Löydetty 823 Tulokset: Eteläisen Kuninkaan
Silloin Joonatan lähetti kolmetuhatta urhoollista sotamiestä Antiokiaan, ja kun he olivat tulleet kuninkaan luokse, iloitsi kuningas heidän saapumisestaan. (1 Makkabealaisten kirja 11, 44)
Mutta kaupungin asukkaat kokoontuivat keskelle kaupunkia, noin sata kaksikymmentä tuhatta henkeä, aikoen tappaa kuninkaan. (1 Makkabealaisten kirja 11, 45)
Sitten he sytyttivät kaupungin tuleen ja ottivat sinä päivänä suuren saaliin; ja niin he pelastivat kuninkaan. (1 Makkabealaisten kirja 11, 48)
Ja he heittivät pois aseensa ja tekivät rauhan. Ja juutalaiset nousivat suureen arvoon kuninkaan ja kaikkien hänen valtakuntansa asukasten silmissä, ja he palasivat takaisin Jerusalemiin suuri saalis mukanansa. (1 Makkabealaisten kirja 11, 51)
Ja nuori Antiokus kirjoitti Joonatanille näin: "Minä vakuutan sinulle ylimmäisen papin arvon ja panen sinut hallitsemaan niitä neljää piirikuntaa, ja sinä saat kuulua kuninkaan ystäviin". (1 Makkabealaisten kirja 11, 57)
"Sen rahan tähden, minkä veljesi Joonatan on velkaa kuninkaan rahastoon niistä viroista, mitä hänellä oli, me pidämme häntä vankina. (1 Makkabealaisten kirja 13, 15)
Kuninkaan ystävä Atenobius tuli siis Jerusalemiin. Ja kun hän näki Simonin komeuden ja tarjoilupöydän kultaisine ja hopeaisine kalustoineen sekä monilukuisen palvelusväen, niin hän hämmästyi. Ja hän esitti nyt hänelle kuninkaan sanat. (1 Makkabealaisten kirja 15, 32)
Ja hän palasi kiukkua täynnä kuninkaan tykö ja kertoi hänelle nämä sanat sekä Simonin komeuden ja kaiken, mitä hän oli nähnyt. Silloin kuningas suuresti vihastui. (1 Makkabealaisten kirja 15, 36)
ja kertoi hänelle, että Jerusalemin aarrekammio oli niin täynnä suunnattomia rikkauksia, ettei rahojen määrää voitu laskea ja etteivät ne olleet missään oikeassa suhteessa uhrien lukuun, mutta että olisi mahdollista saattaa ne kuninkaan haltuun. (2 Makkabealaisten kirja 3, 6)
Kun Apollonius sitten tapasi kuninkaan, mainitsi hän tälle niistä aarteista, joista oli saanut tiedon. Silloin kuningas valitsi kanslerinsa Heliodoruksen ja lähetti hänet matkalle, antaen hänelle määräyksen noutaa edellä mainitut aarteet. (2 Makkabealaisten kirja 3, 7)
Heliodorus lähti heti matkalle, ilmoittaen tekevänsä tarkastusmatkan Koile-Syyrian ja Foinikian kaupunkeihin, mutta itse asiassa täyttääksensä kuninkaan tahdon. (2 Makkabealaisten kirja 3, 8)
Mutta toinen, vedoten kuninkaalta saamiinsa määräyksiin, selitti, että rahat joka tapauksessa oli vietävä kuninkaan rahastoon. (2 Makkabealaisten kirja 3, 13)
