1. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.

2. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.

3. Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,

4. ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?

5. Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.

6. Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?

7. Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.

8. Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.

9. Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.

10. Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.

11. Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.





“Não queremos aceitar o fato de que o sofrimento é necessário para nossa alma e de que a cruz deve ser o nosso pão cotidiano. Assim como o corpo precisa ser nutrido, também a alma precisa da cruz, dia a dia, para purificá-la e desapegá-la das coisas terrenas. Não queremos entender que Deus não quer e não pode salvar-nos nem santificar-nos sem a cruz. Quanto mais Ele chama uma alma a Si, mais a santifica por meio da cruz.” São Padre Pio de Pietrelcina