Löydetty 1602 Tulokset: kata

  • outoi uioi cam en taiV fulaiV autwn kata glwssaV autwn en taiV cwraiV autwn kai en toiV eqnesin autwn (Gênesis 10, 20)

  • outoi uioi shm en taiV fulaiV autwn kata glwssaV autwn en taiV cwraiV autwn kai en toiV eqnesin autwn (Gênesis 10, 31)

  • autai ai fulai uiwn nwe kata geneseiV autwn kata ta eqnh autwn apo toutwn diesparhsan nhsoi twn eqnwn epi thV ghV meta ton kataklusmon (Gênesis 10, 32)

  • kai apesth ekeiqen eiV to oroV kat' anatolaV baiqhl kai esthsen ekei thn skhnhn autou baiqhl kata qalassan kai aggai kat' anatolaV kai wkodomhsen ekei qusiasthrion tw kuriw kai epekalesato epi tw onomati kuriou (Gênesis 12, 8)

  • eipen de despota kurie kata ti gnwsomai oti klhronomhsw authn (Gênesis 15, 8)

  • outoV estai agroikoV anqrwpoV ai ceireV autou epi pantaV kai ai ceireV pantwn ep' auton kai kata proswpon pantwn twn adelfwn autou katoikhsei (Gênesis 16, 12)

  • eipen de epanastrefwn hxw proV se kata ton kairon touton eiV wraV kai exei uion sarra h gunh sou sarra de hkousen proV th qura thV skhnhV ousa opisqen autou (Gênesis 18, 10)

  • katabaV oun oyomai ei kata thn kraughn autwn thn ercomenhn proV me suntelountai ei de mh ina gnw (Gênesis 18, 21)

  • anesth de abraam to prwi kai elaben artouV kai askon udatoV kai edwken agar kai epeqhken epi ton wmon kai to paidion kai apesteilen authn apelqousa de eplanato thn erhmon kata to frear tou orkou (Gênesis 21, 14)

  • nun oun omoson moi ton qeon mh adikhsein me mhde to sperma mou mhde to onoma mou alla kata thn dikaiosunhn hn epoihsa meta sou poihseiV met' emou kai th gh h su parwkhsaV en auth (Gênesis 21, 23)

  • kai esth o agroV efrwn oV hn en tw diplw sphlaiw oV estin kata proswpon mambrh o agroV kai to sphlaion o hn en autw kai pan dendron o hn en tw agrw o estin en toiV orioiV autou kuklw (Gênesis 23, 17)

  • kai abraam hn presbuteroV probebhkwV hmerwn kai kurioV euloghsen ton abraam kata panta (Gênesis 24, 1)


“O sábio elogia a mulher forte dizendo: os seu dedos manejaram o fuso. A roca é o alvo dos seus desejos. Fie, portanto, cada dia um pouco. Puxe fio a fio até a execução e, infalivelmente, você chegará ao fim. Mas não tenha pressa, pois senão você poderá misturar o fio com os nós e embaraçar tudo.” São Padre Pio de Pietrelcina