Saarnaaja, 6
8. Sillä mitä etua on viisaalla tyhmän edellä, ja mitä kurjalla siitä, että hän osaa oikein vaeltaa elävitten edessä?
8. Sillä mitä etua on viisaalla tyhmän edellä, ja mitä kurjalla siitä, että hän osaa oikein vaeltaa elävitten edessä?
Kirkojen luku 6 heijastaa elämää ja kuolemaa koskevaa kysymystä sekä ihmisen tyytymättömyyttä ja maallisten asioiden turhamaisuutta. Kirjailija huomauttaa, että jopa ne, joilla on kaikki haluamansa, eivät välttämättä löydä todellista iloa elämästä ja että kuolema on väistämätön kaikille. Tämän teeman täydentämiseksi seuraa viisi liittyvää jaetta:
Job 14:5: "Mutta jos hänen päivät on merkitty, jos hänen kuukaudensa lukumäärä on kanssasi, ja olet vakiinnuttanut hänelle rajat, joita hän ei voi ylittää." Tämä jae puhuu ihmisen elämän rajoituksesta, jonka Jumala on perustanut. Tämä on yhtä mieltä Ecclesiastesin kirjoittajan ajatuksesta kuoleman väistämättömyydestä.
Psalmi 90:12: "Opeta meitä kertomaan päivät, että meillä voi olla viisas sydän." Tämä jae korostaa, kuinka tärkeää on arvostaa elämässämme olevaa aikaa ja käyttää sitä viisaasti, sillä emme tiedä kuinka kauan se on jäljellä.
Sananlaskut 23:4-5: "Älä yritä rikastua; lopeta kiinnittäminen siihen huomiota. Kun silmäsi korjaavat häneen, se katoaa, sillä se varmasti siivet kuten kotka ja lentävät taivaisiin." Tämä jae viittaa tyytymättömyyteen, jonka lakkaamaton varallisuuden etsintä voi tuoda, koska se on ohimenevä eikä tuo kestävää onnellisuutta.
1 Tim. 6:7: "Sillä emme ole tuoneet mitään tähän maailmaan, emmekä voi ottaa siitä mitään; joten meidän on syödä ja pukeutua, olkaamme tyytyväisiä." Tämä jae korostaa ajatusta, että maalliset asiat ovat ohimeneviä, eikä niiden pitäisi olla jatkuvan haun kohde, koska mikään niistä ei voi viedä tätä elämää.
1. Joh. 2:17: "Maailma ja hänen ahneus pass, mutta se, joka tekee Jumalan tahtoa, pysyy ikuisesti." Tämä jae vahvistaa ajatusta, että elämässä tärkeintä on etsiä Jumalan tahtoa ja elää sen mukaan, koska tämä on ainoa asia, joka kestää tämän maallisen elämän ulkopuolella.
“Deus nunca me recusou um pedido”. São Padre Pio de Pietrelcina