Raamattu vuodessa.

Päivänä 251 syvennymme maanpaon kriittisiin hetkiin. Jeremian kirjan luvut 41–42 kertovat poliittisesta epävakaisuudesta ja tarpeesta luottaa Jumalaan. Juudin kirjan luvut 12–14 osoittavat rohkeutta ja uskollisuutta vaaran aikoina. Sananlaskujen kirja 17:13–16 tarjoaa neuvoja oikeudenmukaisuudesta ja harkitsevuudesta muistuttaen meitä toimimaan harkiten vastoinkäymisten edessä.

Luku 41

1. Mutta seitsemännessä kuussa Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua ja kuninkaan ylimmäisiä, tuli Gedaljan, Ahikamin pojan, tykö Mispaan, mukanaan kymmenen miestä. Siellä Mispassa he sitten aterioivat yhdessä.

2. Silloin nousi Ismael, Netanjan poika, ynnä ne kymmenen miestä, jotka olivat hänen kanssaan, ja he löivät miekalla kuoliaaksi Gedaljan, joka oli Saafanin pojan Ahikamin poika. Niin Ismael surmasi hänet, jonka Baabelin kuningas oli asettanut käskynhaltijaksi maahan.

3. Myöskin kaikki juutalaiset, jotka olivat Gedaljan luona Mispassa, sekä kaldealaiset, jotka sieltä tavattiin, sotamiehet, Ismael löi kuoliaaksi.

4. Toisena päivänä, sen jälkeen kuin hän oli surmannut Gedaljan, kun ei kukaan sitä vielä tietänyt,

5. tuli Sikemistä, Siilosta ja Samariasta kahdeksankymmentä miestä, parta ajettuna, vaatteet revittyinä ja iho viileskeltynä, ja heillä oli käsissään ruokauhreja ja suitsutusta, vietäväksi Herran temppeliin.

6. Ja Ismael, Netanjan poika, meni Mispasta heitä vastaan, lakkaamatta itkien käydessänsä. Ja kun hän kohtasi heidät, sanoi hän heille: "Tulkaa Gedaljan, Ahikamin pojan, tykö."

7. Mutta kun he olivat tulleet keskelle kaupunkia, teurastivat heidät Ismael, Netanjan poika, ja ne miehet, jotka olivat hänen kanssaan, ja heittivät heidät kaivoon.

8. Mutta heidän joukossaan oli kymmenen miestä, jotka sanoivat Ismaelille: "Älä surmaa meitä, sillä meillä on kedolla kätkössä nisuja, ohria, öljyä ja hunajaa." Niin hän herkesi eikä surmannut heitä heidän veljiensä joukkoon.

9. Ja kaivo, johon Ismael heitti kaikkien niiden miesten ruumiit, jotka hän oli lyönyt kuoliaaksi, samoin kuin Gedaljan, oli se, jonka kuningas Aasa oli teettänyt Baesan, Israelin kuninkaan, hyökkäyksen varalta; sen täytti nyt Ismael, Netanjan poika, murhatuilla.

10. Sitten Ismael otti vangeiksi kaikki kansan tähteet, mitä Mispassa oli, kuninkaan tyttäret ja kaiken Mispaan jäljelle jääneen kansan, jonka käskynhaltijaksi Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan - ne Ismael, Netanjan poika, otti vangeiksi ja lähti kulkemaan pois ammonilaisten luo.

11. Mutta kun Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, saivat kuulla kaiken sen pahan, minkä Ismael, Netanjan poika, oli tehnyt,

12. niin he ottivat kaikki miehensä ja lähtivät taistelemaan Ismaelia, Netanjan poikaa, vastaan; ja he tapasivat hänet suuren vesilammikon luona, joka on Gibeonissa.

13. Mutta kun kaikki kansa, joka oli Ismaelin mukana, näki Joohananin, Kaareahin pojan, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, niin he ihastuivat;

14. ja kaikki kansa, jonka Ismael oli ottanut vangiksi Mispasta, kääntyi takaisin ja meni Joohananin, Kaareahin pojan, puolelle.

15. Mutta Ismael, Netanjan poika, pääsi kahdeksan miehen kanssa Joohanania pakoon ja lähti ammonilaisten luo.

16. Ja Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, ottivat kaikki kansan tähteet, jotka hän oli palauttanut Ismaelin, Netanjan pojan, tyköä Mispasta, sen jälkeen kuin tämä oli lyönyt Gedaljan, Ahikamin pojan, kuoliaaksi: miehiä, sotilaita, naisia ja lapsia ja hoviherroja, jotka hän oli palauttanut Gibeonista.

17. Ja he kulkivat, mutta pysähtyivät Kimhamin majapaikkaan, joka on lähellä Beetlehemiä, lähteäkseen sitten Egyptiin

18. kaldealaisia pakoon, sillä he pelkäsivät heitä, koska Ismael, Netanjan poika, oli lyönyt kuoliaaksi Gedaljan, Ahikamin pojan, jonka Baabelin kuningas oli asettanut käskynhaltijaksi maahan.

Luku 42

1. Silloin astuivat esiin kaikki sotaväen päälliköt ja Joohanan, Kaareahin poika, ja Jesanja, Hoosajan poika, ynnä kaikki kansa, pienimmästä suurimpaan,

2. ja sanoivat profeetta Jeremialle: "Langetkoon rukouksemme sinun eteesi, ja rukoile puolestamme Herraa, Jumalaasi, kaiken tämän jäännöksen puolesta; sillä suuresta luvusta on meitä jäänyt jäljelle vähän, niinkuin omat silmäsi näkevät meitä olevan.

3. Ja Herra, sinun Jumalasi, ilmoittakoon meille, mitä tietä meidän on kuljettava, ja mitä meidän on tehtävä."

4. Silloin profeetta Jeremia vastasi heille: "Minä kuulen. Katso, minä rukoilen Herraa, teidän Jumalaanne, niinkuin sanotte, ja kaiken sen, mitä Herra teille vastaa, minä ilmoitan teille; en salaa teiltä mitään."

5. Ja he sanoivat Jeremialle: "Olkoon Herra totinen ja luotettava todistaja meitä vastaan, jollemme tee aivan sen sanan mukaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, lähettää sinut meille tuomaan.

6. Olkoon se hyvä tahi paha: Herran ääntä, meidän Jumalamme, jonka tykö me sinut lähetämme, me tottelemme, että meidän hyvin kävisi, kun tottelemme Herran, meidän Jumalamme, ääntä."

7. Kymmenen päivän kuluttua tuli Herran sana Jeremialle,

8. ja hän kutsui Joohananin, Kaareahin pojan, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat tämän kanssa, ynnä kaiken kansan, pienimmästä suurimpaan.

9. Ja hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, jonka tykö te lähetitte minut laskemaan rukouksenne hänen eteensä:

10. Jos te jäätte tähän maahan, niin minä rakennan teidät enkä hajota maahan, istutan teidät enkä revi pois, sillä minä kadun sitä onnettomuutta, jonka olen tuottanut teille.

11. Älkää peljätkö Baabelin kuningasta, jota te nyt pelkäätte. Älkää peljätkö häntä, sanoo Herra; sillä minä olen teidän kanssanne, minä autan teitä ja pelastan teidät hänen käsistänsä.

12. Ja minä annan teille armon, niin että hän teitä armahtaa ja antaa teidän palata takaisin maahanne.

13. Mutta jos te sanotte: 'Me emme jää tähän maahan', ettekä tottele Herran, teidän Jumalanne, ääntä,

14. vaan sanotte: 'Ei! Me lähdemme Egyptiin, jossa meidän ei tarvitse nähdä sotaa, ei kuulla pasunan ääntä eikä kärsiä leivän nälkää, ja sinne me jäämme asumaan'

15. niin kuulkaa siis nyt Herran sana, te Juudan tähteet: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Jos te todella käännätte kasvonne Egyptiä kohti ja menette sinne asumaan muukalaisina,

16. niin miekka, jota te pelkäätte, on saavuttava teidät siellä Egyptin maassa, ja nälkä, joka teitä huolettaa, seuraa kintereillänne Egyptiin, ja sinne te kuolette.

17. Ja kaikki ne miehet, jotka kääntävät kasvonsa Egyptiä kohti asuakseen siellä muukalaisina, kuolevat miekkaan, nälkään ja ruttoon, eikä ainoakaan heistä pääse pakoon eikä pelastu siitä onnettomuudesta, jonka minä annan heille tulla.

18. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Niinkuin minun vihani ja kiivastukseni on vuodatettu Jerusalemin asukasten ylitse, niin minun kiivastukseni on vuotava teidän ylitsenne, jos te menette Egyptiin, ja te tulette kiroukseksi ja kauhistukseksi, kiroussanaksi ja häväistykseksi ettekä enää saa nähdä tätä paikkaa.

19. Herra sanoo teille, te Juudan tähteet: Älkää menkö Egyptiin." Se tietäkää, että minä olen tänä päivänä teitä varoittanut.

20. Te eksytitte itsenne, kun lähetitte minut Herran, teidän Jumalanne, tykö sanoen: "Rukoile puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme; ja kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo, ilmoita meille, niin me teemme sen."

21. Minä olen sen tänä päivänä teille ilmoittanut, mutta te olette tottelemattomat Herran, teidän Jumalanne, äänelle kaikessa, mitä varten hän on lähettänyt minut teidän tykönne.

22. Nyt siis tietäkää, että te kuolette miekkaan, nälkään ja ruttoon siinä paikassa, johon te haluatte mennä, siellä muukalaisina asumaan.

Luku 12

1. Sitten hän käski viedä Juuditin siihen huoneeseen, johon hänen hopeakalustonsa oli asetettu, ja määräsi, että Juuditille oli levitettävä matto ja annettava hänen syödä hänen ruokiansa ja juoda hänen viiniänsä.

2. Mutta Juudit sanoi: "En minä syö niitä, ettei tapahtuisi pahennusta, vaan tarjotkaa minulle sitä, mitä olen tuonut mukanani".

3. Silloin Holofernes sanoi hänelle: "Mutta jos se, mitä sinulla on mukanasi, loppuu, mistä voimme hankkia samankaltaista sinulle annettavaksi? Sillä meidän parissamme ei ole ketään sinun kansastasi."

4. Niin Juudit vastasi hänelle: "Niin totta kuin sinä elät, herrani, sinun palvelijasi ei ole ehtinyt kuluttaa loppuun mukanansa olevia ruokavaroja, ennenkuin Herra minun käteni kautta on tehnyt, mitä hän on päättänyt".

5. Sitten Holoferneen palvelijat veivät hänet telttaan, ja hän nukkui puoliyöhön saakka. Mutta aamuvartion lähetessä hän nousi vuoteesta

6. ja lähetti sanomaan Holoferneelle: "Antakoon herrani määräyksen, että sinun palvelijattaresi sallitaan lähteä ulos rukoilemaan".

7. Niin Holofernes antoi henkivartijoillensa sen määräyksen, ettei heidän tullut estää Juuditia. Ja tämä viipyi leirissä kolme päivää; mutta joka yö hän meni Beetyluan laaksoon ja kylpi leirissä, vesilähteellä.

8. Ja kun hän oli noussut ylös kylvystään, rukoili hän Herraa, Israelin Jumalaa, tasoittamaan hänen tiensä hänen kansansa lasten koroitukseksi.

9. Sitten hän meni puhtaana telttaansa ja viipyi siellä siihen asti, kunnes illan suussa nautti ruokansa.

10. Neljäntenä päivänä Holofernes valmisti pidot yksinomaan palvelijoillensa eikä kutsunut ketään sotapäälikköään niihin osaa ottamaan.

11. Ja hän sanoi kamaripalvelijalleen Bagoaalle, jonka hoidossa kaikki hänen omaisuutensa oli: "Mene ja houkuttele tuo hebrealainen nainen, joka on tykönäsi, tulemaan meidän luoksemme ja syömään ja juomaan meidän kanssamme.

12. Sillä meille olisi häpeäksi, jos antaisimme tuollaisen naisen mennä pois luotamme seurustelematta hänen kanssansa. Sillä ellemme pidä yhteyttä hänen kanssansa, niin hän tekee meistä pilkkaa."

13. Niin Bagoas lähti Holoferneen edestä ja meni Juuditin tykö ja sanoi: "Älköön tämä kaunis neito viivytelkö tulemasta herrani luokse saadaksensa hänen edessään kunnioitusta ja juodaksensa meidän kanssamme viiniä mielensä iloksi ja ollaksensa tänä päivänä niinkuin joku assurilaisten tyttäristä, jotka ovat Nebukadnessarin palatsissa".

14. Juudit vastasi hänelle: "Kuka olen minä sanomaan herraani vastaan? Kaiken, mikä on otollista hänen silmissänsä, minä teen nopeasti; ja se on oleva minun iloni aina kuolinpäivääni saakka."

15. Sitten hän nousi ylös ja kaunisti itsensä vaatteilla ja kaikilla naisten koristuksilla. Ja hänen palvelijattarensa meni edeltäpäin ja levitti hänelle Holoferneen eteen maahan ne matot, jotka hän oli saanut Bagoaalta jokapäiväistä ruokailuaan varten, voidakseen syödessään olla niiden päällä nojallaan.

16. Niin Juudit tuli sisään ja asettui paikallensa. Silloin Holoferneen sydän hurmaantui häneen, hänen sielunsa joutui voimakkaaseen liikkeeseen, ja hänessä syntyi suuri halu saada olla yhdessä Juuditin kanssa. Jo siitä päivästä alkaen, jona hän hänet ensiksi näki, Holofernes oli odottanut sopivaa tilaisuutta vietelläkseen Juuditin.

17. Ja Holofernes sanoi hänelle: "Juo ja iloitse meidän kanssamme".

18. Juudit vastasi: "Kyllä juon, herra, sillä tänään on minulle osoitettu suurempaa kunniaa kuin milloinkaan koko elämässäni, syntymästäni saakka".

19. Ja hän otti, söi ja joi hänen edessään siitä, mitä hänen palvelijattarensa oli valmistanut.

20. Ja Holofernes iloitsi hänestä ja joi viiniä ylen paljon, enemmän kuin hän milloinkaan, syntymästään saakka, oli juonut yhtenä päivänä.

Luku 13

1. Mutta kun ilta oli tullut, lähtivät hänen palvelijansa kiiruusti pois. Ja Bagoas lukitsi teltan ulkoapäin ja esti palvelusta toimittavat pääsemästä herransa tykö. Nämä menivät silloin vuoteisiinsa, sillä olivat kaikki väsyneitä, koska pidot olivat kestäneet kauan.

2. Juudit yksin jätettiin telttaan Holoferneen kanssa, joka oli kaatunut suin päin vuoteellensa, sillä viini oli hänet kovin uuvuttanut.

3. Ja Juudit oli käskenyt palvelijatartansa asettumaan hänen makuuhuoneensa ulkopuolelle ja odottamaan, kunnes hän lähtisi ulos, niinkuin oli tehnyt joka päivä. Hän oli nimittäin sanonut menevänsä toimittamaan rukoustansa. Samoin hän myös oli sanonut Bagoaalle.

4. Kun nyt kaikki olivat lähteneet pois Holoferneen tyköä eikä ketään ollut jäänyt hänen makuuhuoneeseensa, ei pientä eikä suurta, astui Juudit hänen vuoteensa ääreen ja sanoi sydämessään: "Herra, kaiken voiman Jumala, katso tällä hetkellä armossasi sitä tekoa, jonka minun käteni on tekevä Jerusalemin korotukseksi.

5. Sillä nyt on aika sinun armahtaa perintöosaasi ja toteuttaa minun sydämeni aie meitä vastaan nousseiden vihollisten tuhoksi."

6. Sitten hän meni vuodepylvään luo, joka oli Holoferneen pään puolella, ja irroitti siitä hänen miekkansa,

7. ja lähestyen vuodetta tarttui hänen päänsä hiuksiin ja sanoi: "Vahvista minua tänä päivänä, oi Israelin Jumala!"

8. Sitten hän iski voimansa takaa kaksi kertaa hänen kaulaansa ja hakkasi hänen päänsä irti.

9. Ja hän vieritti hänen ruumiinsa pois vuoteelta ja irroitti kärpäsverkon patsaista. Heti sen jälkeen hän meni ulos ja jätti Holoferneen pään palvelusneitsyelleen,

10. joka pisti sen ruokalaukkuunsa. Sitten he lähtivät molemmat yhdessä tapansa mukaan toimittamaan rukoustansa. Ja kun he olivat kulkeneet leirin lävitse. kiersivät he laakson, suuntasivat sitten kulkunsa ylös Beetyluan vuorelle ja saapuivat niin kaupungin portille.

11. Ja Juudit huusi kaukaa niille, jotka vartioivat porttia: "Aukaiskaa, aukaiskaa portti! Jumala, meidän Jumalamme, on meidän kanssamme, ja hän tekee vielä voimallisia tekoja Israelissa ja osoittaa väkevyytensä meidän vihollisiamme vastaan, niinkuin hän tänäkin päivänä on tehnyt."

12. Ja kun kaupungin miehet kuulivat hänen äänensä, riensivät he nopeasti alas kaupunkinsa portille ja kutsuivat kokoon kaupungin vanhimmat.

13. Ja kaikki nuorimmasta vanhimpaan saakka kokoontuivat nopeasti sinne, sillä he eivät olleet uskoneet hänen tulevan. Ja he aukaisivat portin ja ottivat heidät vastaan. Sitten he sytyttivät tulen valaisemaan ja ympäröivät heidät.

14. Mutta Juudit sanoi heille suurella äänellä: "Ylistäkää, ylistäkää Jumalaa! Ylistäkää Jumalaa, joka ei ole kääntänyt laupeuttansa pois Israelin huoneesta, vaan on murskannut meidän vihollisemme minun käteni kautta tänä yönä."

15. Ja hän otti pään laukusta, näytti sitä ja sanoi heille: "Tässä on Holoferneen, Assurin sotajoukon ylipäälikön. pää. ja tässä on kärpäsverkko, jonka alla hän makasi juovuspäissään. Herra löi hänet naisen kädellä.

16. Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on ollut minun varjelukseni sillä tiellä, jota olen kulkenut: minun kasvoni ovat vietelleet Holoferneen hänen tuhoksensa, mutta syntiä hän ei tehnyt minun kanssani, niin että olisi minut saastuttanut ja häväissyt."

17. Ja kaikki kansa hämmästyi suuresti, ja he kumartuivat ja rukoilivat Jumalaa ja lausuivat yhdestä suusta: "Ylistetty ole sinä, meidän Jumalamme, joka tänä päivänä olet tuhonnut meidän vihollisemme".

18. Ja Osias sanoi Juuditille: "Jumalan, Korkeimman, siunaus sinulle, tyttäreni, suurempi kuin kenellekään naiselle maan päällä! Ja ylistetty olkoon Herra, Jumala, taivaan ja maan luoja, joka on ohjannut sinut murskaamaan vihollistemme päämiehen pään.

19. Sillä se toivo, mikä sinulla oli, ei milloinkaan unhotu niiden ihmisten sydämestä, jotka muistavat Jumalan voiman.

20. Antakoon Jumala tämän tulla sinulle iankaikkiseksi kunniaksi, ja siunatkoon hän sinua hyvillä lahjoillansa palkaksi siitä, ettet sinä säästänyt henkeäsi tahtoessasi auttaa sorrettua kansaamme, vaan pelastit meidät lankeemuksestamme, kulkien suoraa tietä meidän Jumalamme edessä." Ja kaikki kansa sanoi: "Tapahtukoon niin! Tapahtukoon niin!"

Luku 14

1. Silloin Juudit sanoi heille: "Kuulkaa minua, veljet. Ottakaa tämä pää ja ripustakaa se muurinne harjalle.

2. Ja niin pian kuin aamu sarastaa ja aurinko nousee yli maan, ottakaa kukin sota-aseenne ja menkää, kaikki sotakelpoiset miehet, ulos kaupungista. Ja valitkaa itsellenne johtaja, ikäänkuin aikoisitte hyökätä alas tasangolle assurilaisten etuvartijoita vastaan; älkää kuitenkaan hyökätkö sinne.

3. Silloin nämä ottavat kaikki sotavarustuksensa ja menevät leiriinsä ja herättävät Assurin sotajoukon pääliköt ja rientävät yhdessä Holoferneen teltalle, mutta eivät löydä häntä. Ja heidät valtaa pelko, niin että he pakenevat teidän kasvojenne edestä.

4. Ja ajakaa te ja kaikki, jotka koko Israelin alueella asuvat, heitä takaa ja hakatkaa heidät maahan heidän teillänsä.

5. Mutta ennenkuin tämän teette, kutsukaa ammonilainen Akior minun luokseni, että hän näkisi ja tuntisi sen, joka on halveksinut Israelin huonetta ja joka lähetti hänet meidän tykömme ikäänkuin kuolemaan."

6. Niin he kutsuivat Akiorin Osiaan talosta. Kun hän tuli ja näki Holoferneen pään erään kansanjoukossa seisovan miehen kädessä, lankesi hän kasvoilleen ja meni tajuttomaksi.

7. Mutta kun he olivat nostaneet hänet ylös, lankesi hän Juuditin jalkain eteen ja osoitti hänelle kunnioitusta ja sanoi: "Ylistetty ole sinä kaikissa Juudan majoissa ja kaikkien kansojen keskuudessa. Kaikki, jotka kuulevat sinun nimesi, kauhistuvat.

8. Kerro siis nyt minulle kaikki, mitä olet tehnyt näinä päivinä." Silloin Juudit kertoi hänelle kansan keskellä kaiken, mitä hän oli tehnyt, aina siitä päivästä alkaen, jolloin hän lähti, siihen saakka, kun hän nyt heille puhui.

9. Kun hän oli lopettanut puheensa, puhkesi kansa äänekkääseen riemuun ja kohotti ilohuudon kaupungissaan.

10. Mutta kun Akior oli nähnyt kaiken, mitä Israelin Jumala oli tehnyt, uskoi hän lujasti Jumalaan ja antoi ympärileikata esinahkansa lihan. Niin hänet liitettiin Israelin huonekuntaan, jonka yhteydessä hän on vielä tänäkin päivänä.

11. Kun sitten aamu sarasti, ripustivat he Holoferneen pään muurille, ja kaikki Israelin miehet tarttuivat aseisiinsa ja lähtivät osastoittain vuorensolia kohti.

12. Mutta kun assurilaiset näkivät heidät, lähettivät he sanan joka taholle esimiehillensä. Nämä taas menivät sotapäälikköjen ja tuhannenpäämiesten ja kaikkien johtajainsa luo.

13. Ja kun he tulivat Holoferneen teltalle, sanoivat he hänen huoneenhaltijallensa: "Herätä meidän herramme, sillä nuo orjat ovat rohjenneet hyökätä tänne alas meidän kimppuumme sotimaan, että heidät tuhottaisiin perinpohjin".

14. Niin Bagoas meni sisälle ja kolkutti teltan oviverholle, sillä hän arveli Holoferneen nukkuvan Juuditin kanssa.

15. Mutta kun ei mitään kuulunut, työnsi hän verhon syrjään ja astui sisälle makuuhuoneeseen. Ja hän löysi hänet kuolleena virumassa vuoteen astinlaudalla; ja hänen päänsä oli otettu häneltä pois.

16. Silloin hän huusi suurella äänellä itkien ja valittaen, huusi rajusti ja repäisi vaatteensa.

17. Sitten hän meni siihen telttaan, jossa Juudit asui, mutta kun hän ei löytänyt häntä, tuli hän juosten ulos väen luokse huutaen:

18. "Nuo orjat ovat menetelleet petollisesti: yksi ainoa hebrealainen nainen on tuottanut häpeän kuningas Nebukadnesarin huoneelle. Sillä katso, Holofernes makaa maassa, ja pää on häneltä poissa."

19. Mutta kun Assurin sotajoukon pääliköt kuulivat nämä sanat, repäisivät he viittansa ja peljästyivät suuresti; ja he alkoivat huutaa ja parkua suurella äänellä keskellä leiriä.

13. Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

14. Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

15. Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

16. Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.