Raamattu vuodessa.

Päivänä 197 Jesajan kirjan luvut 11–13 kuvailevat Herran lupaamaa vanhurskasta valtakuntaa, joka tuo toivon ennalleenasetuksesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tobitin kirjan luvut 13–14 kertovat Tobian paluusta, hänen kiitollisuudestaan ​​Jumalalle ja siunausten täyttymisestä. Sananlaskujen kirja 10:13–16 tarjoaa käytännön neuvoja puheesta, anteliaisuudesta ja vanhurskaasta käytöksestä ja kannustaa viisaisiin valintoihin, jotka johtavat täyteläiseen ja vanhurskaaseen elämään.

Luku 11

1. Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.

2. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.

3. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,

4. vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.

5. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.

6. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa.

7. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

8. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.

9. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

10. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

11. Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.

12. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.

13. Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia.

14. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen.

15. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi.

16. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.

Luku 12

1. Sinä päivänä sinä sanot: "Minä kiitän sinua, Herra, sillä sinä olit minuun vihastunut, mutta sinun vihasi asettui, ja sinä lohdutit minua.

2. Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi."

3. Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.

4. Ja sinä päivänä te sanotte: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea.

5. Veisatkaa ylistystä Herralle, sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa.

6. Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä."

Luku 13

1. Ennustus Baabelista, Jesajan, Aamoksen pojan, näkemä.

2. Pystyttäkää viiri paljaalle vuoren laelle, korottakaa äänenne heille, viittokaa kädellä heitä menemään sisälle ruhtinasten porteista.

3. Minä olen antanut käskyn vihkiytyneilleni ja kutsunut urhoni vihani työhön, ylvääni, riemuitsevaiseni.

4. Kuule, vuorilla käy kuin paljon väen pauhina; kuule valtakuntain, kokoontuneitten kansojen kohinaa: Herra Sebaot katsastaa sotajoukkoansa.

5. He tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan.

6. Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.

7. Sentähden herpoavat kaikki kädet, ja kaikki ihmissydämet raukeavat.

8. He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina.

9. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.

10. Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota.

11. Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.

12. Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta.

13. Sentähden minä järisytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltansa Herran Sebaotin kiivaudesta, hänen vihansa hehkun päivänä.

14. Ja niinkuin säikytetyt gasellit ja niinkuin lampaat, joilla ei ole kokoajaa, he kääntyvät kukin kansansa luo, pakenevat kukin omalle maallensa.

15. Kuka ikinä tavataan, se lävistetään, kuka kiinni joutuu, se miekkaan kaatuu.

16. Heidän pienet lapsensa murskataan heidän silmäinsä edessä, heidän talonsa ryöstetään, ja heidän vaimonsa raiskataan.

17. Katso, minä herätän heitä vastaan meedialaiset, jotka eivät hopeasta huoli eivätkä kullasta välitä.

18. Heidän jousensa kaatavat nuoret miehet; he eivät armahda kohdun hedelmää eivätkä lapsia sääli.

19. Ja Baabelin, valtakuntain kaunistuksen, kaldealaisten ylpeyden ja loiston, käy niinkuin Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala hävitti.

20. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen; ei arabialainen sinne telttaansa tee, eivätkä paimenet siellä laumaansa lepuuta.

21. Erämaan eläimet lepäävät siellä, sen huoneet ovat täynnä huuhkajia, kamelikurjet asuvat siellä, ja metsänpeikot siellä hyppelevät.

22. Sakaalit ulvovat sen palatseissa, aavikkosudet huvilinnoissa. Sen aika on lähellä, tulemaisillaan, ei sen päiviä pidennetä.

Luku 13

1. Ja Toobit kirjoitti rukouksen, riemuvirren, ja sanoi: Ylistetty olkoon Jumala, joka elää iankaikkisesti, ja hänen kuninkuutensa.

2. Sillä hän kurittaa ja armahtaa, hän vie alas tuonelaan ja sieltä jälleen ylös, eikä kukaan voi paeta hänen kädestänsä.

3. Kiittäkää häntä, te Israelin lapset, pakanain edessä, sillä heidän keskuuteensa hän on meidät hajottanut.

4. Julistkaa siellä hänen valtasuuruuttansa, korottakaa häntä kaikkien elävien edessä: Sillä hän on meidän Herramme, ja hän on Jumala, meidän isämme, hamaan kaikkiin iankaikkisuuksiin.

5. Ja jos hän meitä kurittaakin pahojen tekojemme tähden, niin hän meitä jälleen armahtaa ja kokoaa meidät kaikista pakanakansoista, minne ikinä teidät on hajotettu heidän keskuuteensa.

6. Jos te käännytte hänen puoleensa kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, ja teette totuuden hänen edessänsä, silloin hän kääntyy teidän puoleenne eikä enää peitä teiltä kasvojansa. Katsokaa, mitä hän on teille tekevä, ja olkoon suunne täynnä hänen kiitostansa. Ylstäkää vanhurskauden Herraa ja korottakaa iankaikkista Kuningasta. Minä kiitän häntä vankeuteni maassa ja julistan hänen voimaansa ja valtasuuruuttansa synnintekijäin kansalle. Kääntykää, te synnintekijät, ja noudattakaa vanhurskautta hänen edessänsä. Kenties hän mielistyy teihin ja tekee laupeuden.

7. Jumalaani minä ylistän taivaan Kuningasta, se riemuitsee hänen valtasuuruudestaan.

8. Näin sanokoot kaikki ja kiittäkööt kaikki Jerusalemissa:

9. »Jerusalem, sinä pyhä kaupunki, hän kyllä kurittaa sinua lapsiesi tekojen tähden, mutta hän armahtaa jälleen vanhurskasten lapsia.

10. Kiitä Herraa hyvästi ja ylistä iankaikkisuuksien Kuningasta, että jälleen rakennettaisiin hänen majansa ilolla sinun keskuuteesi ja hän ilahuttaisi vangittuja sinun keskuudessasi ja osoittaisi sinussa rakkautta vaivatuille sukupolvesta sukupolveen iankaikkisesti.

11. Monet kansat tulevat kaukaa Herran Jumalan nimen tykö, lahjat käsissänsä, lahjat taivaan Kuninkaalle. Sukukuntien sukukunnat sinua riemuiten kiittävät.

12. Kirotut olkoot kaikki, jotka sinua vihaavat; siunatut kaikki jotka sinua rakastavat, iankaikkisesti.

13. Iloitse ja riemuitse vanhurskasten lapsista, sillä heidät kootaan yhteen, ja he ylistävät vanhurskasten Herraa.

14. Autuaat ne, jotka sinua rakastavat! He saavat iloita sinun rauhastasi. Autuaat ovat kaikki, joille sinun lyöntisi tuottivat murhetta, sillä he saavat iloita sinusta nähdessään kaiken sinun kirkkautesi. Niin he saavat riemuita iankaikkisesti.

15. Kiitä, minun sieluni, Jumalaa, suurta Kuningasta.

16. Sillä Jerusalem rakennetaan safiirista ja smaragdista, ja kalliista kivestä sinun muurisi, ja sinun tornisi ja suojavarustuksesi puhtaasta kullasta.

17. Ja Jerusalemin kadut lasketaan beryllillä ja rubiinilla ja Suufirin kivellä.

18. Ja kaikki sen kujat lausuvat hallelujaa ja kiitosta, sanoen: Ylistetty olkoon Jumala, joka on korottanut sinut, aina ja iankaikkisesti.»

Luku 14

1. Ja Toobit lopetti kiitosvirtensä.

2. Toobit oli viidenkymmenen kahdeksan vuoden vanha, kun hän menetti näkönsä, ja kahdeksan vuoden perästä hän sai sen takaisin. Hän antoi almuja ja pelkäsi edelleenkin Herraa Jumalaa ja kiitti häntä.

3. Hän eli hyvin vanhaksi. Ja hän kutsui tykönsä poikansa ja tämän pojat, ja hän sanoi hänelle: »Poikani, katso, minä olen nyt vanha ja valmis eromaan tästä elämästä: ota poikasi

4. ja mene Meediaan, poikani. Sillä minä olen varma siitä, että niinive kukistuu, niinkuin profeetta Joonas on sanonut. Mutta Meediassa on jonkun aikaa oleva rauhallisempaa. Ja minä olen varma siitä, että kotimaassa olevat veljemme hajotetaan pois hyvästä maasta, ja Jerusalem tulee autioksi, ja Jumalan huone, joka siellä on, poltetaan poroksi ja jää joksikin aikaa autioksi.

5. Sitten Jumala jälleen armahtaa heitä ja vie heidät takaisin heidän omaan maahansa, ja he rakentavat temppelin - ei kuitenkaan edellisen vertaista - ja se pysyy, kunnes maailmanajat ovat täyttyneet. Senjälkeen he palaavat pakkosiirtolaisuutensa paikoista ja rakentavat Jerusalemin ihanaksi. Ja Jumalan huone, joka siellä on, rakennetaan ylen loistavaksi, niinkuin profeetat ovat siitä kaupungista puhuneet.

6. Ja kaikki pakanat kääntyvät totuudessa pelkäämään Herraa Jumalaa, ja he kaivavat maahan epäjumalainsa kuvat.

7. Ja kaikki pakanat ylistävät Herraa. Ja hänen oma kansansa kiittää Jumalaa, ja Herra korottaa kansansa. Ja niin saavat iloita kaikki, jotka totuudessa ja vanhurskaudessa rakastavat Herraa Jumalaa, osoittaen laupeutta veljillemme.

8. Ja nyt, lapseni, lähde pois Niinivestä, sillä on käyvä, juuri niinkuin profeetta Joonas on puhunut.

9. Mutta sinä pidä laki ja käskyt ja ole armelias ja oikeamielinen, että menestyisit.

10. Hautaa minut kunniallisesti, ja äitisi minun viereeni, mutta älkää sitten enää jääkö Niiniveen. Ajattela, poikani, mitä Naadab teki kasvatusisälleen Akiakarille, kuinka hän syöksi hänet valosta pimeyteen ja kuinka hän hänet palkitsi. Akiakar pelastui, mutta tuota toista kohtasi kosto, ja hänen täytyi astua alas pimeyteen. Akiakar antoi almuja, ja hän pelastui kuoleman paulasta, minkä Naadab oli hänelle virittänyt; mutta tämä lankesi siihen itse ja joutui tuhon omaksi.

11. Katsokaa nyt siis, lapseni, mitä armeliaisuus vaikuttaa ja miten vanhurskaus pelastaa.» Näin sanoen hän vaipui kuolemaan vuoteellensa. Hän oli silloin sadan viidenkymmenen kahdeksan vuoden vanha. Ja Tobias hautasi hänet suurella kunnialla.

12. Ja kun Hanna kuoli, hautasi hän hänet isän viereen. Sitten Tobias lähti vaimonsa ja poikiensa kanssa Ekbatanaan, appensa Raguelin tykö.

13. Ja hän eli hyvin vanhaksi, kunnioitusta nauttien. Ja hän hautaasi appivanhempansa suurella kunnialla, ja hän peri heidän omaisuutensa, niin myös isänsä Toobitin omaisuuden.

14. Hän kuoli Meedian Ekbatanassa sadan kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanhana.

15. Ja ennen kuin hän kuoli, sai hän kuulla Niiniven kukistuneen; sen valloittivat Nebukadnessar ja Averus, Niin hän ennen kuolemaansa sai iloita Niiniven häviöstä. Aamen.

13. Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

14. Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.

15. Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.

16. Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.