Encontrados 84 resultados para: kovin

  • ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani, sillä hän on kuunvaihetautinen ja kärsii kovin; usein hän kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen. (Matteuksen evankeliumi 17, 15)

  • ja he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös." Ja he tulivat kovin murheellisiksi. (Matteuksen evankeliumi 17, 23)

  • Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. (Matteuksen evankeliumi 18, 31)

  • Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" (Matteuksen evankeliumi 19, 25)

  • Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "Herra, en kai minä ole se?" (Matteuksen evankeliumi 26, 22)

  • Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet kovin raukeiksi; ja he eivät tienneet, mitä hänelle vastaisivat. (Markuksen evankeliumi 14, 40)

  • Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat keskenään, mitä heidän olisi tehtävä Jeesukselle. (Luukaksen evankeliumi 6, 11)

  • Ja vielä pojan tullessakin riivaaja repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isällensä. Luuk. 9:43 Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa: (Luukaksen evankeliumi 9, 42)

  • Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. (Luukaksen evankeliumi 18, 23)

  • Sillä hän ikävöi teitä kaikkia ja on kovin levoton siitä, että olitte kuulleet hänen sairastavan. (Filippiläisille 2, 26)

  • Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme. (2. Timoteukselle 4, 15)

  • Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen. (Johanneksen ilmestys 5, 4)


“É doce o viver e o penar para trazer benefícios aos irmãos e para tantas almas que, vertiginosamente, desejam se justificar no mal, a despeito do Bem Supremo.” São Padre Pio de Pietrelcina