Encontrados 59 resultados para: Henkeni

  • Elisa sanoi hänelle: "Eikö minun henkeni kulkenut sinun kanssasi, kun eräs mies kääntyi vaunuissansa sinua vastaan? Oliko nyt aika ottaa hopeata ja hankkia vaatteita, öljytarhoja, viinitarhoja, lampaita, raavaita, palvelijoita ja palvelijattaria? (2. Kuningasten kirja 5, 26)

  • Tee nyt minulle, niinkuin sinulle on otollista. Käske ottaa pois minun henkeni, että minä saisin täältä erota ja tulla maaksi, sillä minulle on parempi kuolla kuin elää, koska minun on täytynyt kuulla valheellisia parjauksia. Minä olen suuren murheen vallassa. Käske, että jo nyt saisin päästä ahdistuksesta ja mennä iankaikkiseen asuntoon. Älä käännä minusta pois kasvojasi.» (Tobian kirja 3, 6)

  • Niin kuningatar Ester vastasi ja sanoi: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, kuningas, ja jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minulle oma henkeni, kun sitä pyydän, ja kansani, kun sitä haluan. (Ester 7, 3)

  • Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua. (Job 6, 4)

  • Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa. (Job 7, 11)

  • Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni. (Job 10, 12)

  • Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni? (Job 13, 14)

  • "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani. (Job 17, 1)

  • Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani. (Job 27, 5)

  • hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta.' (Job 33, 28)

  • Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala. (Psalmit 31, 6)

  • Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela. (Psalmit 77, 4)


“É difícil tornar-se santo. Difícil, mas não impossível. A estrada da perfeição é longa, tão longa quanto a vida de cada um. O consolo é o repouso no decorrer do caminho. Mas, apenas restauradas as forças, é necessário levantar-se rapidamente e retomar a viagem!” São Padre Pio de Pietrelcina