants, mean to start building; as for you, you have neither share nor right nor memorial in Jerusalem.'

20. Then I replied to them, "The God of heaven will make us prosper, and we his servants will arise and build; but you have no portion or right or memorial in Jerusalem."



Lue Raamattu vuodessa

Liity yhteisöömme ja lue koko Raamattu 365 päivässä. Jäsennelty ja inspiroiva polku uskosi ja Raamatun tuntemuksesi syventämiseen.

Liity ohjelmaan Lataa PDF-suunnitelma

Alaviitteet:

2:1-3 - Nehemia ilmaisee surunsa kuningas Artakserkselle Jerusalemin tilasta. Hänen vilpittömyytensä ja myötätuntonsa Jumalan asioita kohtaan liikuttaa kuninkaan sydäntä. Tämä on esimerkki siitä, kuinka Jumala voi käyttää hallitsijoita tarkoituksensa toteuttamiseen (ks. myös Sananlaskut 21:1 ja Ester 5:2).

2:4-5 - Nehemia rukoilee lyhyesti ennen kuin hän puhuu kuninkaalle ja osoittaa, kuinka tärkeää on luottaa Jumalaan kaikissa tilanteissa. Hänen rukouksensa kuvastaa elämää, joka on omistettu jatkuvalle yhteydelle Jumalan kanssa (ks. myös 1. Tessalonikalaiskirje 5:17 ja Filippiläiskirje 4:6).

2:6-8 - Kuningas myöntää Nehemialle luvan ja resurssit Jerusalemin jälleenrakentamiseen, mikä osoittaa Jumalan käden tässä tilanteessa. Jumalan suosio ilmenee jopa vieraiden kuninkaiden keskellä (ks. myös Esra 7:27-28 ja Jesaja 45:13).

2:11-16 - Nehemia tarkastaa salaa Jerusalemin muurit ennen jälleenrakentamisen aloittamista osoittaen tarkkaavaisuuttaan ja viisauttaan. Hän ottaa aikaa arvioidakseen tilannetta ennen kuin toimii (ks. myös Sananlaskut 24:3-4 ja Luuk. 14:28-30).

2:17-20 - Nehemia kutsuu ihmisiä jälleenrakentamiseen ja korostaa, että Jumalan työ vaatii yhteistyötä. Hän kohtaa myös Sanballatin ja Tobian vastustuksen uskollisesti ja päättäväisesti, luottaen jumalalliseen suojelukseen (ks. myös Esra 4:1-3 ja Ef. 6:10-11).

Aiheeseen liittyvät säkeet Nehemiah, 2:

Nehemian luku 2 merkitsee jälleenrakennustehtävän alkua. Kuinka Jumala avaa ovia palvelijalleen? Tämä inspiroiva teksti kertoo Nehemian vuoropuhelusta kuningas Artahsaksen kanssa, hänen matkastaan Jerusalemiin ja hänen öisestä muurien tarkastuksestaan. Luvussa korostetaan Nehemian viisautta suunnittelussa ja hänen rohkeuttaan alkuperäisen vastustuksen edessä. Nehemia 2 osoittaa, kuinka Jumala käyttää strategisissa asemissa olevia ihmisiä saavuttaakseen tarkoituksensa. Harkitse kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka liittyvät tässä ratkaisevassa luvussa oleviin johtajuuden ja näkemyksen teemoihin.

Sananlaskut 21:1: "Kuninkaan sydän on kuin virta, jota Herra hallitsee; hän ohjaa sen minne haluaa." - Tämä sananlasku heijastaa Nehemian kokemusta kuninkaan kanssa Nehemian 2:1-8:ssa, jossa Jumala saa kuninkaan sydämen suosimaan Nehemiaa.

Esra 7:27-28: "Kiitetty olkoon Herra, esi-isiemme Jumala, joka pani kuninkaan sydämeen kunnioittaa Herran temppeliä Jerusalemissa tällä tavalla ja joka salli minun saada niin suuren kunnioituksen kuninkaalta, hänen neuvonantajiltaan ja kaikilta hänen mahtavilta virkamiehiltä . Kun Herran, Jumalani, käsi oli päälläni, tunsin rohkaisua ja kokosin joitakin Israelin johtajia tulemaan takaisin kanssani." - Esran kokemus toistaa Nehemian kokemuksen Nehemia 2:8:ssa, jossa hän tunnistaa Jumalan käden kuninkaallisessa hyväksynnässä.

Psalmit 122:6-7: "Rukoile Jerusalemin rauhan puolesta: 'Eläköön turvassa ne, jotka sinua rakastavat! Olkoon rauha muurienne sisällä ja turvallisuus linnoissanne."" - Tämä psalmi kuvastaa Nehemian halua rakentaa uudelleen ja suojella Jerusalemia, kuten Nehemia 2:11-20:ssa näkyy.

2 Korinttolaisille 5:7: "Koska elämme uskossa, emme sen mukaan, mitä näemme." - Tämä jae vangitsee Nehemian asenteen Nehemia 2:12:ssa, jossa hän toimii uskosta Jumalan hänelle antamaan näkyyn.

Jaakob 1:5: "Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, kysykää Jumalalta, joka antaa sen kaikille auliisti ja vapaaehtoisesti; ja se myönnetään sinulle." - Tämä periaate on esimerkki Nehemian elämästä Nehemia 2:4-5:ssä, jossa hän pyytää Jumalalta viisautta ennen kuin hän puhuu kuninkaalle.

FAQ:

Kuinka Nehemia sai tukea muurien jälleenrakentamiseen?

Nehemia hankki kuningas Artahserkseksen tuella tarvittavat resurssit jälleenrakennusta varten. Hän esitteli suunnitelmansa Jerusalemin johtajille, jotka ottivat innostuneena vastaan tehtävän. (Nehemia 2:17-18)

Mitä haasteita Nehemia kohtasi muurien uudelleenrakentamisen yhteydessä?

Nehemia kohtasi Sanballatin, Tobian ja muiden vihollisten vastustusta, jotka yrittivät huonontaa ja sabotoida työtä. Nehemia pysyi kuitenkin päättäväisenä tehtävässään ja luotti Jumalaan. (Nehemia 2:19-20)

Kuinka Nehemia rohkaisi ihmisiä työskentelemään jälleenrakentamisen parissa?

Nehemia inspiroi ihmisiä kertomalla Jumalan näkemyksestä Jerusalemista ja osoittamalla, että lähetystyö oli osa jumalallista suunnitelmaa. Hän rohkaisi heitä työskentelemään yhdessä päättäväisesti. (Nehemia 2:17-18)

Mitä Jerusalemin muurien jälleenrakentaminen merkitsee Israelin kansalle?

Jerusalemin muurien jälleenrakentaminen symboloi Israelin arvokkuuden ja turvallisuuden palauttamista. Se oli myös merkki siitä, että Jumala oli täyttämässä lupauksensa suojelusta ja ennallistamisesta. (Nehemia 2:18)

Miten Nehemia kohteli vihollisia jälleenrakennuksen aikana?

Nehemia pysyi vakaana tehtävässään jättäen huomiotta vihollistensa uhkaukset ja keskittyen työhön. Hän pyysi Jumalalta suojaa ja järjesti työntekijänsä strategisesti turvallisuuden takaamiseksi. (Nehemia 4:9)


Raamattuja

Vanhan testamentin

Uusi testamentti

Seuraa meitä