Baruch, 2

1. Therefore the Lord hath made good his word, which he pronounced against us, and against our judges that judged Israel, and against our kings, and against our princes, and against the men of Israel and Juda,

1. Ja Herra toteutti sanansa, jonka hän oli puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka Israelia tuomitsivat, ja kuninkaitamme ja ruhtinaitamme vastaan ja Israelin ja Juudan miehiä vastaan.

2. To bring upon us great plagues, such as never happened under the whole heaven, as it came to pass in Jerusalem, according to the things that were written in the law of Moses;

2. Ei koko taivaan alla ole tapahtunut senkaltaista, kuin hän antoi tapahtua Jerusalemissa, aivan niinkuin Mooseksen laissa on kirjoitettuna,

3. That a man should eat the flesh of his own son, and the flesh of his own daughter.

3. että me joutuisimme syömään kukin poikansa lihaa ja kukin tyttärensä lihaa.

4. Moreover he hath delivered them to be in subjection to all the kingdoms that are round about us, to be as a reproach and desolation among all the people round about, where the Lord hath scattered them.

4. Ja hän antoi heidät kaikkien niiden valtakuntain vallan alle, jotka olivat meidän ympärillämme, pilkaksi ja karttamukseksi kaikille ympärillä oleville kansoille, joiden sekaan Herra heidät hajotti.

5. Thus we were cast down, and not exalted, because we have sinned against the Lord our God, and have not been obedient unto his voice.

5. Ja heidän täytyi aina vain aleta, eivätkä he voineet yletä, sillä me olemme syntiä tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan, emmekä ole kuulleet hänen ääntänsä.

6. To the Lord our God appertaineth righteousness: but unto us and to our fathers open shame, as appeareth this day.

6. Herran, meidän Jumalamme, on vanhurskaus, meidän ja meidän isiemme on häpeä, niinkuin se on tänäkin päivänä.

7. For all these plagues are come upon us, which the Lord hath pronounced against us

7. Mitä Herra on puhunut meitä vastaan - kaikki se onnettomuus on tullut meidän päällemme.

8. Yet have we not prayed before the Lord, that we might turn every one from the imaginations of his wicked heart.

8. Kuitenkaan me emme rukoilleet Herraa emmekä kääntyneet pois, kukin pahan sydämensä ajatuksista.

9. Wherefore the Lord watched over us for evil, and the Lord hath brought it upon us: for the Lord is righteous in all his works which he hath commanded us.

9. Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme, sillä Herra on vanhurskas kaikissa teoissansa, jotka hän on päättänyt tehdä meille.

10. Yet we have not hearkened unto his voice, to walk in the commandments of the Lord, that he hath set before us.

10. Mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä, että olisimme vaeltaneet Herran käskyjen mukaan, jotka hän on meille antanut.

11. And now, O Lord God of Israel, that hast brought thy people out of the land of Egypt with a mighty hand, and high arm, and with signs, and with wonders, and with great power, and hast gotten thyself a name, as appeareth this day:

11. Ja nyt, Herra, Israelin Jumala, sinä, joka veit pois kansasi Egyptin maasta väkevällä kädellä, tunnusteoilla ja ihmeillä ja suurella voimalla ja korotetulla käsivarrella ja teit itsellesi nimen, niinkuin se tänäkin päivänä on!

12. O Lord our God, we have sinned, we have done ungodly, we have dealt unrighteously in all thine ordinances.

12. Me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat ja tehneet väärin, oi Herra, meidän Jumalamme, kaikkia sinun vanhurskaita säädöksiäsi vastaan.

13. Let thy wrath turn from us: for we are but a few left among the heathen, where thou hast scattered us.

13. Kääntyköön sinun kiivautesi pois meistä, sillä meitä on vähän, jotka olemme jäljelle jääneet kansojen keskelle, joiden sekaan sinä olet meidät hajottanut.

14. Hear our prayers, O Lord, and our petitions, and deliver us for thine own sake, and give us favour in the sight of them which have led us away:

14. Kuule, Herra, meidän rukouksemme ja pyyntömme, ja vapahda meidät itsesi tähden, ja anna meidän saada armo niiden edessä, jotka ovat vieneet meidät pois,

15. That all the earth may know that thou art the Lord our God, because Israel and his posterity is called by thy name.

15. että kaikki maa saisi tietää, että sinä olet Herra, meidän Jumalamme, että Israel ja hänen sukunsa on otettu sinun nimiisi.

16. O Lord, look down from thine holy house, and consider us: bow down thine ear, O Lord, to hear us.

16. Herra, katso alas pyhästä huoneestasi ja tarkkaa meitä; kallista, Herra, korvasi ja kuule.

17. Open thine eyes, and behold; for the dead that are in the graves, whose souls are taken from their bodies, will give unto the Lord neither praise nor righteousness:

17. Avaa silmäsi ja katso; sillä eivät vainajat tuonelassa, joiden henki on otettu pois heidän rinnastansa, ylistä Herran kunniaa ja vanhurskautta.

18. But the soul that is greatly vexed, which goeth stooping and feeble, and the eyes that fail, and the hungry soul, will give thee praise and righteousness, O Lord.

18. Vaan se sielu, joka on perin murheellinen, joka kulkee kumarassa ja voimatonna, ja silmät, jotka ovat riutuneet, ja sielu, joka isoaa - ne ylistävät sinun kunniaasi ja vanhurskauttasi.

19. Therefore we do not make our humble supplication before thee, O Lord our God, for the righteousness of our fathers, and of our kings.

19. Sillä me emme laske rukoustamme sinun eteesi, Herra, meidän Jumalamme, luottaen isiemme ja kuningastemme vanhurskaisiin tekoihin.

20. For thou hast sent out thy wrath and indignation upon us, as thou hast spoken by thy servants the prophets, saying,

20. Olethan päästänyt irti kiivautesi ja vihasi meitä vastaan, niinkuin olet puhunut palvelijaisi profeettain kautta:

21. Thus saith the Lord, Bow down your shoulders to serve the king of Babylon: so shall ye remain in the land that I gave unto your fathers.

21. "Näin sanoo Herra: taivuttakaa olkanne ja palvelkaa Babylonin kuningasta, niin saatte asua maassa, jonka minä olen antanut teidän isillenne.

22. But if ye will not hear the voice of the Lord, to serve the king of Babylon,

22. Mutta jos te ette kuule Herran ääntä ja palvele Babylonin kuningasta,

23. I will cause to cease out of the cites of Judah, and from without Jerusalem, the voice of mirth, and the voice of joy, the voice of the bridegroom, and the voice of the bride: and the whole land shall be desolate of inhabitants.

23. niin minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, ja koko maa joutuu autioksi, niin ettei siinä kukaan asu."

24. But we would not hearken unto thy voice, to serve the king of Babylon: therefore hast thou made good the words that thou spakest by thy servants the prophets, namely, that the bones of our kings, and the bones of our fathers, should be taken out of their place.

24. Mutta me emme kuulleet sinun ääntäsi ja palvelleet Babylonin kuningasta, ja niin sinä toteutit sanasi, jotka olit puhunut palvelijaisi profeettain kautta, että kuningastemme luut ja isiemme luut otetaan pois lepopaikoistansa.

25. And, lo, they are cast out to the heat of the day, and to the frost of the night, and they died in great miseries by famine, by sword, and by pestilence.

25. Ja katso, nyt ne ovat poisviskattuina, alttiina päivän helteelle ja yön kylmyydelle. Ja he kuolivat pahoihin vaivoihin, nälkään, miekkaan ja ruttoon.

26. And the house which is called by thy name hast thou laid waste, as it is to be seen this day, for the wickedness of the house of Israel and the house of Juda.

26. Ja sinä olet tehnyt sen huoneen, joka oli otettu sinun nimiisi, siksi, mikä se on tänäkin päivänä, Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden.

27. O Lord our God, thou hast dealt with us after all thy goodness, and according to all that great mercy of thine,

27. Kuitenkin sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet tehnyt sen meille kaiken laupeutesi ja kaiken suuren armahtavaisuutesi mukaan,

28. As thou spakest by thy servant Moses in the day when thou didst command him to write the law before the children of Israel, saying,

28. niinkuin sinä olet puhunut palvelijasi Mooseksen kautta sinä päivänä, jona sinä käskit hänen kirjoittaa muistiin lakisi Israelin lasten edessä sanoen:

29. If ye will not hear my voice, surely this very great multitude shall be turned into a small number among the nations, where I will scatter them.

29. "Jos te ette kuule minun ääntäni, niin totisesti on tämä suuri ja monilukuinen joukko tuleva vähäiseksi kansojen keskellä, joiden sekaan minä heidät hajotan.

30. For I knew that they would not hear me, because it is a stiffnecked people: but in the land of their captivities they shall remember themselves.

30. Sillä minä tiedän, etteivät he minua kuule, sillä se on uppiniskainen kansa; mutta he muuttavat mielensä siinä maassa, johon heidät on viety pois,

31. And shall know that I am the Lord their God: for I will give them an heart, and ears to hear:

31. ja saavat tuntea, että minä olen Herra, heidän Jumalansa. Ja minä annen heille sydämen ja korvat, jotka kuulevat,

32. And they shall praise me in the land of their captivity, and think upon my name,

32. ja niin he ylistävät minua siinä maassa, johon heidät on viety pois, ja muistavat minun nimeni.

33. And return from their stiff neck, and from their wicked deeds: for they shall remember the way of their fathers, which sinned before the Lord.

33. Ja he kääntyvät uppiniskaisuudestaan ja pahoista teoistaan, sillä he muistavat, miten kävi heidän isillensä, jotka tekivät syntiä Herraa vastaan.

34. And I will bring them again into the land which I promised with an oath unto their fathers, Abraham, Isaac, and Jacob, and they shall be lords of it: and I will increase them, and they shall not be diminished.

34. Silloin minä palautan heidät maahan, jonka minä valalla vannoen olen luvannut heidän isillensä, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille; ja he ottavat sen haltuunsa, ja minä enennän heidät, eivätkä he enää vähene.

35. And I will make an everlasting covenant with them to be their God, and they shall be my people: and I will no more drive my people of Israel out of the land that I have given them.

35. Ja minä teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton, niin että minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani, enkä minä enää siirrä pois kansaani Israelin siitä maasta, jonka minä olen heille antanut."