Raamattu vuodessa.

Päivänä 297 1. Makkabilaiskirjan luvussa 16 kerrotaan juutalaisjohtajien viimeisistä haasteista. Sirakin luvut 38–39 varoittaa ylensyöntiä ja riippuvuuksia vastaan ​​ja kannustaa varovaisuuteen ja itsehillintään, kun taas Sananlaskut 23:29–35 korostaa alkoholin ja nautinnon vaaroja ja ohjaa meitä tasapainoiseen ja viisaaseen elämään.

1. Mutta Johannes lähti Gasarasta ja kertoi isällensä Simonille, mitä Kendebeus toimitti.

2. Silloin Simon kutsui tykönsä kaksi vanhinta poikaansa, Juudaan ja Johanneksen, ja sanoi heille: "Minä ja minun veljeni ja minun isäni huone olemme käyneet Israelin sotia nuoruudestamme tähän päivään asti, ja meidän kättemme kautta on Israel monta kertaa pelastunut.

3. Mutta nyt minä olen tullut vanhaksi, ja te olette taivaan armosta parhaassa iässä: astukaa siis minun ja minun veljeni sijalle ja lähtekää taistelemaan kansamme puolesta, ja taivaan apu olkoon teidän kanssanne."

4. Sitten hän valitsi maasta kaksikymmentä tuhatta sotamiestä sekä ratsumiehiä; ja he lähtivät Kendebeusta vastaan ja jäivät yöksi Moodeiniin.

5. Mutta aamulla varhain he lähtivät liikkeelle ja menivät tasangolle. Ja katso, suuri sotajoukko, jalka- ja ratsuväkeä, tuli heitä vastaan, ja puro oli heidän välillään.

6. Johannes ja hänen väkensä asettuivat leiriin vihollista vastaan; mutta kun hän näki väen pelkäävän mennä puron poikki, niin hän itse meni ensimmäisenä sen poikki. Ja kun miehet näkivät hänen menevän, niin hekin menivät yli hänen perässään.

7. Hän jakoi nyt väkensä, niin että ratsumiehet tulivat jalkamiesten väliin; vihollisten ratsuväki oli näet ylen suuri.

8. JA he puhalsivat sotatorviin, ja Kendebeus ja hänen sotajoukkonsa ajettiin pakoon, ja monta heistä kaatui lävistettyinä; jäljellejääneet taas pakenivat linnoitukseen.

9. Silloin haavoittui Juudas, Johanneksen veli; mutta Johannes ajoi heitä takaa hamaan Kedroniin asti, jonka Kendebeus oli linnoittanut.

10. Ja he pakenivat torneihin, joita oli Asdodin kedolla, ja Johannes poltti tämän kaupungin tulella. Ja vihollisia kaatui noin tuhat miestä; sitten Johannes palasi rauhassa takaisin Juudeaan.

11. Ptolemaios, Abubuksen poika, oli asetettu Jerikon lakeuden päälliköksi. Hänellä oli hallussaan paljon hopeaa ja kultaa,

12. sillä hän oli yimmäisen papin vävy.

13. Sentähden hänen sydämensä ylpistyi, ja hän aikoi saada maan valtaansa ja suunnitteli salajuonia Simonia ja hänen poikiansa vastaan, raivatakseen heidät tieltä.

14. Mutta Simonilla oli tapana käydä maan kaupungeissa huolehtimassa niiden menestyksestä. Niin hän tuli alas Jerikoon mukanaan poikansa Mattatias ja Juudas yhdennessätoista kuussa, se on sabat-kuussa, vuonna 177.

15. Ja Abubuksen poika, petos mielessään, otti heidät vastaan pienessä Dook nimisessä linnoituksessa, jonka hän oli rakentanut, ja laittoi heille suuret pidot, mutta oli sijoittanut sinne salaa miehiä.

16. Mutta kun Simon ja hänen poikansa olivat päihtyneet, nousivat Ptolemaios ja hänen miehensä, ottivat aseensa ja hyökkäsivät Simonin kimppuun pitohuoneeseen ja tappoivat hänet ja hänen poikansa sekä muutamia hänen palvelijoistaan.

17. Hän osoitti siten suurta uskottomuutta ja maksoi hyvän pahalla.

18. Sitten Ptolemaios kirjoitti tästä kuninkaalle ja lähetti pyytämään häneltä, että hän toimittaisi hänelle avuksi sotaväkeä ja luovuttaisi hänelle heidän maansa ja kaupunkinsa.

19. Ja hän lähetti toisia Gasaraan raivaamaan tieltä Johanneksen; ja päämiehille hän lähetti kirjeitä ja kehoitti heitä tulemaan luoksensa, antaakseen heille hopeaa ja kultaa ja muita lahjoja.

20. Ja toisia hän taas lähetti ottamaan valtaansa Jerusalemin temppelivuoren.

21. Mutta muuan mies kiiruhti edellä Gasaraan ja kertoi Johannekselle, että hänen isänsä ja hänen veljensä olivat saaneet surmansa, ja että Ptolemaios oli jo lähettänyt miehiä, joiden tuli tappaa hänetkin.

22. Kuultuaan tämän sanoman Johannes peljästyi suuresti; ja hän antoi ottaa kiinni ne miehet, jotka olivat tulleet häntä tappamaan, ja surmautti heidät, sillä hän tiesi, että he tavoittelivat häntä tappaaksensa.

23. Mitä muuta on sanottava Johanneksesta ja hänen sodistaan ja sankariteoistaan, joita hän teki, ja miten hän jälleen rakensi muurit ja mitä muuta hän teki,

24. katso, se on muistiin kirjoitettu aikakirjassa, joka kertoo hänestä ylimmäisenä pappina, alkaen siitä ajasta, jolloin hän tuli ylimmäiseksi papiksi isänsä jälkeen.

Luku 38

1. Anna - omain tarpeittesi varalta - lääkärille kunnia, joka hänelle tulee, sillä myöskin hänet on Herra luonut.

2. Sillä Korkeimmalta tulee parantuminen, ja kuninkaaltakin saa lääkäri lahjoja.

3. Lääkärin taitavuus korottaa hänen päänsä, ja hän saa ihmettelyä korkea-arvoisilta.

4. Herra on maasta luonut rohdot, eikä ymmärtäväinen mies niitä vieroksu.

5. Eikö vesi tullut makeaksi puun vaikutuksesta, että Herran voima tulisi tunnetuksi?

6. Ja hän on antanut ihmisille taidon, että hän saisi kunnian ihmeteltävistä teoistansa.

7. Niiden avulla lääkäri parantaa ja poistaa vaivan;

8. niistä voiteentekijä valmistaa sekoituksen. Ei ole Herra vieläkään saattanut tekojansa päätökseen, ja häneltä tulee kaikki hyvä maan päälle.

9. Poikani! Jos sairastut, älä pidä sitä vähäisenä asiana, vaan rukoile Herraa, ja hän parantaa sinut.

10. Luovu rikkomuksistasi, ja oikaise kättesi teot, ja puhdista sydämesi kaikesta synnistä.

11. Tuo tuoksuketta ja muistouhri, lestyistä jauhoista tehty; tuo lihava uhrilahja, niinkuin sinua ei enää olisi.

12. Myös lääkärille anna tilaa, sillä hänetkin on Herra luonut; älköön hän sinusta luopuko, sillä häntäkin tarvitaan.

13. Hetkiä on, joina menestyminen on heidänkin käsissään,

14. ja rukoilevathan hekin Herraa, että hän antaisi heidän saada aikaan lievitystä ja parantumista henkiinjäämiseksi.

15. Joka tekee syntiä Luojaansa vastaan, se joutukoon lääkärin käsiin.

16. Poikani! Vuodata kyyneleitä kuolleen tähden, ja puhkea valitukseen, niinkuin ainakin raskaasti kärsivä. Anna hänen ruumiilleen hoito, joka on sille tuleva, äläkä lyö laimin hänen hautaustansa.

17. Olkoon itkusi haikea, ja olkoon valituksesi kiihkeä, ja pane toimeen valittajaiset, niinkuin hän on ansainnut, yhden tai kahden päivän aikana, panettelun välttämäseksi. Sitten lohduttaudu surustasi.

18. Sillä suru tuottaa kuoleman, ja sydämen suru lannistaa voimat. -

19. Koettelemuksissa on suru pysyväistä, ja köyhän elämä on hänen sydämensä mukaista. -

20. Älä laske sydäntäsi surun valtaan, torju se, ja muista loppua.

21. Älä unhota tätä. Sillä kuollut ei palaja: häntä sinä et hyödytä; mutta itseäsi vahingoitat.

22. Muista, että sama on säädetty hänelle ja sinulle: "Eilen minä, tänä päivänä sinä."

23. Kun vainaja on levossa, laske hänen muistonsakin rauhaan, ja lohduttaudu hänen jälkeensä, kun henki hänestä on lähtenyt.

24. Kirjanoppineen viisaus vaatii soveliasta, työstä vapaata aikaa, ja se, joka ei ole muussa ammatissa, voi saavuttaa viisauden.

25. Kuinka saavuttaisi viisauden se, joka ohjaa auraa ja jonka kerskauksena on häränpistimen kärki; se, joka härkiä ajaa ja toimekseen teettää niillä työtä ja jonka puheena ovat sonnivasikat?

26. Hänen mielessään on vain vakojen kyntäminen ja hänen huolenaan rehun hankinta hieholle.

27. Samoin on laita kaikkien käsityöläisten ja rakennusmestarien, joilta menee työhön yöt ja päivät. Niin myös niiden, jotka sinettisormuksiin piirroksia kaivertavat: heiltä kysyy kärsivällisyyttä moninaisten kuvioiden jäljentäminen, heidän mielessään on vain, miten saada työstä piirretyn mallin mukainen, ja heidän huolenaan työn saaminen täysin valmiiksi.

28. Sama on laita sepän, joka istuu alasimen ääressä ja tarkkaa rautataosta. Liesin savu kuihduttaa hänen ruumiinsa, ja hänen on taisteltava ahjon kuumuutta vastaan. Vasaran pauke tekee hänen korvansa kuuroiksi, ja taoksen malliin ovat hänen silmänsä kiinnitetyt. Hänen mielessään on vain töittensä valmistaminen ja hänen huolenaan niiden koristelu, sitten kuin valmistuvat.

29. Sama on laita savenvalajan, joka istuu työnsä ääressä ja jaloillaan kieputtaa pyörää. Hänellä on aina huolenpito työstänsä, ja koko hänen työskentelynsä tapahtuu kappaleluvun mukaan.

30. Käsivarrellaan hän muovaa savea ja jaloillaan notkistaa sen kankeutta. Hänen mielessään on lasituksen valmistaminen ja hänen huolenaan uunin pitäminen puhtaana.

31. Kaikki nämä luottavat omiin käsiinsä ja osoittavat viisautta kukin omassa työssään.

32. Ilman heitä ei kaupunkia voitaisi asua, eikä heidän tarvitse olla muukalaisina, ei myöskään kierrellä ympäri.

33. Mutta kansan neuvotteluihin heitä ei haeta, eivät he seurakuntakokouksissa tee itseään huomatuksi eivätkä tutkistele lain liittoa. Tuomarin istuimella he eivät istu, eivät tuo julki vanhurskautta ja oikeutta, eikä heitä tavata sananlaskujen äärestä.

34. Mutta luodun maailman menoa he pitävät pystyssä, ja heidän rukouksensa liikkuu heidän ammattinsa harjoituksessa. Toisin on laita sen, jonka mielessä on Korkeimman laki ja joka sitä ajattelee.

Luku 39

1. Hän tutkistelee kaikkien vanhojen viisautta, ja hänen työnänsä on syventyminen ennustuksiin.

2. Hän ottaa vaarin kuuluisain miesten puheista ja perehtyy sananlaskujen syvällisiin lauselmiin.

3. Vertauksien salattuja ajatuksia hän tutkistelee ja mietiskelee sananlaskujen ongelmia.

4. Hän toimittaa palvelusta korkea-arvoisten joukossa, ja päämiesten edessä hänet nähdään. Hän retkeilee vieraitten kansojen maissa, sillä hän koettelee hyvän ja pahan ihmisten seassa.

5. Sydämestänsä hän varhain antautuu Herran, Luojansa, etsimiseen, ja Korkeimman edessä hän avaa suunsa rukoukseen ja anoo syntejänsä anteeksi.

6. Jos Herra, hän, joka on suuri, niin tahtoo, tulee hän täyteen ymmärryksen henkeä. Hän vuodattaa virtana viisauden sanoja, ja rukoillessaan hän ylistää Herraa.

7. Neuvon ja ymmärryksensä hän ohjaa suoraan, ja Herran salaisuuksia hän ajattelee.

8. Hän tuo julki kasvattavan opetuksensa, ja Herran liiton laki on hänen kerskauksensa.

9. Monet ylistävät hänen ymmärrystänsä; ei hän joudu ikinä unhotukseen. Hänen muistonsa ei häviä, ja hänen nimensä elää polvesta polveen.

10. Hänen viisaudestaan kansat kertovat, ja seurakunta julistaa hänen kiitostansa.

11. Jos hän saa täällä viipyä, jättää hän nimen, suuremman kuin on tuhansilla; ja jos hän käy lepoonsa, hän saa sen vielä suuremmaksi.

12. Vielä minä tahdon puhua, mitä olen ajatellut: minä olen täynnä, olen kuin täysikuu.

13. Kuulkaa minua, pyhät lapset, niin te versotte niinkuin ruusupuu, joka kasvaa vesiojan partaalla;

14. ja suitsukkeen lailla te levitätte suloista tuoksua ja kukoistatte kuin lilja, te levitätte tuoksua ja veisaatte kiitosvirsiä. Kiittäkää Herraa kaikista hänen teoistansa.

15. Ylistäkää hänen nimeänsä ja julistakaa hänen kiitostansa huulienne virsillä ja kielisoittimilla. Ja julistaessanne sanokaa näin:

16. Kaikki Herran työt ovat ylen ihanat, ja kaikki, mitä hän on säätänyt, tapahtuu aikanansa.

17. Älköön sanottako: "Mikä tämä?" - "Mitä varten tämä?" sillä aikanansa kaikkea etsitään. Hänen sanansa voimasta asettui vesi ikäänkuin roukkioksi, ja hänen suunsa käskystä syntyivät vetten kokoontumispaikat.

18. Kun hän säätää, tapahtuu kaikki, mikä hänelle hyväksi näkyy, eikä kukaan voi estää hänen pelastustekojansa.

19. Kaiken lihan teot ovat hänelle julkinähtävät, eikä mitään voida hänen silmiltään salata.

20. Hänen katseensa ulottuu iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen, eikä mikään ole hänelle ihmeellistä.

21. Älköön sanottako: "Mikä tämä?" - "Mitä varten tämä?" sillä kaikki on luotu omaan tarkoitukseensa.

22. Hänen siunauksensa peittää maan niinkuin virta ja kastelee sen runsaasti kuin tulva.

23. Mutta pakanat saavat perinnökseen hänen vihansa, niinkuin kävi silloin,, kun hän muutti vedet suola-aroksi.

24. Hänen tiensä ovat pyhille suorat, mutta laittomille täynnä kompastuksia.

25. Hyvä on alusta asti luotu hyviä varten, samoin syntisiä varten paha.

26. Tärkeimmät, mitä ihminen elääkseen tarvitsee, ovat: vesi, tuli, rauta ja suola, nisujauhot, hunaja ja maito, rypäleen veri ja öljy ja vaatetus.

27. Nämä kaikki koituvat hurskaille hyväksi, mutta syntisille ne kääntyvät pahaksi.

28. On tuulia, jotka ovat luodut kostamaan ja jotka vimmassaan vitsaavat rajusti ja tuhon päivänä vuodattavat voimansa ja tyynnyttävät hänen vihansa, hänen, joka on ne luonut.

29. Tuli ja rakeet ja nälkä ja rutto: nämä kaikki ovat luodut kostamaan.

30. Petojen hampaat ja skorpionit ja käärmeet ja koston miekka jumalattomien surmaksi,

31. ne iloitsevat saadessaan hänen käskynsä ja ovat valmiina maan päällä, milloin niitä tarvitaan, eivätkä ne, kun niiden aika on, hänen sanaansa sivuuta.

32. Sentähden on minulla alusta asti ollut varma vakaumus, ja minä olen tämän tutkinut ja pannut kirjaan:

33. Herran teot ovat kaikki hyvät, ja kaiken tarpeellisen hän antaa ajallansa.

34. Älköön sanottako: "tämä on huonompi kuin tuo"; sillä kaikki osoittautuu aikanaan hyvin kelvolliseksi.

35. Ja nyt veisatkaa kiitosvirsi koko sydämellä ja suulla ja ylistäkää Herran nimeä.

29. Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?

30. Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.

31. Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.

32. Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.

33. Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.

34. Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.

35. "Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa."