Bíblia Católica
 

2. Mooseksen kirja, 7

17. Sentähden Herra sanoo näin: Tästä olet tunteva, että minä olen Herra: katso, minä lyön sauvalla, joka on kädessäni, virran veteen, ja se muuttuu vereksi.

Versículos relacionados com 2. Mooseksen kirja, 7:

Exodus 7: ssä Jumala alkaa osoittaa voimansa ennen faaraoa ja Egyptin kansaa Mooseksen ja Aaronin kautta lähettämällä useita tuholaisia ​​Egyptin yli vapauttaakseen heprealaiset orjuudesta. Joitakin käsiteltyjä aiheita ovat Jumalan auktoriteetti egyptiläisten jumalien suhteen, faraon sydämen kovettuminen ja orjuudesta peräisin olevien heprealaisten vapauttaminen. Alla on viisi näihin aiheisiin liittyvää jaetta:

Exodus 7:5 - "Ja egyptiläiset tietävät, että olen Herra, kun hän laajentaa käteni Egyptin yli ja vie Israelin lapset heistä." Tässä jakeessa Jumala julistaa voimansa ja auktoriteettinsa egyptiläisten jumalien ja ihmisten suhteen osoittaen, että hän on ainoa todellinen Jumala.

Exodus 7:13 - "Ja faaraon sydän kovettui eikä kuullut heitä, kuten Herra oli sanonut." Tämä jae kuvaa faraon vastustusta Mooseksen ja Aaronin viestille ja kuinka Jumala antoi sydämensä valjastaa täyttämään tahtonsa.

Exodus 7:17- "Siten sanoo Herra", tiedät, että olen Herra; katso, minulla on tämä sauva kädessäni haavoin joen vedet ja tulen verta. " Täällä Jumala ilmoittaa ensimmäisen rutton, jonka lähetämme Egyptin yli, muuttaen Niilin joen vedet vereksi.

Exodus 7:22 - "Sitten Egyptin velhot tekivät samoin heidän lumoaviensa kanssa; ja faaraon sydän kovettui eikä kuullut heitä, kuten Herra oli sanonut." Tämä jae osoittaa, kuinka egyptiläiset velhot onnistuivat toistamaan veden muutoksen vereen omien lumouksiensa kautta, mutta faarao ei ollut vakuuttunut vapauttamisesta heprealaisia.

Exodus 7:25 - "Ja seitsemän päivää kului sen jälkeen, kun Herra haavoitti joen." Tämä jae merkitsee ensimmäisen ruton loppua ja osoittaa, kuinka Jumalan tuholaiset pahensivat asteittain ja kestävät pidempään, tehostaen faaraon painostusta heprealaisten vapauttamiseksi.





“Amar significa dar aos outros – especialmente a quem precisa e a quem sofre – o que de melhor temos em nós mesmos e de nós mesmos; e de dá-lo sorridentes e felizes, renunciando ao nosso egoísmo, à nossa alegria, ao nosso prazer e ao nosso orgulho”. São Padre Pio de Pietrelcina