1. κρείσσων ἀτεκνία μετὰ ἀρετῆς ἀθανασία γάρ ἐστιν ἐν μνήμῃ αὐτῆς ὅτι καὶ παρὰ θεῷ γινώσκεται καὶ παρὰ ἀνθρώποις
2. παροῦσάν τε μιμοῦνται αὐτὴν καὶ ποθοῦσιν ἀπελθοῦσαν καὶ ἐν τῷ αἰῶνι στεφανηφοροῦσα πομπεύει τὸν τῶν ἀμιάντων ἄθλων ἀγῶνα νικήσασα
3. πολύγονον δὲ ἀσεβῶν πλῆθος οὐ χρησιμεύσει καὶ ἐκ νόθων μοσχευμάτων οὐ δώσει ῥίζαν εἰς βάθος οὐδὲ ἀσφαλῆ βάσιν ἑδράσει
4. κἂν γὰρ ἐν κλάδοις πρὸς καιρὸν ἀναθάλῃ ἐπισφαλῶς βεβηκότα ὑπὸ ἀνέμου σαλευθήσεται καὶ ὑπὸ βίας ἀνέμων ἐκριζωθήσεται
5. περικλασθήσονται κλῶνες ἀτέλεστοι καὶ ὁ καρπὸς αὐτῶν ἄχρηστος ἄωρος εἰς βρῶσιν καὶ εἰς οὐθὲν ἐπιτήδειος
6. ἐκ γὰρ ἀνόμων ὕπνων τέκνα γεννώμενα μάρτυρές εἰσιν πονηρίας κατὰ γονέων ἐν ἐξετασμῷ αὐτῶν
7. δίκαιος δὲ ἐὰν φθάσῃ τελευτῆσαι ἐν ἀναπαύσει ἔσται
8. γῆρας γὰρ τίμιον οὐ τὸ πολυχρόνιον οὐδὲ ἀριθμῷ ἐτῶν μεμέτρηται
9. πολιὰ δέ ἐστιν φρόνησις ἀνθρώποις καὶ ἡλικία γήρως βίος ἀκηλίδωτος
10. εὐάρεστος θεῷ γενόμενος ἠγαπήθη καὶ ζῶν μεταξὺ ἁμαρτωλῶν μετετέθη
11. ἡρπάγη μὴ κακία ἀλλάξῃ σύνεσιν αὐτοῦ ἢ δόλος ἀπατήσῃ ψυχὴν αὐτοῦ
12. βασκανία γὰρ φαυλότητος ἀμαυροῖ τὰ καλά καὶ ῥεμβασμὸς ἐπιθυμίας μεταλλεύει νοῦν ἄκακον
13. τελειωθεὶς ἐν ὀλίγῳ ἐπλήρωσεν χρόνους μακρούς
14. ἀρεστὴ γὰρ ἦν κυρίῳ ἡ ψυχὴ αὐτοῦ διὰ τοῦτο ἔσπευσεν ἐκ μέσου πονηρίας οἱ δὲ λαοὶ ἰδόντες καὶ μὴ νοήσαντες μηδὲ θέντες ἐπὶ διανοίᾳ τὸ τοιοῦτο
15. ὅτι χάρις καὶ ἔλεος ἐν τοῖς ἐκλεκτοῖς αὐτοῦ καὶ ἐπισκοπὴ ἐν τοῖς ὁσίοις αὐτοῦ
16. κατακρινεῖ δὲ δίκαιος καμὼν τοὺς ζῶντας ἀσεβεῖς καὶ νεότης τελεσθεῖσα ταχέως πολυετὲς γῆρας ἀδίκου
17. ὄψονται γὰρ τελευτὴν σοφοῦ καὶ οὐ νοήσουσιν τί ἐβουλεύσατο περὶ αὐτοῦ καὶ εἰς τί ἠσφαλίσατο αὐτὸν ὁ κύριος
18. ὄψονται καὶ ἐξουθενήσουσιν αὐτοὺς δὲ ὁ κύριος ἐκγελάσεται
19. καὶ ἔσονται μετὰ τοῦτο εἰς πτῶμα ἄτιμον καὶ εἰς ὕβριν ἐν νεκροῖς δι’ αἰῶνος ὅτι ῥήξει αὐτοὺς ἀφώνους πρηνεῖς καὶ σαλεύσει αὐτοὺς ἐκ θεμελίων καὶ ἕως ἐσχάτου χερσωθήσονται καὶ ἔσονται ἐν ὀδύνῃ καὶ ἡ μνήμη αὐτῶν ἀπολεῖται
20. ἐλεύσονται ἐν συλλογισμῷ ἁμαρτημάτων αὐτῶν δειλοί καὶ ἐλέγξει αὐτοὺς ἐξ ἐναντίας τὰ ἀνομήματα αὐτῶν
Alaviitteet:
4:1-3 - Viisaus on arvokkaampaa kuin rikkaus ja kauneus. Kirjoittaja korostaa, että on tärkeää elää vanhurskasta ja hyveellistä elämää, jossa todellinen rikkaus piilee viisaudessa (ks. myös Sananlaskut 8:10-11 ja Saarnaaja 21:11-12).
4:4-6 - Jumala arvostaa ja rakastaa vanhurskaita, vaikka heidän elämänsä olisi lyhyt. Sen ymmärtäminen, että Jumala arvostaa vanhurskasta elämää, on toivon ja lohdutuksen sanoma niille, jotka etsivät vanhurskautta (ks. myös Psalmi 116:15 ja Luuk. 12:6-7).
4:7-10 - Kirjoittaja korostaa, että vanhurskaiden kuolema on siirtymä ikuisuuteen, ei loppu. Näkemys siitä, että Jumala välittää vanhurskaistaan, jopa kuolemassa, on lohdutuksen ja varmuuden lähde (ks. myös 2. Kor. 5:1 ja Filippiläis 1:21-23).
4:11-14 - Vanhurskaiden elämä on todistus jumalattomille, jotka tunnustavat vanhurskaiden hyveen, mutta usein vastustavat heitä. Tämä korostaa vastakohtaa vanhurskauden ja jumalattomuuden välillä ja kummankin valinnan (ks. myös Psalmi 37:32-33 ja Joh. 15:18-19).
4:15-17 - Kirjoittaja korostaa, että viisaus johtaa rauhaan ja elämään, kun taas jumalattomuus johtaa tuhoon. Tämä valinta on perustavanlaatuinen ihmisen kokemukselle ja hengelliselle elämälle (ks. myös Sananlaskut 3:1-2 ja Room. 6:21-23).
Aiheeseen liittyvät säkeet Sabedoria, 4:
Viisauden luvussa 4 ylistetään hyvettä pitkäikäisyyden edelle. Miten Jumala suhtautuu hyvin elettyyn elämään? Tämä syvällinen teksti asettaa vastakkain lyhyen mutta hyveellisen elämän pitkän jumalattoman olemassaolon kanssa. Luku opettaa, että hengellinen kypsyys ei riipu iästä, vaan vanhurskaudesta. Viisaus 4 käsittelee myös vanhurskaiden ennenaikaisen kuoleman mysteeriä ja paljastaa jumalallisen suojan tässä teossa. Pohdi kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka korreloivat tämän luvun voimakkaiden teemojen kanssa elämän todellisesta arvosta.
Matteus 19:14: "Mutta Jeesus sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä; sillä taivasten valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen."" - Täydentää viisauden 4:1:tä hyveen kauneudesta.
2 Korinttolaisille 6:9: "Olemme tuntemattomia, mutta hyvin tunnettuja; luullaan kuolleiksi, mutta katso, me elämme; hakattu mutta ei tapettu;" - Se toistaa Viisaus 4:7:n teemaa siitä, kuinka vanhurskaat löytävät levon, vaikka he kuolevatkin nuorena.
Heprealaiskirje 12:23: "Esikoisten seurakunnalle, jonka nimet on kirjoitettu taivaaseen. Sinä olet tullut Jumalan, kaikkien ihmisten tuomarin, luo, täydellisiksi tehtyjen vanhurskaiden henkien luo," - Se liittyy Viisaus 4:10-11:een siitä, kuinka Jumala poistaa vanhurskaat pahan edestä.
Jesaja 57:1: "Vanhurskas hukkuu, eikä kukaan välitä; hurskaat miehet otetaan pois, eikä kukaan ymmärrä, että vanhurskas otetaan pois pelastaakseen hänet pahasta." - Heijastaa viisauden 4:14:n teemaa vanhurskaiden ennenaikaisesta kuolemasta.
Luukas 16:23-24: "Haadeksessa, jossa häntä kidutettiin, hän katsoi ylös ja näki kaukaa Abrahamin Lasaruksen rinnalla. Sitten hän huusi hänelle: "Isä Abraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa veteen ja jäähdyttämään kieltäni, koska kärsin suuresti tässä tulessa."" - Liittyy Viisaus 4:19-20:een, joka koskee jumalattomien lopullista kohtaloa.
FAQ:
Mitä viisaus opettaa vanhurskaiden elämästä ja kuolemasta?
Viisaus opettaa, että vanhurskaiden elämä on ikuista ja heidän kuolemansa on helpotus maallisista koettelemuksista. (Viisaus 4:7-9)
Miten viisaus kuvaa vanhurskaiden onnellisuutta?
Viisaus kuvaa vanhurskaiden onnea palkkiona Jumalalta, jossa he saavuttavat todellisen rauhan ja ilon. (Viisaus 4:1-3)
Mitä viisaus sanoo jumalattomien kohtalosta?
Viisaus varoittaa, että jumalattomat hukkuvat jumalattomuutensa vuoksi, ja heidän tietämättömyytensä hengellisestä elämästä tuomitsee heidät. (Viisaus 4:19)
Mitä se tarkoittaa, että vanhurskaat ovat "Jumalan jäljittelijöitä"?
Vanhurskaat jäljittelevät Jumalaa elämällä Hänen viisautensa mukaan, tekemällä hyvää, olemalla oikeudenmukaisia ja rakastamalla lähimmäistänsä. (Viisaus 4:14-15)
Mitä eroa on vanhurskaiden ja jumalattomien viisaudella?
Vanhurskaiden viisaus tulee Jumalalta ja on iankaikkinen elämä, kun taas jumalattomien viisaus on turhaa ja johtaa hengelliseen kuolemaan. (Viisaus 4:16-18)
