Tobias, 10

1. O casamento de Tobias tinha retardado a sua volta. Seu pai, muito inquieto, dizia: “Por que será que meu filho tarda tanto? Por que se demora lá?

1. Mutta hänen isänsä Toobit luki jokaisen kuluvan päivän. Ja kun matkaan tarvittavat päivät olivat kuluneet umpeen eikä häntä kuulunut kotiin,

2. Teria Gabael porventura falecido, de sorte que não haveria ninguém para restituir o dinheiro?”.

2. niin Toobit sanoi: »Kenties ei heitä ole otettu vastaan? Tai on Gabael ehkä kuollut, niin ettei kukaan anna hänelle rahoja?»

3. Ele entristeceu-se extremamente com isso, assim como Ana, sua mulher, e ambos se puseram a chorar, porque seu filho não voltava no tempo previsto.

3. Ja hän oli kovin murheissaan.

4. Ana, principalmente, derramava lágrimas inesgotáveis e dizia: “Ai, ai, meu filho! Por que te mandamos lá? Tu que eras a luz de nossos olhos, o bordão de nossa velhice, a consolação de nossa vida e a esperança de nossa raça!

4. Mutta hänen vaimonsa sanoi hänelle: »Poika on joutunut tuhon omaksi, koska hän viipyy niin kauan». Ja hän alkoi itkeä häntä ja sanoi:

5. Nós, que em ti só tínhamos tudo, não te devíamos ter deixado ir para longe de nós”.

5. »Kuinka minua surettaakaan, lapseni, että päästin sinut, silmieni valon, menemään!»

6. Tobit dizia-lhe: “Cala-te, não te aflijas! Nosso filho está passando bem. Aquele homem com quem nós o mandamos é um homem de confiança”.

6. Mutta Toobit sanoi hänelle: »Ole vaiti; älä ole huolissasi, hän on terveenä».

7. Mas ela continuava inconsolável. Todos os dias saía para fora, olhava para todos os lados e corria por todos os caminhos, por onde poderia voltar o filho, a fim de vê-lo ao longe, se fosse possível.

7. Vaimo vastasi hänelle: »Ole vaiti! Älä minua petä! Minun lapseni on joutunut tuhon omaksi.» Ja joka päivä hän meni tielle, jota pitkin poika oli lähtenyt matkalle; päivällä hän ei syönyt mitään, ja yökaudet hän itki lakkaamatta poikaansa Tobiasta, kunnes ne neljätoista hääpäivää, joiden ajaksi Raguel oli vannottanut hänet jäämään sinne, olivat loppuun kuluneet. Mutta Tobias sanoi Raguelille: »Päästä minut menemään, sillä isäni ja äitini eivät enää toivo näkevänsä minua».

8. Entretanto, Raguel dizia ao seu genro: “Fica aqui, mandarei notícias a Tobit, teu pai, a respeito de tua saúde”.

8. Silloin hänen appensa vastasi hänelle: »Jää tänne luokseni; minä lähetän sinun isällesi tiedon voinnistasi».

9. Mas Tobias disse-lhe: “Sei que meu pai e minha mãe contam os dias e que se acham em grande tormento”.

9. Tobias sanoi: »Päästä minut isäni tykö».

10. Raguel insistiu ainda, apresentando muitas razões, mas Tobias não quis ouvi-lo. Então, entregou-lhe Sara com a metade de seus bens: escravos e escravas, bois e ovelhas, asnos e camelos, roupas, dinheiro e utensílios. E deixou-os partir com saúde e alegria.

10. Ja Raguel nousi ja antoi hänelle hänen vaimonsa Saaran ja puolet omaisuudesta: orjia, karjaa ja rahaa.

11. Ao despedir-se de Tobias, disse: “Que o santo anjo do Senhor vos acompanhe pelo caminho e vos conduza sãos e salvos. Faço votos de que encontreis tudo em ordem em casa de vossos pais e que eu possa ver os vossos filhos antes de morrer!”.

11. Sitten hän siunasi heidät ja lähetti heidät matkalle sanoen: »Taivaan Jumala suokoon teille onnea, lapseni, ennenkuin minä kuolen».

12. Os pais beijaram sua filha e deixaram-na partir,

12. Ja tyttärelleen hän sanoi: »Kunnioita appivanhempiasi; he ovat nyt sinun vanhempasi. Toivon kuulevani sinusta hyvää.» Ja hän suuteli häntä. Ja Edna sanoi Tobiaalle: »Rakas veljeni, vieköön taivaan Jumala sinut kotiin ja suokoon minun nähdä sinulla lapsia tyttärestäni Saarasta, että minä saisin riemuita Herran edessä. Katso, minä uskon tyttäreni sinun huomaasi; älä tuota hänelle murhetta.»

13. recomendando-lhe que honrasse seus sogros, amasse o seu marido, educasse bem a sua família e governasse a sua casa, conservando-se ela mesma irrepreensível.*

13.