1. μεγάλαι γάρ σου αἱ κρίσεις καὶ δυσδιήγητοι διὰ τοῦτο ἀπαίδευτοι ψυχαὶ ἐπλανήθησαν
2. ὑπειληφότες γὰρ καταδυναστεύειν ἔθνος ἅγιον ἄνομοι δέσμιοι σκότους καὶ μακρᾶς πεδῆται νυκτὸς κατακλεισθέντες ὀρόφοις φυγάδες τῆς αἰωνίου προνοίας ἔκειντο
3. λανθάνειν γὰρ νομίζοντες ἐπὶ κρυφαίοις ἁμαρτήμασιν ἀφεγγεῖ λήθης παρακαλύμματι ἐσκορπίσθησαν θαμβούμενοι δεινῶς καὶ ἰνδάλμασιν ἐκταρασσόμενοι
4. οὐδὲ γὰρ ὁ κατέχων αὐτοὺς μυχὸς ἀφόβους διεφύλαττεν ἦχοι δ’ ἐκταράσσοντες αὐτοὺς περιεκόμπουν καὶ φάσματα ἀμειδήτοις κατηφῆ προσώποις ἐνεφανίζετο
5. καὶ πυρὸς μὲν οὐδεμία βία κατίσχυεν φωτίζειν οὔτε ἄστρων ἔκλαμπροι φλόγες καταυγάζειν ὑπέμενον τὴν στυγνὴν ἐκείνην νύκτα
6. διεφαίνετο δ’ αὐτοῖς μόνον αὐτομάτη πυρὰ φόβου πλήρης ἐκδειματούμενοι δὲ τῆς μὴ θεωρουμένης ἐκείνης ὄψεως ἡγοῦντο χείρω τὰ βλεπόμενα
7. μαγικῆς δὲ ἐμπαίγματα κατέκειτο τέχνης καὶ τῆς ἐπὶ φρονήσει ἀλαζονείας ἔλεγχος ἐφύβριστος
8. οἱ γὰρ ὑπισχνούμενοι δείματα καὶ ταραχὰς ἀπελαύνειν ψυχῆς νοσούσης οὗτοι καταγέλαστον εὐλάβειαν ἐνόσουν
9. καὶ γὰρ εἰ μηδὲν αὐτοὺς ταραχῶδες ἐφόβει κνωδάλων παρόδοις καὶ ἑρπετῶν συριγμοῖς ἐκσεσοβημένοι διώλλυντο ἔντρομοι καὶ τὸν μηδαμόθεν φευκτὸν ἀέρα προσιδεῖν ἀρνούμενοι
10. δειλὸν γὰρ ἰδίῳ πονηρία μάρτυρι καταδικαζομένη ἀεὶ δὲ προσείληφεν τὰ χαλεπὰ συνεχομένη τῇ συνειδήσει
11. οὐθὲν γάρ ἐστιν φόβος εἰ μὴ προδοσία τῶν ἀπὸ λογισμοῦ βοηθημάτων
12. ἔνδοθεν δὲ οὖσα ἥττων ἡ προσδοκία πλείονα λογίζεται τὴν ἄγνοιαν τῆς παρεχούσης τὴν βάσανον αἰτίας
13. οἱ δὲ τὴν ἀδύνατον ὄντως νύκτα καὶ ἐξ ἀδυνάτου ᾅδου μυχῶν ἐπελθοῦσαν τὸν αὐτὸν ὕπνον κοιμώμενοι
14. τὰ μὲν τέρασιν ἠλαύνοντο φαντασμάτων τὰ δὲ τῆς ψυχῆς παρελύοντο προδοσίᾳ αἰφνίδιος γὰρ αὐτοῖς καὶ ἀπροσδόκητος φόβος ἐπεχύθη
15. εἶθ’ οὕτως ὃς δή ποτ’ οὖν ἦν ἐκεῖ καταπίπτων ἐφρουρεῖτο εἰς τὴν ἀσίδηρον εἱρκτὴν κατακλεισθείς
16. εἴ τε γὰρ γεωργὸς ἦν τις ἢ ποιμὴν ἢ τῶν κατ’ ἐρημίαν ἐργάτης μόχθων προλημφθεὶς τὴν δυσάλυκτον ἔμενεν ἀνάγκην μιᾷ γὰρ ἁλύσει σκότους πάντες ἐδέθησαν
17. εἴ τε πνεῦμα συρίζον ἢ περὶ ἀμφιλαφεῖς κλάδους ὀρνέων ἦχος εὐμελὴς ἢ ῥυθμὸς ὕδατος πορευομένου βίᾳ ἢ κτύπος ἀπηνὴς καταρριπτομένων πετρῶν
18. ἢ σκιρτώντων ζῴων δρόμος ἀθεώρητος ἢ ὠρυομένων ἀπηνεστάτων θηρίων φωνὴ ἢ ἀντανακλωμένη ἐκ κοιλότητος ὀρέων ἠχώ παρέλυεν αὐτοὺς ἐκφοβοῦντα
19. ὅλος γὰρ ὁ κόσμος λαμπρῷ κατελάμπετο φωτὶ καὶ ἀνεμποδίστοις συνείχετο ἔργοις
20. μόνοις δὲ ἐκείνοις ἐπετέτατο βαρεῖα νὺξ εἰκὼν τοῦ μέλλοντος αὐτοὺς διαδέχεσθαι σκότους ἑαυτοῖς δὲ ἦσαν βαρύτεροι σκότους
Alaviitteet:
17:1-2 - Pimeyttä, joka lähetettiin egyptiläisille vitsausten aikana, kuvataan jumalalliseksi rangaistukseksi. Pahuudelle antautuneita kiusaa heidän oman sielunsa pimeys. Fyysisen valon puuttuminen heijastaa hengellisen valaistuksen puutetta (ks. myös 2. Moos. 10:21-23 ja Psalmi 105:28).
17:3-4 - Egyptiläisten kokema voimakas pelko paljastaa jumalattomien heikkouden Jumalan voiman edessä. Heidän omatuntonsa piinaa heitä osoittaen, että Jumalan oikeutta ei voida välttää (ks. myös 5. Moos. 28:65-67 ja Jes. 13:7-8).
17:5-6 - Edes tuli, jonka pitäisi valaista, ei pysty karkottamaan Jumalan lähettämää pimeyttä. Tämä havainnollistaa inhimillisten voimien kyvyttömyyttä Jumalan tahdon edessä ja Jumalan ehdottoman luomakunnan hallinnassa (ks. myös Psalmi 139:11-12 ja Joh. 1:5).
17:9-10 - Oman mielikuvituksensa kauhistuttamat jumalattomat kohtaavat pelkoa ja tuskaa. Tämä heijastaa syyllisyyden ja sisäisen tuomion voimaa, joka puree syntisiä jo ennen viimeistä tuomiota (ks. myös Jes. 57:20-21 ja Room. 2:15).
17:14-15 - Vitsaukset ovat jumalallisen oikeuden osoitus niitä vastaan, jotka hylkäävät totuuden. Pelko tekee heistä oman omantuntonsa vankeja paljastaen, että ilman Jumalaa ei ole todellista rauhaa tai vapautta (ks. myös Sananlaskut 28:1 ja Ilmestyskirja 6:15-17).
Aiheeseen liittyvät säkeet Sabedoria, 17:
Viisauden luku 17 kuvaa pimeyttä, joka lankesi Egyptin ylle. Kuinka Jumala käyttää pimeyttä tuomitseessaan? Tämä elävä teksti kuvaa egyptiläisten yhdeksännen ruton aikana kokemaa psykologista terroria. Luku asettaa vastakkain Egyptin ahdistavan pimeyden ja Israelin nauttiman valon. Viisaus 17 paljastaa, kuinka jumalattomien omatunto tuomitsee heidät jumalallisella tuomiolla. Harkitse kanssamme viittä raamatullista kohtaa, jotka liittyvät tämän luvun hengellisiin teemoihin synnin seurauksista ja jumalallisesta oikeudenmukaisuudesta.
Mooseksen kirja 10:21-23: "Silloin Herra sanoi Moosekselle: 'Ojenna kätesi taivasta kohti, niin pimeys peittää Egyptin, pimeys, jonka voi tuntea.' Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptissä vallitsi pimeys kolme päivää. Kukaan ei voinut nähdä ketään eikä lähteä paikasta, jossa he olivat. Israelilaisilla oli kuitenkin valoa siellä, missä he asuivat." - Tämä kohta kuvaa pimeyden vitsausta Egyptissä, historiallista tapahtumaa, joka tulkitaan allegorisesti Viisaus 17:ssä.
Johannes 3:19-20: "Tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä eivätkä valoa, koska heidän tekonsa olivat pahat. Joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valkeuteen, koska hän pelkää, että hänen tekonsa paljastuvat." - Jeesus käyttää metaforaa valosta ja pimeydestä samalla tavalla kuin Viisaus 17, ja asettaa jumalallisen viisauden vastakkain ihmisen hulluuden kanssa.
Roomalaisille 1:21-22: "Sillä kun he tunsivat Jumalan, he eivät ylistäneet häntä Jumalana eivätkä kiittäneet häntä, vaan heidän ajatuksensa tulivat turhiksi ja heidän tyhmä sydämensä pimeni. He väittivät olevansa viisaita, ja he tulivat hulluiksi." - Paavali kuvaa, kuinka jumalallisen viisauden hylkääminen johtaa hengelliseen pimeyteen, joka on myös Viisaus 17:n teema.
Psalmit 91:5-6: "Et pelkää yön kauhua, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka piilee pimeässä, etkä ruttoa, joka tuhoaa keskipäivällä." - Tämä psalmi puhuu jumalallisesta suojasta yökauhuja vastaan, toistaen Viisauden luvun 17 teemoja, jotka koskevat pelkoa pimeydessä.
1. Joh. 1:5-6: "Tämä on sanoma, jonka kuulimme häneltä ja välitimme teille: Jumala on valo; hänessä ei ole lainkaan pimeyttä. Jos väitämme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä harjoita totuutta." - Johannes käyttää vertauskuvaa valosta ja pimeydestä samalla tavalla kuin Viisaus 17 ja asettaa elämän Jumalassa vastakkain elämän ilman Häntä.
FAQ:
Mitä egyptiläiset oppivat Jumalan voimasta viisaudesta 17?
Egyptiläiset kokivat Jumalan kauheita rangaistuksia, jotka osoittivat Hänen voimansa ja oikeudenmukaisuutensa rankaiseessaan kansansa vihollisia. (Viisaus 17:1-4)
Kuinka pelko valtasi egyptiläiset Viisauden luvussa 17?
Jumalan pelko valtasi egyptiläiset, sillä he tiesivät, että heitä rangaistiin ylimielisyydestään Jumalan kansaa kohtaan. (Viisaus 17:3-4)
Mikä on vastakohta vanhurskaiden ja jumalattomien välillä Viisauden luvussa 17?
Vanhurskaat kokivat Jumalan suojan, kun taas jumalattomat kärsivät pahuutensa seurauksista. (Viisaus 17:10-11)
Kuinka Jumalan viisaus ilmenee egyptiläisten rangaistuksessa Viisauden luvussa 17?
Jumalan viisaus ilmenee siinä, että hän rankaisee egyptiläisiä oikeudenmukaisesti ja suhteessa heidän synteihinsä ja osoittaa Hänen hallitsevansa pahuutta. (Viisaus 17:8-14)
Mitä voimme oppia Jumalan oikeudenmukaisuudesta viisauden luvusta 17?
Jumalan oikeudenmukaisuus on täydellistä, ja Hän rankaisee pahaa oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti, tarkoituksenaan opettaa ja oikaista. (Viisaus 17:15-16)
