1. Elifaz il Temanita prese la parola e disse:
2. Se si tenta di parlarti, ti sarà forse gravoso? Ma chi può trattenere il discorso?
3. Ecco, tu hai istruito molti e a mani fiacche hai ridato vigore;
4. le tue parole hanno sorretto chi vacillava e le ginocchia che si piegavano hai rafforzato.
5. Ma ora questo accade a te e ti abbatti; capita a te e ne sei sconvolto.
6. La tua pietà non era forse la tua fiducia e la tua condotta integra, la tua speranza?
7. Ricordalo: quale innocente è mai perito e quando mai furon distrutti gli uomini retti?
8. Per quanto io ho visto, chi coltiva iniquità, chi semina affanni, li raccoglie.
9. A un soffio di Dio periscono e dallo sfogo della sua ira sono annientati.
10. Il ruggito del leone e l'urlo del leopardo e i denti dei leoncelli sono frantumati.
11. Il leone è perito per mancanza di preda e i figli della leonessa sono stati dispersi.
12. A me fu recata, furtiva, una parola e il mio orecchio ne percepì il lieve sussurro.
13. Nei fantasmi, tra visioni notturne, quando grava sugli uomini il sonno,
14. terrore mi prese e spavento e tutte le ossa mi fece tremare;
15. un vento mi passò sulla faccia, e il pelo si drizzò sulla mia carne...
16. Stava là ritto uno, di cui non riconobbi l'aspetto, un fantasma stava davanti ai miei occhi... Un sussurro..., e una voce mi si fece sentire:
17. «Può il mortale essere giusto davanti a Dio o innocente l'uomo davanti al suo creatore?
18. Ecco, dei suoi servi egli non si fida e ai suoi angeli imputa difetti;
19. quanto più a chi abita case di fango, che nella polvere hanno il loro fondamento! Come tarlo sono schiacciati,
20. annientati fra il mattino e la sera: senza che nessuno ci badi, periscono per sempre.
21. La funicella della loro tenda non viene forse strappata? Muoiono senza saggezza!».
Alaviitteet:
4:1-5 - Elifas, yksi Jobin ystävistä, aloittaa puheensa kritisoimalla Jobin valitusta vihjaten, että hänen kärsimyksensä on seurausta hänen omista epäonnistumisistaan. Tämä kuvaa yleistä näkemystä, jonka mukaan kärsimys on aina synnin seuraus (ks. myös Gal. 6:7-8 ja Sananlaskut 3:11-12).
4:6-8 - Elifas vetoaa kokemukseen ja väittää, että viattomat eivät kärsi ja että Jobin on täytynyt tehdä virhe. Tämä yksinkertaistettu näkemys kärsimyksestä jättää huomiotta inhimillisen kokemuksen monimutkaisuuden ja kärsimyksen mysteerin (ks. myös Psalmi 73:12-14 ja Luuk. 13:1-5).
4:9-11 - Elifas mainitsee näyn, joka hänellä oli, paljastaen syvemmän ymmärryksen Jumalan suuruudesta ja inhimillisestä heikkoudesta. Tämä korostaa tarvetta tunnustaa Jumalan suvereniteetti, jopa keskellä kärsimystä (ks. myös Jes. 40:6-8 ja Room. 9:20-21).
4:12-21 - Elifasin kuvaus ihmisen heikkoudesta ja Jumalan pelosta korostaa oikean näkökulman säilyttämisen tärkeyttä vastoinkäymisten edessä. Tämä osoittaa, että Jumalan suuruuden tunnustaminen on vahvan uskon perusta (ks. myös Psalmi 103:14 ja Jaakob 4:14).
4:22-23 - Elifas päättää puheensa toteamalla, että viisaus ja Herran pelko ovat välttämättömiä. Hänen näkemyksensä korostaa tarvetta etsiä jumalallista ymmärrystä vaikeuksien edessä ja sen tärkeyttä asettua Jumalan tarkoitukseen (ks. myös Sananlaskut 1:7 ja Psalmi 111:10).
Aiheeseen liittyvät säkeet Giobbe, 4:
Jobin luku 4 aloittaa Elifasin vastauksen. Miten tämä ystävä tulkitsee Jobin kärsimyksen? Teksti esittää Elifasin ensimmäisen väliintulon, joka viittaa siihen, että kärsimys on aina synnin seurausta. Luvussa tarkastellaan sellaisia teemoja kuin koston teologia, ihmisen heikkous ja oletettu moraalinen ylivoima. Työ 4 esittelee perinteisen näkökulman, joka haastaa koko kirjan. Harkitse kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka korreloivat tässä provokatiivisessa luvussa esitettyjen argumenttien kanssa.
Sananlaskut 3:11-12: "Poikani, älä halveksi Herran kuritusta äläkä loukkaannu hänen nuhteestaan, sillä Herra kurittaa niitä, joita hän rakastaa, niin kuin isä tekee pojalleen, jolta hän haluaa hyvää." - Tämä sananlasku heijastaa Elifasin näkökulmaa Jobin luvussa 4, mikä viittaa siihen, että Jobin kärsimys saattaa olla jumalallisen kurituksen muoto.
Heprealaiskirje 12:5-6: "Ja olet unohtanut rohkaisun sanan, jonka hän puhuu sinulle kuin lapsille: 'Poikani, älä halveksi Herran kuritusta äläkä lannistu, kun hän nuhtelee sinua, sillä Herra kurittaa niitä, joita hän rakastaa, ja rankaisee kaikkia, joita hän on hyväksyy kuin poika." - Tämä Uuden testamentin kohta toistaa Jobin 4:n teemoja, joissa Elifas ehdottaa, että kärsimys voi olla jumalallisen oikaisun muoto.
1. Pietari 1:7: "Siten sinun uskosi, joka on paljon arvokkaampi kuin katoava kulta, vaikka se puhdistetaan tulessa, on todistettu aidoksi ja johtaa ylistykseen, kunniaan ja kunniaan, kun Jeesus Kristus ilmestyy." - Tämä jae kuvastaa Jobin luvussa 4 esitettyä ajatusta, että koettelemukset voivat jalostaa uskoa.
Psalmit 119:75: "Tiedän, Herra, että sinun tuomiosi ovat oikeudenmukaiset ja että sinä uskollisesti vaivaat minua." - Tämä psalmi toistaa Elifaan näkemyksen Jobin luvussa 4 ja viittaa siihen, että kärsimys voi tulla oikeudenmukaiselta ja uskolliselta Jumalalta.
Roomalaisille 5:3-4: "Ei vain sitä, vaan me myös kerskaamme ahdistuksista, koska tiedämme, että ahdistus tuottaa kestävyyttä; sinnikkyys, hyväksytty luonne; ja hyväksytty hahmo, toivo." - Vaikka tämä kohta pohtiikin eri näkökulmasta, se pohtii kärsimyksen roolia hahmonmuodostuksessa, teemaan, jota Elifas kosketti Jobin luvussa 4.
FAQ:
Mitä Elifas sanoo Jobin kärsimyksistä?
Elifas ehdottaa, että Jobin kärsimys on seurausta hänen synneistään, ja sanoo, että kukaan ei kärsi ilman syytä ja että hänen tulisi etsiä jumalallista oikaisua. (Job 4:7-9)
Miten Elifas perustelee väitteensä Jobin kärsimyksestä?
Elifas perustelee väitteitään mainitsemalla näyn, jossa hän ilmoitti hänelle, että vanhurskaita ei rangaista, mutta jumalattomia. (Job 4:12-21)
Mitä Elifaan näyssä ilmenee Jumalan ja ihmisten välisestä suhteesta?
Elifasin näky viittaa siihen, että ihmiset ovat puutteellisia Jumalan edessä, eivätkä edes enkelit ole puhtaita Jumalan silmissä. (Job 4:18-19)
Mitä Elifas suosittelee Jobille tilanteen parantamiseksi?
Elifas neuvoo Jobia tunnustamaan virheensä ja etsimään Jumalan armoa toivoen, että Jumala palauttaa hänen elämänsä. (Job 4:6-7)
Mitä voimme oppia ihmisten kärsimyksestä Elifasin puheesta?
Elifaksen puhe korostaa näkemystä, jonka mukaan kärsimys on synnin seuraus, heijastaen aikansa yleistä käsitystä jumalallisesta kostosta. (Job 4:7-9)
