Raamattu vuodessa.

Päivänä 298 2. Makkabilaiskirjan luvussa 1 esitellään makkabealaisten historian keskeisiä tapahtumia. Sirakin kirjan luvut 40–41 opettavat oikeudesta, kunniasta ja viisaudesta, ja Sananlaskujen kirja 24:1–7 muistuttaa meitä siitä, että harkitsevaisuus ja tarkkanäköisyys ovat välttämättömiä sudenkuoppien välttämiseksi ja oikeudenmukaisen toiminnan tekemiseksi Jumalan edessä.

1. "Juutalaiset veljet, jotka ovat Jerusalemissa ja Juudean maassa, tervehtivät Egyptissä olevia juutalaisia veljiä toivottaen heille hyvää menestystä.

2. Jumala osoittakoon teille hyvyyttänsä ja muistakoon liittoansa, jonka hän on tehnyt uskollisten palvelijainsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa,

3. ja antakoon teille kaikille sellaisen sydämen, että te häntä pelkäätte ja teette hänen tahtonsa rohkealla sydämellä ja alttiilla mielellä.

4. Hän avatkoon teidän sydämenne laillensa ja säädöksillensä ja suokoon teille menestystä,

5. ja hän kuulkoon teidän rukouksenne ja olkoon teille jälleen armollinen, älköönkä jättäkö teitä pahana aikana.

6. Me rukoilemme nyt täällä teidän puolestanne.

7. Demetriuksen hallitessa, vuonna 169, me, juutalaiset, kirjoitimme teille ylen kovassa ahdistuksessa, joka kohtasi meitä näinä vuosina, siitä alkaen kuin Jaason kannattajinensa oli luopunut pyhästä maasta ja valtakunnasta,

8. ja kuin portti poltettiin ja vuodatettiin viatonta verta. Mutta me rukoilimme Herraa, ja meidän rukouksemme kuultiin. Me uhrasimme teurasuhrin ja ruokauhrin, sytytimme lamput ja asetimme näkyleivät.

9. Ja nyt me kehoitamme teitä viettämään kislev-kuun lehtimajanjuhlaa.

10. Jerusalemissa vuonna 188." Juudean asukkaat, vanhinten neuvosto ja Juudas tervehtivät Aristobulusta, kuningas Ptolemaioksen opettajaa, joka polveutuu voideltujen pappien suvusta, samoinkuin muita Egyptissä asuvia juutalaisia ja toivottavat heille kaikkea menestystä.

11. Jumalaa, joka on pelastanut meidät suurista vaaroista, me suuresti kiitämme, ollen yhä valmiina taisteluun kuningasta vastaan.

12. Sillä Jumala itse karkoitti ne, jotka olivat alottaneet taistelun pyhässä kaupungissa, Persiaan.

13. Sillä kun hallitsija oli saapunut sinne johdossaan sotajoukko, joka näytti voittamattomalta, tuhottiin heidät Nanean temppelissä, Nanean papit kun käyttivät petosta.

14. Antiokus oli näet, solmiaksensa muka avioliiton jumalattaren kanssa, ystävinensä tullut tähän paikkaan aikoen ottaa myötäjäisiksi temppelin erittäin runsaat aarteet.

15. Kun nyt Nanean papit olivat asettaneet ne esille ja Antiokus muutamien harvojen kanssa oli tullut temppelimuurin sisäpuolelle, lukitsivat papit temppelin, niin pian kuin hän oli tullut sinne.

16. Sitten he aukaisivat katossa olevan salaoven, heittivät alas kivilohkareita ja ruhjoivat hallitsijan kuoliaaksi. He hakkasivat heidät sitten kappaleiksi, ja heittivät heidän päänsä niille, jotka olivat ulkopuolella.

17. Kaikesta tästä olkoon ylistetty meidän Jumalamme, joka antoi jumalattomat tuhon omiksi.

18. Kun aiomme kislev-kuun kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä viettää temppelin puhdistusjuhlaa, olemme katsoneet soveliaaksi ilmoittaa siitä teille, että tekin viettäisitte lehtimajan- ja sen tulen juhlaa, jolla Nehemias, rakennettuaan temppelin ja alttarin, uhrasi uhreja.

19. Sillä kun isämme vietiin Persiaan, ottivat hurskaat papit salaa alttarin tulta ja piilottivat sen syvälle kaivoon, jossa ei ollut vettä; sinne he panivat sen varmaan säilöön, paikkaan, joka oli kaikille muille tuntematon.

20. Mutta useiden vuosien kuluttua, kun Jumala sen näki hyväksi, Nehemias, jonka Persian kuningas oli antanut palata takaisin, lähetti niiden pappien jälkeläiset, jotka olivat piilottaneet tulen, sitä noutamaan.

21. Kun he ilmoittivat meille, etteivät olleet löytäneet tulta, vaan sakeata vettä, käski hän heitä ammentamaan ja tuomaan sitä. Kun sitten uhrikappaleet oli nostettu alttarille, käski Nehemias pappeja valelemaan vedellä sekä halot että sen, mitä niiden päällä oli.

22. Mutta kun se oli tapahtunut ja jonkun ajan kuluttua aurinko, joka oli ollut pilvien peitossa, rupesi kirkkaasti paistamaan, syttyi suuri tuli, niin että kaikki ihmettelivät.

23. Tulen kuluttaessa uhria papit toimittivat rukouksen, papit ja kaikki muut. Joonatan johti rukousta, ja muut, niin myös Nehemias, yhtyivät siihen.

24. Rukous kuului näin: "Herra Jumala, kaiken Luoja, sinä peljättävä ja väkevä ja vanhurskas ja armollinen, sinä ainoa kuningas ja ainoa hyvä,

25. sinä, joka yksin pidät kaikista huolen, sinä ainoa vanhurskas, kaikkivaltias ja iankaikkinen, sinä, joka pelastat Israelin kaikesta pahasta, sinä, joka teit meidän isämme valituiksi ja pyhitit heidät,

26. ota vastaan tämä uhri kaiken kansasi Israelin puolesta ja suojele ja pyhitä perintöosasi.

27. Kokoa jälleen meidät, jotka olemme hajotetut, vapauta ne, jotka ovat orjuudessa pakanain seassa, ja katso niitten puoleen, jotka ovat halveksittuja ja inhottuja, niin että pakanat tietäisivät, että sinä olet meidän Jumalamme.

28. Rankaise sortajat ja ne, jotka ylimielisyydessään meitä pahoin kohtelevat.

29. Istuta kansasi pyhään paikkaan, niin kuin Mooses on sanonut."

30. Ja papit veisasivat uhrin aikana ylistysvirsiä.

31. Mutta kun uhrikappaleet olivat palaneet loppuun, käski Nehemias kaataa lopunkin vettä suurille kiville.

32. Kun se oli tapahtunut, leimahti liekki, mutta alttarilta sitä vastaan loistava valo kulutti sen.

33. Mutta kun tämä tapaus tuli tunnetuksi ja Persian kuninkaalle kerrottiin, että oli ilmestynyt vettä siihen paikkaan, johon pakkosiirtolaisuuteen viedyt papit olivat piilottaneet tulen ja josta otetulla vedellä Nehemiaan seuralaiset sitten olivat pyhittäneet uhrin,

34. julisti kuningas, tutkittuansa asian, sen paikan pyhäksi ja teetti aidan sen ympärille.

35. Ja kuningas otti paljon rahaa ja jakoi niille, joille hän osoitti suosiotansa.

Luku 40

1. Suuri työn vaiva on luotu jokaiselle ihmiselle, ja raskas ies on Aadamin lasten kannettavana siitä päivästä asti, jona he äidin kohdusta lähtevät, hamaan siihen päivään, jona he palajavat kaikkien äidin helmaan.

2. Odotuksen huoli, kuolinpäivä valtaa heidän ajatuksensa ja peljättää heidän sydämensä.

3. Niin hyvin sillä, joka istuu valtaistuimella kunniassa, kuin sillä, joka nöyryytettynä istuu tomussa ja tuhassa,

4. niin hyvin purppuran kantajalla kuin karkeaan hurstiin puetulla

5. on kiukku ja kateus ja vavistus ja levottomuus ja kuoleman pelko ja vihanpito ja riita. Levon aikanakin vuoteessa uni yöllä muuttelee hänen ajatuksiansa.

6. Vähän, tyhjän verran, hän on levossa, ja siitä lähtien on olo unissa samanlaista kuin päivällä valvoessa: sydämensä näkyjen säikyttämänä hän on pakenevinaan sodan jaloista,

7. ja juuri kun on pelastumassa, kun herää ja hämmästyy, kun ei mitään peljättävää ole.

8. Kaikkea lihaa, ihmisestä juhtaan asti - ja syntisiä vielä seitsenkertaisesti -

9. seuraa kuolema ja veri ja riita ja miekka, onnettomuudet ja nälkä ja turmio ja vitsaus.

10. Laittomien varalle on tämä kaikki luotu, ja niitten tähden tuli vedenpaisumus.

11. Kaikki, mikä maasta on, maahan jälleen palajaa, ja vedet painuvat jälleen mereen.

12. Kaikki lahjukset ja väärinsaatu häviävät, mutta rehellisyys pysyy iäti.

13. Vääräin tavarat ehtyvät kuin sadepuro, ovat kuin kova ukkonen, jonka jylinä loppuu sateeseen.

14. oka kätensä avaa, se iloitkoon; mutta lainrikkojat lopuksi häviävät:

15. Jumalattomain jälkeläiset eivät kasva paljon oksia vaan ovat saastaisia juuria kallion jyrkänteellä;

16. ovat kuin kaislat jokaisen veden äärellä ja joka joen rannassa, jotka nyhdetään pois ennen kuin mikään muu ruoho.

17. Mutta hyväntekeväisyys on kuin siunattu ilotarha, ja laupeus pysyy iäti.

18. Elämä on suloinen tyytyväiselle ja työteliäälle, mutta yli molempien sille, joka löytää aarteen.

19. Lapset ja kaupungin rakentaminen antavat pysyvän nimen, mutta yli molempien on arvattava nuhteeton vaimo.

20. Viini ja soitanto ilahuttavat sydämen mutta yli molempien rakkaus viisauteen.

21. Huilu ja psalttari soivat suloisesti, mutta yli molempien suloinen kieli.

22. Hempeys ja kauneus ovat sinun silmäsi ihastus, mutta yli molempien laihon heleä vihreys.

23. Ystävä ja kumppani yhtyvät aikanaan, mutta yli molempien vaimo miehensä kanssa.

24. Veljet ja auttajat pelastavat ahdingon aikana, mutta yli molempien laupeus.

25. Kulta ja hopea antavat lujan jalansijan, mutta yli molempien on arvoltansa neuvokkuus.

26. Rikkaus ja voima nostavat rohkeutta, mutta yli molempien Herran pelko.

27. Herra pelko ei ole missään puuttuvainen, eikä sen turvissa olevan tarvitse apua etsiä. Herran pelko on kun siunattu ilotarha, ja hän on peittänyt sen kirkkaudella, joka kaiken kirkkauden voittaa.

28. Poikani, älä vietä kerjäläis-elämää: parempi kuolla kuin anella.

29. Jos mies luo silmänsä vieraaseen pöytään, ei hänen elämäänsä ole elämäksi arvattava. Hän tahraa sielunsa vierailla herkuilla, mutta ymmärtäväinen ja hyvin kasvatettu mies varoo itsensä.

30. Häpeämättömän suussa on kerjätty leipä makea, mutta hänen vatsassaan se tulena palaa.

Luku 41

1. Oi kuolema, kuinka katkeralla mielellä sinua muistaakaan ihminen, joka elää rauhassa omaisuuksiensa keskellä, mies, joka on huolista vapaa ja jolla kaikki menestyy ja joka vielä kykenee nauttimaan ruuista!

2. Oi kuolema, ihana on sinun välttämättömyytesi ihmiselle, joka on tarvitsevainen ja voimaton, ja ylen vanha ja kaikkinaisten huolten alainen, luottamuksensa ja kärsivällisyytensä menettänyt!

3. Kuoleman välttämättömyyttä älä pelkää, muista edelläsi eläneitä ja jälkeesi tulevia.

4. Tämän välttämättömyyden Herra on asettanut kaikelle lihalle, ja minkätähden sinä torjuisit pois, mitä Korkein on hyväksi nähnyt? Olipa kymmenen vuotta tai sata tai tuhat - ei tuonelassa kysytä elämän pituutta.

5. Syntisten lapset ovat iljettäviä lapsia, ja ne oleskelevat jumalattomien asunnoissa.

6. Syntisten lapsilta häviää perintö, ja heidän jälkeläisiänsä seuraa aina ylenkatse.

7. Lapset syyttävät jumalatonta isäänsä. sillä hänen tähtensä he ovat ylenkatsottuja.

8. Voi teitä, jumalattomat miehet, jotka olette hyljänneet Jumalan, Korkeimman, lain!

9. Lisääntyessänne te lisäännytte turmioksi, syntyessänne synnytte kiroukseksi, ja kuollessanne on kirous oleva teidän osanne.

10. Kaikki, mikä maasta on, palajaa maahan jälleen, samoin jumalattomat kirouksesta turmioon.

11. Ihmiset huolehtivat toistensa kuolleista ruumiista, mutta syntisten nimi, joka ei ole hyvä, häviää pois.

12. Pidä huoli nimestäsi, sillä se pysyy sinulla kauemmin kuin tuhannet suuret kulta-aarteet.

13. Paraskin elinaika lasketaan päivissä, mutta hyvä nimi pysyy iäti.

14. Säilyttäkää, lapset, rauhallisesti minun opetukseni. Mutta salassa pidetty viisaus ja kätkössä oleva aarre - mitä hyötyä niistä on kumpaisestakaan?

15. Parempi on ihminen, joka pitää salassa tyhmyytensä. kuin ihminen, joka pitää salassa viisautensa.

16. Sentähden hävetkää sitä, minkä minä hävettäväksi sanon; sillä ei ole hyvä pitää hävettävänä mitä tahansa, eikä mikä tahansa ole kaikille toisasiassa arvokasta.

17. Hävetkää isän ja äidin edessä haureutta, päämiehen ja hallitusmiehen edessä valhetta,

18. tuomarin ja vallanpitäjän edessä rikosta, seurakuntakokouksen ja kansan edessä laittomuutta, osaveljen ja ystävän edessä vääryyttä,

19. naapuriesi edessä varkautta ja Jumalan totuuden ja liiton rikkomista ja kyynärpäähän nojautumista aterialla ja moitittavaa menettelyä maksamisissa ja saamisissa,

20. vastaamatta jättämistä tervehtijöille, irstaan naisen katselemista,

21. kasvojen kääntämistä pois sukulaisesta, osuuden ja saamisen pidättämistä toiselta ja toisen miehen vaimon katselemista,

22. oman palvelustytön lähentelemistä - älä seisoskele hänen vuoteensa vieressä - ystävien edessä solvaavia sanoja - lahjan annettuasi älä solvaa -

1. Älä kadehdi pahoja ihmisiä äläkä halua heidän seuraansa.

2. Sillä heidän mielensä miettii väkivaltaa, ja turmiota haastavat heidän huulensa.

3. Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan.

4. Taidolla täytetään kammiot, kaikkea kallista ja ihanaa tavaraa täyteen.

5. Viisas mies on väkevä, ja taidon mies on voipa voimaltansa.

6. Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa, ja neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

7. Kovin on korkea hullulle viisaus, ei hän suutansa avaa portissa.