Daniel, 13

1. There dwelt a man in Babylon, called Joacim:

1. Oli mies, joka asui Babylonissa ja jonka nimi oli Jooakim.

2. And he took a wife, whose name was Susanna, the daughter of Chelcias, a very fair woman, and one that feared the Lord.

2. Hän otti vaimon, jonka nimi oli Susanna, Kelkiaan tytär. Tämä oli sangen kaunis ja Herraa pelkääväinen.

3. Her parents also were righteous, and taught their daughter according to the law of Moses.

3. Myös hänen vanhempansa olivat hurskaat, ja he olivat kasvattaneet tyttärensä Mooseksen lain mukaan.

4. Now Joacim was a great rich man, and had a fair garden joining unto his house: and to him resorted the Jews; because he was more honourable than all others.

4. Ja Jooakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa ääressä puutarha. Ja hänen luonansa kokoontuivat juutalaiset, koska hän oli arvossapidetyin kaikista.

5. The same year were appointed two of the ancients of the people to be judges, such as the Lord spake of, that wickedness came from Babylon from ancient judges, who seemed to govern the people.

5. Kaksi vanhinta kansan seasta oli asetettu sinä vuotena tuomareiksi, sellaisia, joista Herra on sanonut: "Laittomuus on lähtenyt Babylonista, vanhimmista, tuomareista, joita pidettiin kansan hallitusmiehinä".

6. These kept much at Joacim's house: and all that had any suits in law came unto them.

6. Nämä olivat usein Jooakimin talossa, ja heidän eteensä tulivat kaikki, joilla oli oikeusasioita.

7. Now when the people departed away at noon, Susanna went into her husband's garden to walk.

7. Aina kun kansa keskipäivän aikana oli poistunut, meni Susanna käyskentelemään miehensä puutarhaan.

8. And the two elders saw her going in every day, and walking; so that their lust was inflamed toward her.

8. Ja ne kaksi vanhinta näkivät joka päivä hänen menevän sinne ja käyskentelevän, ja heissä nousi himo häneen.

9. And they perverted their own mind, and turned away their eyes, that they might not look unto heaven, nor remember just judgments.

9. Ja he kääntyivät väärään mieleen ja painoivat silmänsä maahan, niin etteivät katsoneet taivaaseen päin eivätkä muistaneet vanhurskaita tuomioita.

10. And albeit they both were wounded with her love, yet durst not one shew another his grief.

10. Ja he olivat molemmat vaivassa hänen tähtensä, mutta eivät ilmaisseet kärsimystänsä toisilleen;

11. For they were ashamed to declare their lust, that they desired to have to do with her.

11. sillä he häpesivät ilmaista himoansa, että näet halusivat olla yhdessä hänen kanssaan.

12. Yet they watched diligently from day to day to see her.

12. Mutta joka päivä he kiihkeästi väijyivät saadakseen häntä nähdä.

13. And the one said to the other, Let us now go home: for it is dinner time.

13. Kerran he sanoivat toinen toisellensa: "Menkäämme kotiin, sillä on aterian aika". Niin he lähtivät pois ja erkanivat toisistansa.

14. So when they were gone out, they parted the one from the other, and turning back again they came to the same place; and after that they had asked one another the cause, they acknowledged their lust: then appointed they a time both together, when they might find her alone.

14. Mutta he kiersivät takaisin ja tulivat samaan paikkaan. Ja kun he kysyivät toisiltaan syytä, tunnustivat he himonsa. Silloin he sopivat ajasta, jolloin voisivat tavata hänet yksin.

15. And it fell out, as they watched a fit time, she went in as before with two maids only, and she was desirous to wash herself in the garden: for it was hot.

15. Kun he väijyivät soveliasta päivää, tuli hän kerran, niinkuin joka päivä ennenkin, sinne, mukanansa ainoastaan kaksi tyttöä. Ja hän halusi peseytyä puutarhassa, koska oli kuuma.

16. And there was no body there save the two elders, that had hid themselves, and watched her.

16. Eikä siellä ollut ketään, paitsi ne kaksi vanhinta, jotka olivat piiloutuneet ja väijyivät häntä.

17. Then she said to her maids, Bring me oil and washing balls, and shut the garden doors, that I may wash me.

17. Ja hän sanoi tytöille: "Noutakaa minulle öljyä ja voiteita, ja sulkekaa puutarhan ovet, että saan peseytyä".

18. And they did as she bade them, and shut the garden doors, and went out themselves at privy doors to fetch the things that she had commanded them: but they saw not the elders, because they were hid.

18. Niin he tekivät, niinkuin hän sanoi, ja sulkivat puutarhan ovet ja menivät sivuovista ulos noutamaan, mitä heidän oli käsketty noutaa, eivätkä nähneet vanhimpia, sillä nämä olivat piiloutuneet.

19. Now when the maids were gone forth, the two elders rose up, and ran unto her, saying,

19. Kun tytöt olivat menneet ulos, nousivat ne kaksi vanhinta ja juoksivat Susannan luo,

20. Behold, the garden doors are shut, that no man can see us, and we are in love with thee; therefore consent unto us, and lie with us.

20. ja sanoivat: "Katso, puutarhan ovet ovat suljetut, eikä kukaan meitä näe, ja meissä on himo sinuun. Sentähden suostu tahtoomme ja ole yhdessä meidän kanssamme.

21. If thou wilt not, we will bear witness against thee, that a young man was with thee: and therefore thou didst send away thy maids from thee.

21. Mutta ellet sitä tee, niin me todistamme sinua vastaan, että sinun kanssasi oli joku nuorukainen ja että sinä sentähden lähetit tytöt pois luotasi."

22. Then Susanna sighed, and said, I am straitened on every side: for if I do this thing, it is death unto me: and if I do it not I cannot escape your hands.

22. Susanna huokasi ja sanoi: "Joka taholta minä olen ahdistettu: jos minä sen teen, tulee siitä minulle kuolema; jollen sitä tee, en minä pääse pakoon teidän käsistänne.

23. It is better for me to fall into your hands, and not do it, than to sin in the sight of the Lord.

23. Parempi on minulle, etten sitä tee ja joudun teidän käsiinne, kuin että tekisin syntiä Herran edessä."

24. With that Susanna cried with a loud voice: and the two elders cried out against her.

24. Ja Susanna huusi korkealla äänellä. Mutta myös ne kaksi vanhinta huusivat siinä hänen edessään.

25. Then ran the one, and opened the garden door.

25. Ja toinen heistä juoksi ja avasi puutarhan ovet.

26. So when the servants of the house heard the cry in the garden, they rushed in at the privy door, to see what was done unto her.

26. Kuultuaan huudon puutarhasta riensi talon väki sivuovista katsomaan, mitä Susannalle oli tapahtunut.

27. But when the elders had declared their matter, the servants were greatly ashamed: for there was never such a report made of Susanna.

27. Kun sitten vanhimmat puhuivat puhuttavansa, häpesivät palvelijat suuresti, sillä ei milloinkaan ollut Susannasta puhuttu sellaista puhetta.

28. And it came to pass the next day, when the people were assembled to her husband Joacim, the two elders came also full of mischievous imagination against Susanna to put her to death;

28. Seuraavana päivänä, kun kansa kokoontui hänen miehensä Jooakimin luokse, tulivat ne kaksi vanhinta, mieli täynnä vääryyttä Susannaa kohtaan, saattaakseen hänet tuomituksi kuolemaan, ja he sanoivat kansan edessä:

29. And said before the people, Send for Susanna, the daughter of Chelcias, Joacim's wife. And so they sent.

29. "Lähettäkää noutamaan Susanna, Kelkiaan tytär, joka on Jooakimin vaimo". Niin he lähettivät.

30. So she came with her father and mother, her children, and all her kindred.

30. Ja hän tuli vanhempainsa ja lastensa ja kaikkien omaistensa kanssa.

31. Now Susanna was a very delicate woman, and beauteous to behold.

31. Mutta Susanna oli ylen uhkeavartaloinen ja ihanamuotoinen.

32. And these wicked men commanded to uncover her face, (for she was covered) that they might be filled with her beauty.

32. Niin nuo jumalattomat käskivät paljastaa hänet, hän kun oli hunnutettu, saadakseen nauttia hänen kauneudestansa.

33. Therefore her friends and all that saw her wept.

33. Mutta hänen seuralaisensa ja kaikki, jotka näkivät hänet, itkivät.

34. Then the two elders stood up in the midst of the people, and laid their hands upon her head.

34. Ja ne kaksi vanhinta nousivat kansan keskeltä ja panivat kätensä hänen päänsä päälle.

35. And she weeping looked up toward heaven: for her heart trusted in the Lord.

35. Mutta hän loi itkien silmänsä taivasta kohti, sillä hänen sydämensä luotti Herraan.

36. And the elders said, As we walked in the garden alone, this woman came in with two maids, and shut the garden doors, and sent the maids away.

36. Ja vanhimmat sanoivat: "Meidän käyskennellessämme kahden puutarhassa tuli tämä sinne kahden palvelijattarensa kanssa, ja hän sulki puutarhan ovet ja toimitti palvelijattaret pois.

37. Then a young man, who there was hid, came unto her, and lay with her.

37. Ja hänen luoksensa tuli nuorukainen, joka oli ollut piiloutuneena ja laskeutui maahan hänen kanssaan.

38. Then we that stood in a corner of the garden, seeing this wickedness, ran unto them.

38. Mutta kun me, jotka olimme puutarhan perällä, näimme lainvastaisen teon, niin me juoksimme heidän luoksensa.

39. And when we saw them together, the man we could not hold: for he was stronger than we, and opened the door, and leaped out.

39. Ja me näimme heidän olevan yhdessä. Häntä me emme voineet voittaa, sillä hän oli meitä väkevämpi ja avasi ovet ja juoksi pois.

40. But having taken this woman, we asked who the young man was, but she would not tell us: these things do we testify.

40. Mutta tämän me otimme kiinni. Ja me kysyimme, kuka nuorukainen oli,

41. Then the assembly believed them as those that were the elders and judges of the people: so they condemned her to death.

41. mutta hän ei tahtonut sitä meille ilmaista. Tämän me todistamme." Ja kokoontunut kansa uskoi heitä, niinkuin ainakin kansan vanhimpia ja tuomareita; ja he tuomitsivat hänet kuolemaan.

42. Then Susanna cried out with a loud voice, and said, O everlasting God, that knowest the secrets, and knowest all things before they be:

42. Mutta Susanna huusi korkealla äänellä ja sanoi: "Iankaikkinen Jumala, joka salatut asiat tunnet ja tiedät kaiken, ennenkuin se on tapahtunut! Sinä tiedät, että nämä ovat väärin todistaneet minua vastaan. Ja katso, minun täytyy kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, mitä he pahuudessaan minua vastaan puhuvat."

43. Thou knowest that they have borne false witness against me, and, behold, I must die; whereas I never did such things as these men have maliciously invented against me.

43.

44. And the Lord heard her voice.

44. Ja Herra kuuli hänen äänensä.

45. Therefore when she was led to be put to death, the Lord raised up the holy spirit of a young youth whose name was Daniel:

45. Ja häntä surmattavaksi vietäessä Jumala herätti aivan nuoressa pojassa, jonka nimi oli Daniel, pyhän hengen;

46. Who cried with a loud voice, I am clear from the blood of this woman.

46. ja hän huusi suurella äänellä: "Viaton olen minä hänen vereensä".

47. Then all the people turned them toward him, and said, What mean these words that thou hast spoken?

47. Ja kaikki kansa kääntyi häneen, ja he kysyivät: "Mitä tarkoittaa tämä sana, jonka sinä sanoit?"

48. So he standing in the midst of them said, Are ye such fools, ye sons of Israel, that without examination or knowledge of the truth ye have condemned a daughter of Israel?

48. Niin hän astui heidän keskellensä ja sanoi: "Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Ettekö te ole tutkimatta ja selvää ottamatta tuominneet syylliseksi Israelin tytärtä?

49. Return again to the place of judgment: for they have borne false witness against her.

49. Palatkaa takaisin oikeuspaikalle, sillä nuo ovat väärin todistaneet häntä vastaan."

50. Wherefore all the people turned again in haste, and the elders said unto him, Come, sit down among us, and shew it us, seeing God hath given thee the honour of an elder.

50. Niin kaikki kansa palasi kiiruusti takaisin. Ja vanhimmat sanoivat hänelle: "Tule tänne, istu meidän keskellemme ja ilmoita meille asia, sillä sinulle on Jumala antanut vanhinten arvon".

51. Then said Daniel unto them, Put these two aside one far from another, and I will examine them.

51. Niin Daniel sanoi heille: "Eristäkää heidät kauas toisistaan, niin minä kuulustelen heitä".

52. So when they were put asunder one from another, he called one of them, and said unto him, O thou that art waxen old in wickedness, now thy sins which thou hast committed aforetime are come to light.

52. Kun heidät oli eristetty toisistaan, kutsui hän toisen heistä ja sanoi: "Sinä, joka olet vanhentunut eläen päiväsi pahasti! Nyt kohtaavat sinua syntisi, joita olet ennen tehnyt.

53. For thou hast pronounced false judgment and hast condemned the innocent and hast let the guilty go free; albeit the Lord saith, The innocent and righteous shalt thou not slay.

53. kun olet langettanut vääriä tuomioita, tuominnut syyttömät syyllisiksi ja päästänyt syylliset vapaiksi, vaikka Herra sanoo: 'Älä surmaa viatonta ja syytöntä'.

54. Now then, if thou hast seen her, tell me, Under what tree sawest thou them companying together? Who answered, Under a mastick tree.

54. Jos sinä siis näit tämän naisen, niin sano: minkä puun alla näit heidän pitävän yhteyttä?" Hän sanoi: "Poppelihaavan alla".

55. And Daniel said, Very well; thou hast lied against thine own head; for even now the angel of God hath received the sentence of God to cut thee in two.

55. Daniel sanoi: "Oikein oli, että valhettelit oman pääsi menoksi. Sillä kohta Jumalan enkeli, joka on saanut käskyn Jumalalta, iskee sinuun kahtiaviiltävän haavan."

56. So he put him aside, and commanded to bring the other, and said unto him, O thou seed of Chanaan, and not of Juda, beauty hath deceived thee, and lust hath perverted thine heart.

56. Ja toimitettuaan tämän pois hän käski tuoda toisen. Ja hän sanoi hänelle: "Sinä, joka olet Kanaanin siementä etkä Juudan! Kauneus on sinut pettänyt, ja himo on kääntänyt väärään sinun sydämesi.

57. Thus have ye dealt with the daughters of Israel, and they for fear companied with you: but the daughter of Juda would not abide your wickedness.

57. Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja pelosta he ovat pitäneet yhteyttä teidän kanssanne. Mutta tämä Juudan tytär ei ottanut kärsiäkseen teidän laittomuuttanne.

58. Now therefore tell me, Under what tree didst thou take them companying together? Who answered, Under an holm tree.

58. Sano siis nyt minulle: minkä puun alla te yllätitte heidät pitämässä yhteyttä toistensa kanssa?" Ja hän sanoi: "Rautatammen alla".

59. Then said Daniel unto him, Well; thou hast also lied against thine own head: for the angel of God waiteth with the sword to cut thee in two, that he may destroy you.

59. Daniel sanoi hänelle: "Oikein oli, että sinäkin valhettelit oman pääsi menoksi. Sillä Jumalan enkeli odottaa miekka kädessä hakatakseen sinut raudalla kahtia, että saisi teidät tuhotuiksi."

60. With that all the assembly cried out with a loud voice, and praised God, who saveth them that trust in him.

60. Ja kaikki kokoontunut kansa huusi suurella äänellä, ja he kiittivät Jumalaa, joka pelastaa ne, jotka panevat toivonsa häneen.

61. And they arose against the two elders, for Daniel had convicted them of false witness by their own mouth:

61. Ja he nousivat niitä kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli heidän omasta suustaan osoittanut heidät vääriksi todistajiksi, ja he tekivät näille saman, minkä nämä pahuudessaan olivat aikoneet tehdä lähimmäisellensä.

62. And according to the law of Moses they did unto them in such sort as they maliciously intended to do to their neighbour: and they put them to death. Thus the innocent blood was saved the same day.

62. Näin he noudattivat Mooseksen lakia ja tappoivat heidät. Ja viaton veri pelastui sinä päivänä.

63. Therefore Chelcias and his wife praised God for their daughter Susanna, with Joacim her husband, and all the kindred, because there was no dishonesty found in her.

63. Mutta Kelkias ja hänen vaimonsa kiittivät Jumalaa tyttärensä puolesta hänen miehensä Jooakimin ja kaikkien omaisten kanssa, koska hänestä ei löydetty häpeällistä tekoa.

64. From that day forth was Daniel had in great reputation in the sight of the people.

64. Ja Daniel tuli suureksi kansansa edessä siitä päivästä lähtien ja aina edespäin.