Judith, 13

1. Now when the evening was come, his servants made haste to depart, and Bagoas shut his tent without, and dismissed the waiters from the presence of his lord; and they went to their beds: for they were all weary, because the feast had been long.

1. Mutta kun ilta oli tullut, lähtivät hänen palvelijansa kiiruusti pois. Ja Bagoas lukitsi teltan ulkoapäin ja esti palvelusta toimittavat pääsemästä herransa tykö. Nämä menivät silloin vuoteisiinsa, sillä olivat kaikki väsyneitä, koska pidot olivat kestäneet kauan.

2. And Judith was left along in the tent, and Holofernes lying along upon his bed: for he was filled with wine.

2. Juudit yksin jätettiin telttaan Holoferneen kanssa, joka oli kaatunut suin päin vuoteellensa, sillä viini oli hänet kovin uuvuttanut.

3. Now Judith had commanded her maid to stand without her bedchamber, and to wait for her. coming forth, as she did daily: for she said she would go forth to her prayers, and she spake to Bagoas according to the same purpose.

3. Ja Juudit oli käskenyt palvelijatartansa asettumaan hänen makuuhuoneensa ulkopuolelle ja odottamaan, kunnes hän lähtisi ulos, niinkuin oli tehnyt joka päivä. Hän oli nimittäin sanonut menevänsä toimittamaan rukoustansa. Samoin hän myös oli sanonut Bagoaalle.

4. So all went forth and none was left in the bedchamber, neither little nor great. Then Judith, standing by his bed, said in her heart, O Lord God of all power, look at this present upon the works of mine hands for the exaltation of Jerusalem.

4. Kun nyt kaikki olivat lähteneet pois Holoferneen tyköä eikä ketään ollut jäänyt hänen makuuhuoneeseensa, ei pientä eikä suurta, astui Juudit hänen vuoteensa ääreen ja sanoi sydämessään: "Herra, kaiken voiman Jumala, katso tällä hetkellä armossasi sitä tekoa, jonka minun käteni on tekevä Jerusalemin korotukseksi.

5. For now is the time to help thine inheritance, and to execute thine enterprizes to the destruction of the enemies which are risen against us.

5. Sillä nyt on aika sinun armahtaa perintöosaasi ja toteuttaa minun sydämeni aie meitä vastaan nousseiden vihollisten tuhoksi."

6. Then she came to the pillar of the bed, which was at Holofernes' head, and took down his fauchion from thence,

6. Sitten hän meni vuodepylvään luo, joka oli Holoferneen pään puolella, ja irroitti siitä hänen miekkansa,

7. And approached to his bed, and took hold of the hair of his head, and said, Strengthen me, O Lord God of Israel, this day.

7. ja lähestyen vuodetta tarttui hänen päänsä hiuksiin ja sanoi: "Vahvista minua tänä päivänä, oi Israelin Jumala!"

8. And she smote twice upon his neck with all her might, and she took away his head from him.

8. Sitten hän iski voimansa takaa kaksi kertaa hänen kaulaansa ja hakkasi hänen päänsä irti.

9. And tumbled his body down from the bed, and pulled down the canopy from the pillars; and anon after she went forth, and gave Holofernes his head to her maid;

9. Ja hän vieritti hänen ruumiinsa pois vuoteelta ja irroitti kärpäsverkon patsaista. Heti sen jälkeen hän meni ulos ja jätti Holoferneen pään palvelusneitsyelleen,

10. And she put it in her bag of meat: so they twain went together according to their custom unto prayer: and when they passed the camp, they compassed the valley, and went up the mountain of Bethulia, and came to the gates thereof.

10. joka pisti sen ruokalaukkuunsa. Sitten he lähtivät molemmat yhdessä tapansa mukaan toimittamaan rukoustansa. Ja kun he olivat kulkeneet leirin lävitse. kiersivät he laakson, suuntasivat sitten kulkunsa ylös Beetyluan vuorelle ja saapuivat niin kaupungin portille.

11. Then said Judith afar off, to the watchmen at the gate, Open, open now the gate: God, even our God, is with us, to shew his power yet in Jerusalem, and his forces against the enemy, as he hath even done this day.

11. Ja Juudit huusi kaukaa niille, jotka vartioivat porttia: "Aukaiskaa, aukaiskaa portti! Jumala, meidän Jumalamme, on meidän kanssamme, ja hän tekee vielä voimallisia tekoja Israelissa ja osoittaa väkevyytensä meidän vihollisiamme vastaan, niinkuin hän tänäkin päivänä on tehnyt."

12. Now when the men of her city heard her voice, they made haste to go down to the gate of their city, and they called the elders of the city.

12. Ja kun kaupungin miehet kuulivat hänen äänensä, riensivät he nopeasti alas kaupunkinsa portille ja kutsuivat kokoon kaupungin vanhimmat.

13. And then they ran all together, both small and great, for it was strange unto them that she was come: so they opened the gate, and received them, and made a fire for a light, and stood round about them.

13. Ja kaikki nuorimmasta vanhimpaan saakka kokoontuivat nopeasti sinne, sillä he eivät olleet uskoneet hänen tulevan. Ja he aukaisivat portin ja ottivat heidät vastaan. Sitten he sytyttivät tulen valaisemaan ja ympäröivät heidät.

14. Then she said to them with a loud voice, Praise, praise God, praise God, I say, for he hath not taken away his mercy from the house of Israel, but hath destroyed our enemies by mine hands this night.

14. Mutta Juudit sanoi heille suurella äänellä: "Ylistäkää, ylistäkää Jumalaa! Ylistäkää Jumalaa, joka ei ole kääntänyt laupeuttansa pois Israelin huoneesta, vaan on murskannut meidän vihollisemme minun käteni kautta tänä yönä."

15. So she took the head out of the bag, and shewed it, and said unto them, behold the head of Holofernes, the chief captain of the army of Assur, and behold the canopy, wherein he did lie in his drunkenness; and the Lord hath smitten him by the hand of a woman.

15. Ja hän otti pään laukusta, näytti sitä ja sanoi heille: "Tässä on Holoferneen, Assurin sotajoukon ylipäälikön. pää. ja tässä on kärpäsverkko, jonka alla hän makasi juovuspäissään. Herra löi hänet naisen kädellä.

16. As the Lord liveth, who hath kept me in my way that I went, my countenance hath deceived him to his destruction, and yet hath he not committed sin with me, to defile and shame me.

16. Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on ollut minun varjelukseni sillä tiellä, jota olen kulkenut: minun kasvoni ovat vietelleet Holoferneen hänen tuhoksensa, mutta syntiä hän ei tehnyt minun kanssani, niin että olisi minut saastuttanut ja häväissyt."

17. Then all the people were wonderfully astonished, and bowed themselves and worshipped God, and said with one accord, Blessed be thou, O our God, which hast this day brought to nought the enemies of thy people.

17. Ja kaikki kansa hämmästyi suuresti, ja he kumartuivat ja rukoilivat Jumalaa ja lausuivat yhdestä suusta: "Ylistetty ole sinä, meidän Jumalamme, joka tänä päivänä olet tuhonnut meidän vihollisemme".

18. Then said Ozias unto her, O daughter, blessed art thou of the most high God above all the women upon the earth; and blessed be the Lord God, which hath created the heavens and the earth, which hath directed thee to the cutting off of the head of the chief of our enemies.

18. Ja Osias sanoi Juuditille: "Jumalan, Korkeimman, siunaus sinulle, tyttäreni, suurempi kuin kenellekään naiselle maan päällä! Ja ylistetty olkoon Herra, Jumala, taivaan ja maan luoja, joka on ohjannut sinut murskaamaan vihollistemme päämiehen pään.

19. For this thy confidence shall not depart from the heart of men, which remember the power of God for ever.

19. Sillä se toivo, mikä sinulla oli, ei milloinkaan unhotu niiden ihmisten sydämestä, jotka muistavat Jumalan voiman.

20. And God turn these things to thee for a perpetual praise, to visit thee in good things because thou hast not spared thy life for the affliction of our nation, but hast revenged our ruin, walking a straight way before our God. And all the people said; So be it, so be it.

20. Antakoon Jumala tämän tulla sinulle iankaikkiseksi kunniaksi, ja siunatkoon hän sinua hyvillä lahjoillansa palkaksi siitä, ettet sinä säästänyt henkeäsi tahtoessasi auttaa sorrettua kansaamme, vaan pelastit meidät lankeemuksestamme, kulkien suoraa tietä meidän Jumalamme edessä." Ja kaikki kansa sanoi: "Tapahtukoon niin! Tapahtukoon niin!"