Raamattu vuodessa.

Kahdentenakymmenentenä päivänä kohtaamme monimutkaisen kertomuksen ja silmiinpistäviä vastakohtia. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luku 38 keskeyttää Joosefin kertomuksen kertoakseen kiistanalaisen episodin Juudasta ja Taamarista osoittaen, kuinka Jumala toimii jopa epätäydellisissä tilanteissa täyttääkseen tarkoituksensa. Jobin kirjan luvut 29–30 esittävät tuskallisen kontrastin Jobin nostalgisten muistojen ja hänen aiemman vaurautensa ja kunniansa sekä hänen nykyisen kurjuuden ja halveksunnan täyttämän tilansa välillä. Sananlaskut 3:28–32 tarjoaa käytännön neuvoja oikeista ihmissuhteista muistuttaen meitä siitä, että Herra inhoaa jumalattomia, mutta löytää suosion vanhurskaiden silmissä.

1. Siihen aikaan Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, jonka nimi oli Hiira.

2. Siellä Juuda näki Suua nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, ja hän otti tämän luokseen ja yhtyi häneen.

3. Ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja hän antoi hänelle nimen Eer.

4. Ja taas hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan.

5. Ja hän synnytti vieläkin pojan ja antoi hänelle nimen Seela; ja synnyttäessään hänet hän oli Kesibissä.

6. Ja Juuda otti Eerille, esikoisellensa, vaimon, jonka nimi oli Taamar.

7. Mutta Eer, Juudan esikoinen, ei ollut Herralle otollinen; sentähden Herra antoi hänen kuolla.

8. Niin Juuda sanoi Oonanille: "Yhdy veljesi leskeen ja ota hänet avioksesi ja herätä siemen veljellesi."

9. Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.

10. Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä; sentähden hän antoi hänenkin kuolla.

11. Silloin Juuda sanoi miniällensä Taamarille: "Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela joutuu täysikasvuiseksi." Hän näet ajatteli: "Kun ei vain tämäkin kuolisi niinkuin hänen veljensä." Niin Taamar meni pois ja jäi asumaan isänsä kotiin.

12. Pitkän aikaa sen jälkeen Suuan tytär, Juudan vaimo, kuoli. Suruajan mentyä Juuda lähti ystävänsä adullamilaisen Hiiran kanssa Timnaan lammastensa keritsiäisiin.

13. Niin tuotiin Taamarille tämä sanoma: "Katso, appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan."

14. Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun peittäytyen siihen ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Sillä hän oli nähnyt, että vaikka Seela oli täysikasvuinen, ei häntä annettu hänelle vaimoksi.

15. Kun nyt Juuda näki hänet, luuli hän häntä portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa.

16. Ja hän poikkesi hänen luokseen tiepuoleen ja sanoi: "Anna minun yhtyä sinuun." Hän näet ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tämä vastasi: "Mitä annat minulle saadaksesi yhtyä minuun?"

17. Hän sanoi: "Lähetän sinulle vohlan laumastani." Nainen vastasi: "Annatko minulle pantin, kunnes sen lähetät?"

18. Hän sanoi: "Mitä on minun annettava sinulle pantiksi?" Hän vastasi: "Sinettisi, nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi." Niin hän antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja hän tuli hänestä raskaaksi.

19. Ja hän nousi ja meni sieltä ja pani pois huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa.

20. Mutta Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään vohlaa, saadaksensa takaisin pantin naiselta; mutta hän ei löytänyt häntä.

21. Ja hän kyseli sen paikkakunnan miehiltä ja sanoi: "Missä on se pyhäkköportto, joka istui Enaimissa tien varressa?" He vastasivat: "Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa."

22. Ja hän palasi Juudan luo ja sanoi: "En löytänyt häntä; ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollutkaan mitään pyhäkköporttoa."

23. Silloin Juuda sanoi: "Pitäköön sen sitten, ettemme joutuisi häpeään. Katso, minä olen lähettänyt tämän vohlan, mutta sinä et ole löytänyt häntä."

24. Noin kolmen kuukauden kuluttua ilmoitettiin Juudalle: "Sinun miniäsi Taamar on harjoittanut haureutta, ja haureudesta hän on myös tullut raskaaksi." Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi."

25. Mutta kun häntä vietiin, lähetti hän sanan apelleen sanoen: "Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat." Ja hän käski sanoa: "Tarkasta, kenen tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva ovat."

26. Ja Juuda tunsi ne ja sanoi: "Hän on oikeassa minua vastaan, koska minä en antanut häntä pojalleni Seelalle." Ei hän kuitenkaan enää yhtynyt häneen.

27. Kun hänen synnyttämisensä aika tuli, katso, hänen kohdussaan oli kaksoiset.

28. Ja hänen synnyttäessään pisti toinen kätensä ulos; kätilövaimo otti punaista lankaa ja sitoi sen hänen käteensä ja sanoi: "Tämä tuli ensiksi ulos."

29. Mutta kun hän sitten taas veti kätensä takaisin, katso, silloin tuli hänen veljensä ulos; ja kätilövaimo sanoi: "Minkä repeämän oletkaan reväissyt itsellesi!" Ja hän sai nimen Peres.

30. Sitten tuli hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka; ja hän sai nimen Serah.

Luku 29

1. Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

2. "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

7. Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

8. niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

11. Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

12. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

13. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

16. Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

17. Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

19. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

20. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

21. He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

22. Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

23. He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

25. Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

Luku 30

1. "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.

2. Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

3. puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;

4. he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

5. Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.

6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

7. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat -

8. nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.

9. Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

10. he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

11. Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

13. He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;

14. niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

16. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

17. Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.

18. Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

19. Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.

21. Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

23. Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

24. Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?

25. Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

26. Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

28. Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.

29. Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.

30. Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

31. Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."

28. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on.

29. Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän luottavaisesti luonasi asuu.

30. Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt.

31. Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse;

32. sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava.