1. μάταιοι μὲν γὰρ πάντες ἄνθρωποι φύσει οἷς παρῆν θεοῦ ἀγνωσία καὶ ἐκ τῶν ὁρωμένων ἀγαθῶν οὐκ ἴσχυσαν εἰδέναι τὸν ὄντα οὔτε τοῖς ἔργοις προσέχοντες ἐπέγνωσαν τὸν τεχνίτην
2. ἀλλ’ ἢ πῦρ ἢ πνεῦμα ἢ ταχινὸν ἀέρα ἢ κύκλον ἄστρων ἢ βίαιον ὕδωρ ἢ φωστῆρας οὐρανοῦ πρυτάνεις κόσμου θεοὺς ἐνόμισαν
3. ὧν εἰ μὲν τῇ καλλονῇ τερπόμενοι ταῦτα θεοὺς ὑπελάμβανον γνώτωσαν πόσῳ τούτων ὁ δεσπότης ἐστὶ βελτίων ὁ γὰρ τοῦ κάλλους γενεσιάρχης ἔκτισεν αὐτά
4. εἰ δὲ δύναμιν καὶ ἐνέργειαν ἐκπλαγέντες νοησάτωσαν ἀπ’ αὐτῶν πόσῳ ὁ κατασκευάσας αὐτὰ δυνατώτερός ἐστιν
5. ἐκ γὰρ μεγέθους καὶ καλλονῆς κτισμάτων ἀναλόγως ὁ γενεσιουργὸς αὐτῶν θεωρεῖται
6. ἀλλ’ ὅμως ἐπὶ τούτοις μέμψις ἐστὶν ὀλίγη καὶ γὰρ αὐτοὶ τάχα πλανῶνται θεὸν ζητοῦντες καὶ θέλοντες εὑρεῖν
7. ἐν γὰρ τοῖς ἔργοις αὐτοῦ ἀναστρεφόμενοι διερευνῶσιν καὶ πείθονται τῇ ὄψει ὅτι καλὰ τὰ βλεπόμενα
8. πάλιν δ’ οὐδ’ αὐτοὶ συγγνωστοί
9. εἰ γὰρ τοσοῦτον ἴσχυσαν εἰδέναι ἵνα δύνωνται στοχάσασθαι τὸν αἰῶνα τὸν τούτων δεσπότην πῶς τάχιον οὐχ εὗρον
10. ταλαίπωροι δὲ καὶ ἐν νεκροῖς αἱ ἐλπίδες αὐτῶν οἵτινες ἐκάλεσαν θεοὺς ἔργα χειρῶν ἀνθρώπων χρυσὸν καὶ ἄργυρον τέχνης ἐμμελέτημα καὶ ἀπεικάσματα ζῴων ἢ λίθον ἄχρηστον χειρὸς ἔργον ἀρχαίας
11. εἰ δὲ καί τις ὑλοτόμος τέκτων εὐκίνητον φυτὸν ἐκπρίσας περιέξυσεν εὐμαθῶς πάντα τὸν φλοιὸν αὐτοῦ καὶ τεχνησάμενος εὐπρεπῶς κατεσκεύασεν χρήσιμον σκεῦος εἰς ὑπηρεσίαν ζωῆς
12. τὰ δὲ ἀποβλήματα τῆς ἐργασίας εἰς ἑτοιμασίαν τροφῆς ἀναλώσας ἐνεπλήσθη
13. τὸ δὲ ἐξ αὐτῶν ἀπόβλημα εἰς οὐθὲν εὔχρηστον ξύλον σκολιὸν καὶ ὄζοις συμπεφυκός λαβὼν ἔγλυψεν ἐν ἐπιμελείᾳ ἀργίας αὐτοῦ καὶ ἐμπειρίᾳ συνέσεως ἐτύπωσεν αὐτό ἀπείκασεν αὐτὸ εἰκόνι ἀνθρώπου
14. ἢ ζῴῳ τινὶ εὐτελεῖ ὡμοίωσεν αὐτὸ καταχρίσας μίλτῳ καὶ φύκει ἐρυθήνας χρόαν αὐτοῦ καὶ πᾶσαν κηλῖδα τὴν ἐν αὐτῷ καταχρίσας
15. καὶ ποιήσας αὐτῷ αὐτοῦ ἄξιον οἴκημα ἐν τοίχῳ ἔθηκεν αὐτὸ ἀσφαλισάμενος σιδήρῳ
16. ἵνα μὲν οὖν μὴ καταπέσῃ προενόησεν αὐτοῦ εἰδὼς ὅτι ἀδυνατεῖ ἑαυτῷ βοηθῆσαι καὶ γάρ ἐστιν εἰκὼν καὶ χρείαν ἔχει βοηθείας
17. περὶ δὲ κτημάτων καὶ γάμων αὐτοῦ καὶ τέκνων προσευχόμενος οὐκ αἰσχύνεται τῷ ἀψύχῳ προσλαλῶν καὶ περὶ μὲν ὑγιείας τὸ ἀσθενὲς ἐπικαλεῖται
18. περὶ δὲ ζωῆς τὸ νεκρὸν ἀξιοῖ περὶ δὲ ἐπικουρίας τὸ ἀπειρότατον ἱκετεύει περὶ δὲ ὁδοιπορίας τὸ μηδὲ βάσει χρῆσθαι δυνάμενον
19. περὶ δὲ πορισμοῦ καὶ ἐργασίας καὶ χειρῶν ἐπιτυχίας τὸ ἀδρανέστατον ταῖς χερσὶν εὐδράνειαν αἰτεῖται
Alaviitteet:
13:1-2 - Viisaus tunnustaa, että luominen paljastaa Jumalan suuruuden. Ne, jotka eivät tunnista tätä, lankeavat epäjumalanpalvelukseen ja luovat ihmiskäsin tekemiä kuvia jumalista. Tämä varoitus korostaa jumalallisuuden tunnistamisen tärkeyttä luomisen kautta (ks. myös Room. 1:20 ja Psalmi 19:1-4).
13:3-5 - Epäjumalanpalvontaan kohdistuva kritiikki korostaa jumaluuden etsimisen turhuutta aineellisista esineistä. Epäjumalien kyvyttömyys heijastaa Jumalan todellista luontoa osoittaa, että tarvitaan aito suhde Luojaan (ks. myös Jesaja 44:9-20 ja Psalmi 115:4-8).
13:6-9 - Sanonta, että luonto on Luojan todistaja, osoittaa, että viisauden tulisi johtaa tosi Jumalan palvontaan. Tämä viittaa siihen, että luonnonmaailman tarkkailu voi johtaa hengelliseen totuuteen (ks. myös Psalmi 104:24-25 ja Apostolien teot 17:24-28).
13:10-13 - Varoitus tietämättömistä, jotka palvovat luomakunnan elementtejä Luojan sijasta, korostaa hengellisen erottelun tarvetta. Viisaus opettaa, että todellisen omistautumisen tulee suunnata Jumalalle, ei hänen luomalleen (ks. myös 1. Kor. 8:4-6 ja Kol. 1:16-17).
13:14-19 - Johtopäätös, jonka mukaan viisaus on valoa, joka valaisee ihmisiä ja johtaa heidät todelliseen Jumalan tuntemiseen, korostaa viisauden roolia uskovan elämässä. Tämä valaistus on välttämätöntä, jotta vältytään epäjumalanpalvelukseen joutumasta (ks. myös Sananlaskut 4:7 ja Jaakob 1:5).
Aiheeseen liittyvät säkeet Sabedoria, 13:
Viisauden luku 13 kritisoi epäjumalanpalvelusta ja panteismia. Miksi luomakunnan palvonta on typerää? Tämä terävä teksti tuomitsee ne, jotka sekoittavat luomakunnan kauneuden itseensä Luojaan. Luvussa väitetään, että maailmankaikkeuden suuruuden pitäisi johtaa sen Tekijän etsimiseen. Viisaus 13 pilkataan ihmiskäsien tekemien epäjumalien palvontaa paljastaen epäjumalanpalveluksen turhuuden. Tutki kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka liittyvät tämän luvun anteeksiantaviin teemoihin todellisesta Jumalan tuntemisesta.
Roomalaisille 1:20: "Sillä hänen näkymättömät asiat maailman luomisesta lähtien, sekä hänen iankaikkinen voimansa että jumaluutensa, ymmärretään ja näkyvät selvästi luoduissa asioissa, joten ne ovat anteeksiantamattomia;" - Tämä jae toistaa viisauden 13:1-9:n teemaa siitä, kuinka luomakunta paljastaa Jumalan.
Psalmit 115:4-8: "Heidän epäjumalansa ovat hopeaa ja kultaa, miesten käsien töitä. Heillä on suu, mutta he eivät puhu; silmät ovat, mutta eivät näe. Heillä on korvat, mutta he eivät kuule; heillä on nenä, mutta ne eivät haise. Heillä on kädet, mutta he eivät tunne; heillä on jalat, mutta he eivät kävele; kurkustasi ei tule yhtään ääntä. Tulkoot niiden tekijät ja kaikki, jotka heihin luottavat, heidän kaltaisiaan." - Tämä kohta liittyy viisauden 13:10-19:ään epäjumalanpalveluksen turhuudesta.
Jesaja 44:9-20: "Kaikki, jotka tekevät veistettyjä kuvia, ovat turhamaisuutta, ja heidän halutuimmista asioistaan ei ole hyötyä; ja heidän omat todistajansa eivät näe eivätkä ymmärrä mitään, niin että he ovat hämmentyneitä." - Tämä ote Jesajan kirjasta jakaa viisauden 13:n teeman epäjumalanpalveluksen hulluudesta.
Apostolien teot 17:29: "Siksi, koska olemme Jumalan sukupolvea, meidän ei pitäisi välittää siitä, että jumaluus on samanlainen kuin kulta, hopea tai ihmisten taiteen ja mielikuvituksen veistetty kivi." - Tämä Paavalin kohta Ateenassa toistaa viisauden 13:n epäjumalanpalvelusta koskevaa kritiikkiä.
1 Korinttolaisille 8:4: "Sen tähden, mitä tulee epäjumalille uhrattujen tavaroiden syömiseen, tiedämme, ettei epäjumala ole mitään maailmassa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi." - Tämä säe heijastaa viisauden luvun 13 ajatusta, että epäjumalat eivät ole todellisia jumalia.
FAQ:
Mitä Viisaus 13 sanoo epäjumalien palvonnasta?
Viisaus 13 tuomitsee epäjumalien palvonnan osoittaen, että niitä palvovat jättävät huomiotta Jumalan todellisen luonteen, joka loi kaiken. (Viisaus 13:10-19)
Kuinka luonto paljastaa Jumalan suuruuden viisaudessa 13?
Universumin luominen ja luonnollinen järjestys todistavat Jumalan voimasta ja viisaudesta, paljastaen Hänen läsnäolonsa ja jumalallisuutensa kaikille ihmisille. (Viisaus 13:1-9)
Miksi jumalattomat ovat vastuussa epäjumalien palvonnasta?
Jumalattomat luovat vääriä jumalia jättämällä huomiotta Jumalan, vääristäen luonnon kautta paljastetun totuuden ja kääntyen pois todellisesta viisaudesta. (Viisaus 13:10-19)
Miten tietämättömyys Jumalasta vaikuttaa ihmisiin Viisauden luvun 13 mukaan?
Tietämättömyys Jumalasta saa ihmiset palvomaan luotuja luojan sijasta, lankeamaan harhaan ja luopumaan todellisesta viisaudesta. (Viisaus 13:1-9)
Mitä seurauksia epäjumalien palvomisesta on viisauden luvun 13 mukaan?
Epäjumalien palvominen johtaa ihmiset tuhoon, sillä he kääntyvät pois todellisesta viisaudesta ja tulevat väärien jumalien orjiksi. (Viisaus 13:10-19)
