1. Simon, Oniaan poika, ylimmäinen pappi, korjasi eläessään Jumalan huoneen ja vahvisti elinpäivinänsä temppelin.

2. Hän rakensi muurin kahta vertaa korkeammaksi, teki pyhäkön ympärysmuurin korkeaksi.

3. Hänen päivinään hakattiin vesisäiliö, lammikko, ympärysmitaltaan kuin meri.

4. Hän piti huolta kansastansa, ettei se joutuisi vahinkoon, ja vahvisti kaupunkia piirityksen varalta.

5. Kuinka loistava hän olikaan, kun hän kääntyi kansan puoleen astuessaan esiin huoneesta, esiripun takaa!

6. Hän oli kuin kointähti pilvien välissä. kuin täysikuu juhlapäivänä,

7. kuin aurinko, kun se loisteellaan valaisee Korkeimman temppelin, ja kuin kaari, joka loistaa kirkkaissa pilvissä,

8. kuin ruusun kukka kevään päivinä, kuin liljat vesilähteitten äärellä, kuin suitsukepuun versot kesäpäivinä,

9. kuin tuli ja suitsuke suitsutusastiassa, kuin täysikultainen astia, kaunistettu kaikkinaisilla kalliilla kivillä,

10. kuin öljypuu, täynnänsä hedelmiä, ja kuin sypressi, joka ylenee pilviin.

11. Kun hän otti ylleen kunniapukunsa ja verhoutui koko ylvääseen asuunsa, kun hän nousi pyhälle uhrialttarille, levitti hän loistoa pyhäkön esipihaan.

12. Kun hän otti vastaan uhrikappaleet pappien käsistä, itse seisoen alttarilieden ääressä, olivat veljet seppeleenä hänen ympärillänsä, niinkuin nuoret setrit Libanonilla, ja he sulkivat hänet piiriinsä niinkuin palmujen rungot.

13. Kaikki Aaronin pojat olivat siinä loistossaan, käsissänsä Herran uhrilahjat, koko Israelin seurakunnan edessä.

14. Alttaripalveluksen täydennykseksi, kaunistaaksensa Korkeimmalle, Kaikkivaltiaalle, toimitetun uhrin,

15. hän ojensi kätensä uhrimaljaan ja uhrasi juomauhriksi rypäleen verta, vuodatti sitä uhrialttarin jalustalle suloiseksi tuoksuksi Korkeimmalle, kaiken Kuninkaalle.

16. Silloin Aaronin pojat huusivat, he puhalsivat kohotakoisiin pasunoihin, saivat kaikumaan suuren äänen saattaaksensa kansan muistutetuksi Korkeimman edessä.

17. Silloin kaikki kansa yhdessä kiiruusti lankesi kasvoillensa maahan kumartaen rukoillakseen Herraansa, kaikkivaltiasta Jumalaa, Korkeinta.

18. Ja veisaajat äänillänsä ylistivät häntä: täydessä temppelissä kaikui suloinen sävel.

19. Ja kansa kääntyi anomuksillaan Herran, korkeimman, puoleen, rukoillen häntä, Laupiasta, kunnes Herran ihana kunnioittaminen oli toimitettu ja he lopettivat jumalanpalveluksen.

20. Silloin hän astui alas ja kohotti kätensä israelilaisten koko seurakunnan ylitse antaaksensa heille huuliltaan Herran siunauksen ja kerskatakseen hänen nimestänsä.

21. Ja jälleen he kumartuivat ottamaan vastaan siunauksen Korkeimmalta.

22. Ja nyt kiittäkää kaikki Herraa, joka kaikkialla tekee suuria tekoja, joka antaa meidän elinpäiviemme yletä äidinkohdusta asti ja tekee meille laupeutensa mukaan.

23. Antakoon hän teille sydämen ilon ja antakoon meidän elinpäivinämme rauhan vallita Israelissa, niinkuin muinaisina päivinä;

24. hän antakoon meille pysyväisesti laupeutensa ja lunastakoon meidät aikanansa.

25. Kaksi kansaa saa minun sieluni vihastumaan, ja kolmas ei ole mikään kansa:

26. ne, jotka istuvat Seirin vuorella, ja filistealaiset ja se tyhmä kansa, joka Sikemissä asuu.

27. Ymmärryksen ja taidon opetusta olen minä tähän kirjaan piirtänyt, minä, Jeesus, Siirakin poika, Eleasarin pojan poika, jerusalemilainen, joka olen antanut viisauden virrata sydämestäni.

28. Onnellinen se, joka näitä mietiskelee! Ja joka sydämeensä painaa, se tulee viisaaksi.

29. Sillä jos hän näitä noudattaa, on hänellä voimaa kaikkeen, koska Herran valkeus ohjaa hänen askeleensa.



Livros sugeridos


“Ouço interiormente uma voz que constantemente me diz: Santifique-se e santifique!” São Padre Pio de Pietrelcina

Newsletter

Receba as novidades, artigos e noticias deste portal.