Job, 14

1. Man [that is] born of a woman [is] of few days, and full of trouble.

1. "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2. He cometh forth like a flower, and is cut down: he fleeth also as a shadow, and continueth not.

2. kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3. And dost thou open thine eyes upon such an one, and bringest me into judgment with thee?

3. Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4. Who can bring a clean [thing] out of an unclean? not one.

4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5. Seeing his days [are] determined, the number of his months [are] with thee, thou hast appointed his bounds that he cannot pass;

5. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6. Turn from him, that he may rest, till he shall accomplish, as an hireling, his day.

6. Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7. For there is hope of a tree, if it be cut down, that it will sprout again, and that the tender branch thereof will not cease.

7. Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8. Though the root thereof wax old in the earth, and the stock thereof die in the ground;

8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9. [Yet] through the scent of water it will bud, and bring forth boughs like a plant.

9. niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10. But man dieth, and wasteth away: yea, man giveth up the ghost, and where [is] he?

10. Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11. [As] the waters fail from the sea, and the flood decayeth and drieth up:

11. Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12. So man lieth down, and riseth not: till the heavens [be] no more, they shall not awake, nor be raised out of their sleep.

12. niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13. O that thou wouldest hide me in the grave, that thou wouldest keep me secret, until thy wrath be past, that thou wouldest appoint me a set time, and remember me!

13. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!

14. If a man die, shall he live [again]? all the days of my appointed time will I wait, till my change come.

14. Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15. Thou shalt call, and I will answer thee: thou wilt have a desire to the work of thine hands.

15. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16. For now thou numberest my steps: dost thou not watch over my sin?

16. Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17. My transgression [is] sealed up in a bag, and thou sewest up mine iniquity.

17. rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18. And surely the mountain falling cometh to nought, and the rock is removed out of his place.

18. Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19. The waters wear the stones: thou washest away the things which grow [out] of the dust of the earth; and thou destroyest the hope of man.

19. vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20. Thou prevailest for ever against him, and he passeth: thou changest his countenance, and sendest him away.

20. Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21. His sons come to honour, and he knoweth [it] not; and they are brought low, but he perceiveth [it] not of them.

21. Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.

22. But his flesh upon him shall have pain, and his soul within him shall mourn.

22. Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."