Raamattu vuodessa.

Päivänä 285 todistamme makkabealaisten merkittäviä voittoja, jotka symboloivat uskollisuutta ja rohkeutta. Sirakin kirjan luvut 10–12 opettavat meille anteliaisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Sananlaskujen kirja 22:9–12 korostaa, kuinka tärkeää on auttaa apua tarvitsevia ja harjoittaa viisautta jokapäiväisessä elämässä, jotta elämämme olisi sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.

1. Mutta Gorgias otti viisituhatta jalkasoturia ja tuhat valioratsumiestä, ja sotajoukko lähti liikkeelle yöllä

2. hyökätäkseen juutalaisten sotajoukon kimppuun ja tuhotakseen heidät äkkiarvaamatta; tällöin oli linnanväkeä hänellä oppaina.

3. Muutta kun Juudas sai siitä tiedon, niin hänkin lähti liikkeelle sankareineen tuhotaksensa Emmauksen lähellä olevan sotajoukon,

4. sillä aikaa kuin sotavoimat vielä olivat hajallaan leirin ulkopuolella.

5. Kun nyt Gorgias yöllä tuli Juudaan leiriin eikä tavannut sieltä ketään, etsi hän heitä vuorilta, arvellen, että he olivat heitä paenneet.

6. Mutta päivän koittaessa Juudas ilmestyi tasangolle, johdossaan kolmetuhatta miestä; kuitenkaan heillä ei ollut suojavarustuksia eikä miekkoja, siinä määrin kuin he olivat toivoneet.

7. Kun he näkivät pakanain lujasti varustetun leirin ja lisäksi sitä ympäröivän, sotaan tottuneen ratsuväen,

8. niin Juudas sanoi miehille, jotka olivat hänen seurassaan: "Älkää peljätkö heidän suurta joukkoansa, älkääkä säikähtäkö heidän hyökkäystään.

9. Muistakaa, kuinka meidän isämme pelastuivat Punaisessa meressä, kun farao sotajoukollaan ajoi heitä takaa.

10. Huutakaamme nytkin apua taivaasta, ehkä hän mielistyy meihin ja muistaa isiemme liiton ja murskaa tämän sotajoukon tänään silmiemme edessä,

11. että kaikki pakanat huomaisivat, että on olemassa se, joka lunastaa ja pelastaa Israelin."

12. Kun nyt muukalaiset nostivat silmänsä ja näkivät heidän tulevan vastaansa,

13. niin he lähtivät leiristä taisteluun, ja Juudaan miehet puhalsivat pasuunoihin.

14. Sitten he iskivät yhteen, ja pakanat voitettiin perinpohjin, ja he pakenivat tasangolle;

15. ja ne, jotka jäivät viimeisiksi, kaatuivat kaikki miekkaan. Ja heitä ajettiin takaa Gaseraan ja Juudean tasangoille ja Asdodiin ja Jamniaan asti. Ja heitä kaatui noin kolmetuhatta miestä.

16. Kun Juudas sotajoukkoineen palasi heitä takaa-ajamasta,

17. niin hän sanoi kansalle: "Älkää himoitko saalista, sillä vielä on taistelu edessämme,

18. Gorgias joukkoineen on näet vuoristossa meitä lähellä, vaan seisokaa nyt lujina vihollistemme edessä ja taistelkaa heitä vastaan; sitten voitte vapaasti ottaa saalista".

19. Ennenkuin Juudas oli lopettanut puheensa, näkyi muuan osasto tulevan esiin vuorilta.

20. Se näki nyt, että toinen joukko oli ajettu pakoon ja että leiriä juuri sytytettiin tuleen; sillä savu, joka sieltä näkyi, ilmaisi, mitä oli tapahtunut.

21. Havaittuaan tämän he joutuivat ylen suuren pelon valtaan. Ja kun he samalla näkivät myös Juudaan sotajoukon seivovan kentällä valmiina taisteluun,

22. niin he kaikki pakenivat vierasheimoisten maahan.

23. Silloin Juudas kääntyi takaisin ryöstämään leiriä. Ja he saivat paljon kultaa ja hopeaa sekä tummansinisiä ja meripurppuraisia kankaita ja suuria rikkauksia.

24. Ja palatessaan he kohottivat ylistys- ja kiitosvirsiä kohti taivasta, "sillä hyvä, iankaikkisesti pysyvä on hänen armonsa".

25. Ja suuri voitto oli suotu Israelille sinä päivänä.

26. Mutta kaikki ne vierasheimoiset, jotka olivat päässeet pakoon, menivät ja ilmoittivat Lysiaalle kaiken, mitä oli tapahtunut.

27. Kuultuaan kaiken hän hämmästyi ja tuli alakuloiseksi, koska Israelille ei ollut käynyt niinkuin hän oli tahtonut, eikä asia ollut niin päättynyt, kuin kuningas oli hänelle antanut toimeksi.

28. Seuraavana vuonna hän kokosi kuusikymmentä tuhatta jalkamiestä valioväkeä ja viisituhatta ratsumiestä sotiaksensa heitä vastaan.

29. Ja he kulkivat Idumeaan ja leiriytyivät Beetsuuriin, mutta Juudas lähti heitä vastaan johdossansa kymmenentuhatta miestä.

30. Kun hän näki tuon vahvan sotajoukon, niin hän rukoili ja sanoi: "Ole kiitetty, sinä Israelin pelastaja, joka olet tehnyt tyhjäksi jättiläisen hyökkäyksen palvelijasi Daavidin käden kautta ja antanut filistealaisten sotajoukon Joonatanin, Saulin pojan, ja hänen aseenkantajansa käsiin.

31. Jätä tämä sotajoukko kansasi Israelin käsiin, ja joutukoot ne häpeään, jotka luottavat sotaväkeensä ja ratsumiehiinsä.

32. Herätä heissä pelko ja masenna heidän rohkeutensa ja voimansa, niin että he horjuvat ja tulevat murskatuiksi.

33. Lyö heidät niiden miekalla, jotka sinua rakastavat, ja niin ylistäkööt sinua kiitosvirsillä kaikki, jotka tuntevat sinun nimesi."

34. Sitten joukot iskivät yhteen, ja Lysiaan sotajoukosta kaatui noin viisituhatta miestä, jotka kaatuivat taistellessaan heitä vastaan.

35. Kun Lysias näki, kuinka hänen oma sotajoukkonsa oli lyöty pakoon, mutta kuinka Juudan miehet olivat pelottomat, ja kuinka he olivat valmiit uljaasti taistelemaan henkensä edestä, niin hän lähti Antiokiaan. Sitten hän pestasi vierasta sotaväkeä, lähteäksensä jälleen, joukon tultua täysilukuiseksi, Juudeaan.

36. Silloin Juudas ja hänen veljensä sanoivat: "Katso, meidän vihollisemme ovat muserretut; lähtekäämme siis puhdistamaan pyhäkkö ja vihkimään se uudelleen".

37. Ja koko sotajoukko kerääntyi yhteen, ja he lähtivät Siionin vuorelle.

38. Kun he näkivät, että pyhäkkö oli autiona ja alttari häväistynä ja portit poltetut ja että esipihoissa kasvoi pensaikkoa niinkuin metsässä tai niinkuin jollakin vuorella ja että kammiot olivat hävitetyt,

39. niin he repäisivät vaatteensa, valittivat suurella äänellä, sirottivat tuhkaa päähänsä

40. ja lankesivat maahan kasvoillensa. Ja he puhalsivat merkinantotorviin ja huusivat apua taivaasta.

41. Sitten Juudas käski miehiänsä käymään taistelua linnassa-olijoita vastaan, kunnes hän olisi puhdistanut pyhäkön.

42. Hän valitsi nyt papeiksi sellaisia, jotka olivat nuhteettomia ja rakastivat lakia.

43. Ja he puhdistivat pyhäkön ja veivät saastutuksen kivet saastaiseen paikkaan.

44. Sitten he neuvottelivat, mitä heidän olisi tehtävä saastutetulle polttouhrialttarille.

45. Ja heidän mieleensä johtui hyvä neuvo, että se oli hävitettävä, ettei se koituisi heille häpeäksi, sillä pakanat olivat sen saastuttaneet; ja niin he hävittivät alttarin.

46. Mutta kivet he panivat säilöön temppelivuorelle, soveliaaseen paikkaan, kunnes tulisi profeetta, joka ilmoittaisi, mitä niille oli tehtävä.

47. Sitten he ottivat hakkaamattomia kiviä, niinkuin laki sääti, ja rakensivat uuden alttarin, entisen kaltaisen.

48. Samoin he korjasivat pyhäkön ja temppelin sisustan ja vihkivät esipihat.

49. Ja he valmistivat uudet pyhät astiat ja veivät lampunjalan ja polttouhri- ja suitsutusalttarin ja pöydän temppeliin.

50. Ja he suitsuttivat alttarilla ja sytyttivät lamput, jotka olivat lampunjalassa, niin että ne loistivat temppelissä.

51. Ja he panivat pöydälle leipiä ja ripustivat paikoilleen esiriput; ja niin he tekivät valmiiksi kaiken työn, mihin olivat ryhtyneet.

52. Mutta yhdeksännen kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, se on kislev-kuussa, vuonna 148, he nousivat varhain aamulla

53. ja uhrasivat, niinkuin laki sääti, uhrin uudella polttouhrialttarilla, jonka he olivat tehneet.

54. Samaan vuodenaikaan, samana päivänä, jona pakanat sen olivat saastuttaneet, se nyt uudelleen vihittiin kiitosvirsillä, kitarain, kannelten ja kymbaalien soitolla.

55. Ja kaikki kansa lankesi kasvoilleen, ja he kumartaen rukoilivat kohottaen kiitoksensa taivaan puoleen, joka oli antanut heidän niin hyvin onnistua.

56. Ja he viettivät alttarin vihkimisjuhlaa kahdeksan päivää ja toivat polttouhreja riemuiten ja uhrasivat kiitos- ja ylistysuhreja.

57. Ja he kaunistivat temppelin etusivun kultaisilla seppeleillä ja pienillä kivillä ja uusivat portit ja kammiot ja tekivät niihin ovet.

58. Silloin oli kansalla ylen suuri ilo, sillä pakanain tuottama häväistys oli poistettu.

59. Sitten Juudas ja hänen veljensä ja koko Israelin seurakunta säätivät, että alttarin vihkimisjuhlan päiviä oli vietettävä aikanansa vuodesta vuoteen kahdeksan päivän aika, aina alkaen kislev-kuun kahdennestakymmenennestä viidennestä päivästä, iloiten ja riemuiten.

60. Siihen aikaan he myös varustivat Siionin vuoren yltympäri korkeilla muureilla ja vahvoilla torneilla, etteivät pakanat voisi tulla ja päästä sitä tallaamaan, niinkuin he ennen olivat tehneet.

61. Ja he panivat sinne sen suojaksi varusväkeä, ja samoin he, sitä suojellakseen, varustivat Beetsuurin, että kansalla olisi suojavarustus Idumeaa vastaan.

Luku 10

1. Viisas tuomari pitää kansansa kurissa, ja ymmärtäväisen hallinto on hyvin järjestetty.

2. Millainen kansan tuomari on, sellaiset myös hänen palvelijansa; ja millainen kaupungin hallitusmies on, sellaiset myös kaikki sen asukkaat.

3. Kuriton kuningas saattaa kansansa turmioon, mutta vallassaolijain ymmärtäväisyys asuttaa kaupungin.

4. Herran käsissä on maan esivalta, ja aikanansa hän nostaa hallitsemaan kelvollisen miehen.

5. Herran kädessä on miehen menestys, ja hän antaa päällysmiehelle hänen arvonsa.

6. Älä pidä vihaa lähimmäisellesi mistään vääryyden teosta, äläkä ryhdy mihinkään, kun tehdään väkivallan töitä.

7. Ylpeys on vihattava Herran ja ihmisten edessä, ja molempien silmissä vääryys on rikos.

8. Ylivalta siirtyy kansalta kansalle vääryyksien, väkivallan tekojen ja rahanhimon tähden.

9. Miksi ylpeilee tomu ja tuhka, hän, jonka sisukset jo hänen eläessään mätänevät?

10. Sairaus on pitkällinen, se pilkkaa lääkäriä: tänään kuningas, huomenna kuollut!

11. Sillä kun ihminen kuolee, ovat madot, elukat ja toukat hänen perintönsä.

12. Ylpeyden alku on se, että ihminen luopuu Herrasta, että hänen sydämensä luopuu hänen Luojastaan.

13. Sillä synti on ylpeyden alku, ja joka siitä kiinnipitää, siitä virtanaan vuotavat kauhistukset. Sentähden Herra antaa sellaisille tavattomia koetuksia ja viimein syöksee heidät turmioon.

14. Herra on kumonnut hallitsijain valtaistuimia ja asettanut heidän sijaansa sävyisiä.

15. Herra on reväissyt pois kansakuntia juurinensa ja istuttanut niiden sijaan nöyriä.

16. Herra on syössyt turmioon kansakuntien maita ja hävittänyt ne maan perustuksia myöten.

17. Hän on temmannut pois niiden asukkaat, on hävittänyt heidät, poistanut heidän muistonsa maan päältä.

18. Ei ole ylpeys luotu ihmisille eikä kiihkoisa viha vaimoista syntyneille.

19. Mikä on kunniakas suku? Ihmissuku! Mikä on kunniakas suku? Ne, jotka Herraa pelkäävät! Mikä on kunniaton suku? Ihmissuku! Mikä on kunniaton suku? Ne, jotka rikkovat käskyt!

20. Veljien kesken on kunniassa se heistä, jolla on johto, mutta Herran silmissä ne, jotka häntä pelkäävät.

22. Rikas, kunnioitettu ja köyhä - kaikkien näiden kerskaus olkoon Herran pelko.

23. Ei ole oikein pitää halpana ymmärtäväistä köyhää, eikä ole soveliasta kunnioittaa miestä, joka syntiä tekee.

24. Korkea-arvoista ja tuomaria ja vallassaolijaa kunnioitetaan, mutta ei kukaan heistä ole suurempi kuin se, joka Herraa pelkää.

25. Viisasta orjaa saavat vapaat palvella, ja taidollinen mies ei sitä nurise.

26. Älä viisastele, kun sinun on tehtävä työsi, äläkä tavoittele kunniaa silloin, kun sinulla on ahtaat asiat.

27. Parempi on se, joka tekee työtä ja jolla on kyllin kaikkea, kuin se, joka tavoittelee kunniaa, mutta on leivän puutteessa.

28. Poikani, pidä sävyisällä tavalla kunniassa oma itsesi ja anna itsellesi arvoa sen mukaan, kuin sitä ansaitset.

29. Kenen mielestä on oikeassa se, joka tekee syntiä omaa itseänsä vastaan? Ja kuka kunnioittaa sitä, joka ei itse anna arvoa omalle elämälleen?

30. Köyhää kunnioitetaan hänen taidollisuutensa tähden, ja rikasta kunnioitetaan hänen rikkautensa tähden.

31. Mutta jos köyhää kunnioitetaan, vaikka hän on köyhä, niin kuinka paljon enemmän, jos hän olisi rikas? Ja jos rikas ei saa kunniaa, vaikka on rikas, niin kuinka paljon vähemmän, jos hän olisi köyhä?

Luku 11

1. Nöyrän viisaus korottaa hänen päänsä ja istuttaa hänet ylhäisten joukkoon.

2. Älä ylistä miestä hänen kauneutensa tähden, äläkä inhoa ketään hänen ulkomuotonsa tähden:

3. mehiläinen on pienimpiä siivekkäistä, mutta sen tuote on makeuksista ensimmäinen.

4. Älä kersku vaatteista, joihin olet puettu, äläkä ylpisty kunniasi päivinä; sillä Herran työt ovat ihmeelliset, ja salattu on, mitä hän tekee ihmisten seassa.

5. Moni valtias on saanut istua alas maahan, ja moni, jota ei edeltä arvattu, on kantanut kruunua.

6. Moni vallassaolija on joutunut suureen häpeään, ja moni kunniassaolija on joutunut toisten valtaan.

7. Älä moiti, ennenkuin olet tutkinut; harkitse ensin, ja rankaise sitten.

8. Älä vastaa, ennenkuin olet kuunnellut, äläkä ota toiselta sanaa suusta.

9. Älä riitele asiasta, joka ei sinua koske, äläkä istu synnintekijäin joukossa langettamassa tuomioita.

10. Poikani, älä puuhaa moninaisissa; jos olet monipuuhainen, et säily viasta vapaana; mitä tavoittelet, sitä et saavuta, ja mitä pyrit pakoon, sitä et pakoon pääse.

11. Moni ahertaa, näkee vaivaa ja rientää ja joutuu sitä suurempaan puutteeseen.

12. Moni on hidas ja apua tarvitseva, voimaa on niukasti ja köyhyyttä runsaasti; mutta Herran silmät katsovat häneen, hänen parhaaksensa, ja hän nostaa hänet ylös hänen alennuksestaan;

13. hän korottaa hänen päänsä, ja monet ihmettelevät häntä.

14. Hyvä ja paha, elämä ja kuolema, köyhyys ja rikkaus tulevat Herralta.

17. Mitä Herra antaa, se pysyy hurskailla; ja mikä on hänelle otollista, se menestyy iäti.

18. Moni rikastuu tarkkuudellaan ja saituudellaan, mutta tämä on palkka minkä hän osaksensa saa:

19. kun hän sanoo: "minä olen päässyt lepoon, ja nyt minä syön omaisuuttani", niin hän ei tiedä, minkä verran enää on aikaa siihen, kun hänen on jätettävä se toisille ja kuoltava.

20. Pysy liitossasi ja vaella siinä, ja vanhene tehtävässäsi.

21. Älä ihmettele synnintekijän työn tulosta, usko Herraan ja pysy omassa aherruksessasi. Sillä helppoa on Herran silmissä äkisti, odottamatta tehdä köyhä rikkaaksi.

22. Herran siunaus on hurskaan palkka, lyhyessä hetkessä hän antaa siunauksen hänelle versoa.

23. Älä sano: "Onko se minulle tarpeellista, ja mitä hyvää siitä saan vastedes?"

24. Äläkä sano: "Minulla on kyllin, ja mitä pahaa voisi minulle vastedes tapahtua?"

25. Hyvänä päivänä ei pahaa muisteta, eikä pahana päivänä muistu mieleen hyvä.

26. Sillä helppoa on Herralle antaa kullekin kuolinpäivänä hänen vaelluksensa mukaan.

27. Yhden hetken onnettomuus saattaa unhoon entisen yltäkylläisyyden, ja ihmisen elämään loppu tuo julki, mitä hän on tehnyt.

28. Älä kiitä ketään onnelliseksi ennen hänen kuolemaansa, ja mies tunnetaan lapsistansa.

29. Älä ota joka miestä kotiisi, sillä monet ovat viekkaan väijytykset.

30. Niinkuin houkutuslintu, peltokana häkissä, niin on häikäilemättömän miehen sydän, ja vakoilijan tavoin hän vaanii langettaakseen.

31. Hän väijyy kääntääkseen hyvän pahaksi, ja parhaimpiinkin tekoihin hän painaa tahran.

32. Tulenkipinästä hiilet syttyvät täyteen liekkiin, ja syntinen ihminen väijyy vereen asti.

33. Varo itsesi pahansuovalta, sillä hän valmistaa pahaa; muutoin hän tahraa sinut ainiaaksi.

34. Ota vieras kotiisi, niin hän sekoittaa sinut riitoihin ja vieroittaa sinut omaisistasi.

Luku 12

1. Jos teet hyvää, niin katso, kenelle teet, ja sinä saat kiitoksen hyvistä teoistasi.

2. Tee hyvää hurskaalle, niin saat korvauksen, jollet häneltä, niin Korkeimmalta.

3. Eivät hyvät teot ole aiotut sille, joka pysyy pahuudessa ja joka ei itse laupeutta harjoita.

4. Anna hurskaalle, mutta älä pidä huolta synnintekijästä.

5. Tee hyvää nöyrälle, mutta älä anna jumalattomalle. Kiellä häneltä hänen pyytämänsä leipä, äläkä hänelle anna, ettei hän siten saisi sinua valtaansa. Sillä sinä saat kaksin verroin pahaa kaikesta hyvästä, mitä olet hänelle tehnyt.

6. Korkeinkin vihaa synnintekijöitä, ja jumalattomia hän rankaisee.

7. Anna hyvälle, mutta älä pidä huolta synnintekijästä.

8. Hyvinä päivinä ei opita tuntemaan ystävää, ja pahoina päivinä ei vihamies pysy salassa.

9. Kun miehellä on hyvät päivät, ovat hänen vihamiehensä murheellisia, ja hänen pahoina päivinään ystäväkin vetäytyy pois.

10. Älä milloinkaan usko vihamiestäsi, sillä niinkuin vaski homeeseen, niin peittyy hänen pahuutensa.

11. Jos hän nöyryyttääkin itsensä ja käy allapäin, niin pidä häntä silmällä ja varo itsesi häneltä. Ja sinä olet hänelle kuin peilin kiillottaja ja olet huomaava, että lopuksi home ei kestä.

12. Älä aseta häntä vierellesi, ettei hän sysäisi sinua kumoon, asettuisi sinun paikallesi. Älä istuta häntä oikealle puolellesi, ettei hän tavoittelisi sinun istuintasi, niin että sinä viimein saisit tuntea minun sanani tosiksi ja minun puheeni sinua kipeästi pistäisi.

13. Kuka säälii käärmeen lumoojaa, jota käärme puree, ja kaikkia niitä, jotka lähestyvät petoeläimiä?

14. Yhtä vähän sitä, joka antautuu tekemisiin syntisen miehen kanssa ja sekaantuu hänen synteihinsä.

15. Hetken hän pysyy luonasi, mutta jos olet menossa alaspäin, ei hänellä ole kestävyyttä.

16. Huulillaan vihamies puhuu makeita sanoja, mutta sydämessä hänellä on halu syöstä sinut kuoppaan. Silmissä vihamiehillä on itku; mutta jos löytää tilaisuuden, ei hän saa kylläkseen verta.

17. Jos onnettomuus sinua kohtaa, löydät hänet siinä ennen kuin itsesi; ja ollen auttavinaan hän lyö jalan altasi.

18. Hän pudistaa päätä ja lyö käsiään yhteen; paljon on hänellä kuiskuttelemista, ja toiseksi hän muuttaa muotonsa.

9. Hyvänsuopa saa siunauksen, sillä hän antaa leivästään vaivaiselle.

10. Aja pois pilkkaaja, niin poistuu tora ja loppuu riita ja häväistys.

11. Joka sydämen puhtautta rakastaa, jolla on suloiset huulet, sen ystävä on kuningas.

12. Herran silmät suojelevat taitoa, mutta uskottoman sanat hän kääntää väärään.