Raamattu vuodessa.

Päivänä 295 1. Makkabilaiskirjan luvussa 14 korostetaan makkabealaisten vanhurskaita päätöksiä ja johtajuutta. Sirakin kirjan luvut 34–35 vahvistavat lasten opettamisen rakkaudella ja kunnioituksella tärkeyttä, kun taas Sananlaskujen kirja 23:22–25 opettaa meitä kunnioittamaan ja tottelemaan vanhempiamme, mikä edistää viisautta ja perheen siunauksia.

1. Vuonna 172 kuningas Demetrius kokosi sotajoukkonsa ja lähti Meediaan sieltä hankkiakseen itsellensä apuväkeä taisteluun Tryfonia vastaan.

2. Kun Arsakes, Persian ja Meedian kuningas, sai kuulla, että Demetrius oli tunkeutunut hänen alueellensa, lähetti hän erään sotapäällikkönsä ottamaan hänet elävänä vangiksi. Tämä lähti liikkeelle ja voitti Demetriuksen sotajoukon, otti hänet vangiksi ja vei hänet Arsakeen eteen; tämä pani hänet vankeuteen.

4. Juudan maassa oli rauha, niin kauan kuin Simon eli. Hän harrasti kansansa parasta, ja hänen valtansa ja hänen maineensa oli heille aina mieluinen.

5. Ja hänen kaiken muun maineensa lisäksi tuli vielä se, että hän sai Joppen satamapaikaksi ja siten hankki maihintulopaikan meren saarelaisille.

6. Hän laajensi rajat kansallensa ja hallitsi maata.

7. Hän johdatti monta kotiin vankeudesta ja tuli Gasaran ja Beetsuurin ja linnanvaltiaaksi. Hän poisti siitä kaiken saastutuksen, eikä ollut ketään, joka häntä vastusti.

8. Peltomies viljeli rauhassa maatansa, ja maa antoi satonsa ja kedon puut hedelmänsä.

9. Vanhuksia istui toreilla, kaikki puhelivat yhteisestä hyvästä, ja nuorukaiset pukeutuivat upeaan sota-asuun.

10. Hän hankki kaupungeille elintarpeet ja varusti ne puolustusneuvoilla; hänen maineensa kuului hamaan maan ääriin.

11. Hän hankki rauhan maalle, ja Israel iloitsi suuresti.

12. Kukin istui viinipuunsa ja viikunapuunsa alla, kenenkään peljättämättä.

13. Ei ollut enää ketään maassa, joka olisi sotinut heitä vastaan, ja kuninkaat voitettiin siihen aikaan perinpohjin.

14. Hän tuki kaikkia kansansa sorrettuja, hän kiivaili lain puolesta ja hävitti kaikki luopiot ja pahantekijät.

15. Hän kaunisti pyhäkön ihanaksi, kartutti pyhäkön astioita.

16. Kun Roomassa, vieläpä Spartassakin oli kuultu, että Joonatan oli kuollut, valtasi heidät suuri suru.

17. Mutta kun he saivat kuulla, että hänen veljensä Simon oli hänen sijaansa tullut ylimmäiseksi papiksi ja nyt hallitsi maata ja sen kaupunkeja,

18. niin he kirjoittivat hänelle vaskitauluihin piirretyn kirjoituksen, uudistaakseen hänen kanssaan sen ystävyyden ja sotaliiton, jonka he olivat tehneet hänen veljiensä Juudaan ja Joonatanin kanssa.

19. Tämä kirjoitus luettiin seurakunnan edessä Jerusalemissa.

20. Tämä on sen kirjeen jäljennös, jonka spartalaiset lähettivät: "Spartalaisten päämiehet ja kaupunki tervehtivät ylimmäistä pappia Simonia ja vanhimpia ja pappeja sekä muuta Juudan kansaa, veljiänsä.

21. Kansamme tykö lähettämänne lähettiläät ovat kertoneet meille teidän maineestanne ja arvostanne, ja me olemme suuresti iloinneet heidän tulostaan.

22. Ja siitä, mitä he ovat sanoneet, olemme merkinneet muistiin kansanpäätösten joukkoon tämän: 'Numenius, Antiokuksen poika, ja Antipater, Jaasonin poika, juutalaisten lähettiläät, ovat tulleet meidän tykömme uudistamaan ystävyyden kanssamme.

23. Ja kansa on nähnyt hyväksi ottaa vstaan nämä miehet kaikella kunnialla ja merkityttää muistiin heidän sanansa ja panna julkisiin asiakirjoihin, että Spartan kansalla säilyisi niistä muisto. Ja jäljennöksen niistä me olemme valmistaneet lähetettäväksi ylimmäiselle papille Simonille'."

24. Tämän jälkeen Simon lähetti Numeniuksen Roomaan, mukanaan suuri kultainen kilpi, joka painoi tuhat miinaa, vahvistamaan heidän kanssaan liiton.

25. Kun kansa sai kuulla näistä tapahtumista, sanoivat he: "Miten voimme osoittaa Simonille ja hänen pojilleen kiitollisuutta?

26. Sillä hän ja hänen veljensä ja isänsä huone ovat seisoneet lujina ja taistelleet Israelin vihollisia vastaan, karkoittaen heidät, ja lujittaneet sen vapauden." Ja he kaiverruttivat sen muistiin vaskitauluihin ja ripustivat ne pylvääseen Siionin vuorelle.

27. Ja kirjoitus kuului näin: "Kahdeksantenatoista päivänä elul-kuuta vuonna 172, joka on kolmas vuosi Simonin, suuren ylimmäisen papin, Jumalan kansan ruhtinaan, hallitessa,

28. julistettiin meille suuressa pappien ja kansan ja kansan päämiesten ja maan vanhinten kokouksessa näin:

29. Koska niin usein on maassa ollut sotia, ovat Simon, Mattatiaan poika, Jooaribin poikien jälkeläinen, ja hänen veljensä antautuneet vaaralle alttiiksi ja torjuneet kansansa viholliset, että heidän pyhäkkönsä ja laki säilyisivät, ja hankkineet kansallensa suuren maineen.

30. Ja kun Joonatan oli liittänyt yhteen heidän kansansa ja tullut heidän ylimmäiseksi papikseen, ja kun hän oli tullut otetuksi heimonsa tykö,

31. niin heidän vihollisensa päättivät hyökätä heidän maahansa hävittääkseen sen ja ojentaakseen kätensä heidän pyhäkköänsä vastaan.

32. Silloin nousi Simon ja taisteli kansansa puolesta, ja hän kulutti paljon omia varojaan, varusti kansansa sotamiehet aseilla ja antoi heille palkan.

33. Hän linnoitti Juudean kaupungit ja Beetsuurin Juudean rajalla, missä ennen vihollisilla oli ollut asevarastonsa, ja pani sinne varusväeksi juutalaisia.

34. Hän linnoitti myös Joppen, joka on meren rannalla, sekkä Gasaran Asdodin rajalla, missä viholliset olivat ennen asuneet, ja pani sinne asumaan juutalaisia, ja hän varasi niihin kaikkea, mikä oli tarpeellista niiden kunnossapitoon.

35. Kun kansa havaitsi Simonin uskollisuuden ja sen maineen, jonka hän oli päättänyt hankkia kansallensa, niin he asettivat hänet ruhtinaakseen ja ylimmäiseksi papiksi, koska hän oli tehnyt tämän kaiken ja koska hän oli pysynyt oikeamielisenä ja uskollisena kansaansa kohtaan ja koska hän oli pyrkinyt kaikin tavoin kohottamaan kansaansa.

36. Ja hänen aikanaan heidän onnistui hänen johdollansa karkoittaa maasta pakanat sekä ne, jotka asuivat Daavidin kaupungissa, Jerusalemissa, ja olivat tehneet sinne itsellensä linnan, josta he tekivät partioretkiä, saastuttaen temppelin ympäristön ja suuresti häväisten sen pyhyyttä.

37. Ja hän pani siihen asumaan juutalaisia ja linnoitti sen, turvaksi maalle ja kaupungille, ja korotti Jerusalemin muurit.

38. Sentähden kuningas Demetrius vakuutti hänelle ylimmäisen papin arvon;

39. ja hän otti hänet ystäviensä joukkoon ja osoitti hänelle suurta kunniaa.

40. Sillä hän oli kuullut, että roomalaiset olivat selittäneet juutalaiset ystävikseen, liittolaisikseen ja veljikseen ja että he olivat kohdelleet Simonin lähettiläitä kaikella kunnioituksella.

41. Ja nyt ovat juutalaiset ja papit nähneet hyväksi päättää, että Simon on oleva heidän ruhtinaansa ja ylimmäinen pappinsa ikuisiin aikoihin asti, kunnes nousee luotettava profeetta,

42. ja että hän on oleva heidän sotapäällikkönsä ja asettava ne, jotka pitävät silmällä yleisiä töitä, maata, aseita ja linnoituksia.

43. Ja hänen huolenaan on oleva pyhäkön hoito, ja häntä on kaikkien toteltava; ja kaikki maan viralliset asiakirjat on laadittava hänen nimessään, ja hän saa pukeutua purppuraan ja kantaa kultakoristetta.

44. Eikä kenenkään kansasta tai papeista ole lupa kumota tästä mitään tai väittää hänen määräyksiään vastaan tai järjestää maassa kansankokouksia ilman hänen suostumustaan tai pukeutua purppuraan ja koristaa itseään kultaisella soljella.

45. Mutta jos joku tekee tätä vastaan tai kumoaa tästä jotakin, hän joutukoon rangaistukseen.

46. Ja koko kansa on päättänyt Simonin hyväksi säätää, että näitä määräyksiä on noudatettava.

47. Ja Simon on hyväksynyt sen ja suostunut olemaan ylimmäinen pappi, sotapäällikkö ja juutalaisten ja pappien ruhtinas sekä johtamaan kaikkea.

48. Ja he ovat määränneet, että tämä kirjoits on piirrettävä vaskitauluihin ja ne pantava pyhäkön suljetulle alueelle näkyvään paikkaan;

49. ja että niiden jäljennös on pantava säilöön aarekammioon Simonia ja hänen poikiansa varten."

Luku 34

1. Ymmärtämättömällä miehellä on turhia ja pettäviä toiveita, ja unet kiihottavat mielettömiä.

2. Niinkuin se, joka varjoa tavoittaa ja ajaa tuulta takaa, on se, joka unia tarkkaa.

3. Uninäky on toista toisen asemesta, kasvojen kuvajainen kasvojen asemesta.

4. Mitä puhdasta tulisi epäpuhtaasta ja mitä totta pettäväisestä?

5. Ennustelun, merkkien selittelyt ja unet ovat tyhjää, niinkuin naisen houreet synnytystuskissa.

6. Ellein Korkein ole niitä lähettänyt pitäessään sinusta huolta, älä kiinnitä sydäntäsi niihin.

7. Monen ovat unet vieneet harhaan, ja he ovat pettyneet, kun ovat niihin toivonsa panneet

8. Laki toteutuu eikä petä. ja viisaudella, jonka suu on luotettava, on täyttymyksensä.

9. Hyvin kasvatettu mies tietää paljon, ja kokenut puhuu ymmärtäväisesti.

10. Kokematon tietää vähän.

11. Mutta joka on laajalti liikkunut, se paljon taitaa.

12. Paljon olen minä nähnyt liikkuessani laajalti, ja minulla on ymmärrystä enemmän kuin sanoja.

13. Usein olen ollut hengenvaarassa, mutta taitojeni avulla olen pelastunut.

14. Herraa pelkääväisten henki saa elää,

15. Sillä he panevat toivonsa häneen, joka heidät pelastaa.

16. Herraa pelkääväinen on peloton, eikä hän arkaile, sillä hän on hänen toivonsa.

17. Herraa pelkääväisen sielu on onnellinen

18. Kenestä hän pitää kiinni? Kuka on hänen tukensa?

19. Herran silmät ovat niitä kohti, jotka häntä rakastavat; hän on väkevä turva ja voimakas tuki, suoja helletuulelta ja puolipäivän paahteelta, vartio kompastusta ja apu lankeemusta vastaan,

20. Sielun ylentäjä ja silmän valaisija, tervehtymisen ja elämän ja siunauksen antaja.

21. Joka väärin saatua uhraa, sen uhrilahja on pilkkaa,

22. mutta laittomien pilkat eivät ole Jumalalle mieluiset.

23. Ei mielisty Korkein jumalattomien uhrilahjoihin, eikä hän anna syntejä anteeksi uhrien paljoiden tähden.

24. Joka tuo uhrin puutteenalaisten rahoista, on niinkuin se, joka surmaa pojan hänen isänsä nähden.

25. Anelijain leipä on köyhien elämä; joka sen riistää, on verityön tekijä

26. Lähimmäisensä tappaa se, joka ottaa häneltä elatuksen;

27. ja verenvuodattaja on se, joka riistää palkkatyöläiseltä palkan.

28. Yksi rakentaa ja toinen purkaa: mitä siitä on heille hyötyä, muuta kuin vaiva?

29. Yksi rukoilee ja toinen kiroaa: kummanko ääntä Kaikkivaltias kuulee?

30. Joka peseytyy kuolleen tähden ja sitä jälleen koskettaa, mitä hyötyä hän pesostansa saa?

31. Sama on laita ihmisen, joka syntiensä tähden paastoaa, mutta menee jälleen ja tekee samaa: kuka kuulee hänen rukouksensa, ja mitä hyötyä hän saa nöyrtymisestänsä?

Luku 35

1. Joka lakia noudattaa, se siten tuo runsaat uhrilahjat

2. Joka ottaa käskyistä vaarin, se uhraa yhteysuhreja.

3. Joka hyvät teot korvaa, se tuo ruokauhreja.

4. Joka tekee laupeuden tekoja, se uhraa kiitosuhreja.

5. Luopuminen pahasta on otollista Herralle, ja luopuminen vääryydestä lepyttää hänet.

6. Älä tule Herran kasvojen eteen tyhjin käsin.

7. sillä tämä kaikki on tehtävä käskysanojen tähden.

8. Vanhurskaan uhrilahja tekee uhrialttarin rasvaiseksi, ja sen tuoksu kohoaa Korkeimman eteen.

9. Vanhurskaan miehen uhri on otollinen; ja mikä siitä uhrataan muistouhriksi, se ei unhotukseen joudu.

10. Hyvänsuovin silmin kunnioita Herraa, äläkä vähennä kättesi uutisuhrilahjaa.

11. Jokaista antia antaessasi olkoot kasvosi iloiset, ja iloitsemalla pyhitä kymmenyksesi.

12. Anna Korkeimmalle sen mukaan, kuin hän on antanut, ja hyvällä mielellä, sitä myöten kuin kätesi saavat hankituksi.

13. Sillä Herra korvaa jälleen, seitsenkertaisesti hän sinulle korvaa.

14. Älä yritä lahjoa häntä, sillä ei hän lahjuksia ota;

15. äläkä luota väärään uhriin, sillä Herra on tuomari, eikä hän katso arvoasemaan,

16. Ei hän henkilöön katso köyhän vahingoksi, vaan kuulee vääryyttä kärsivien rukouksen.

17. Hän ei katso ylen orvon anomusta eikä leskeä, kun tämä antaa puheensa vuotaa.

18. Eivätkö valu leskeltä kyyneleet poskille,

19. ja eikö tämä ole avuksihuutoa sitä ihmistä vastaan, joka on ne vuotamaan saattanut?

20. Joka Jumalaa otollisesti palvelee, sen hän ottaa vastaan, ja hänen rukouksensa ylettyy pilviin asti.

21. Nöyrän rukous menee pilvien läpi. eikä hän ole lohdutettu, ennenkuin se on tullut perille, eikä lakkaa, ennenkuin Korkein hänestä huolen pitää

22. Ja tuomitsee vanhurskaasti ja toimittaa oikeuden Eikä totisesti Herra viivyttele eikä ole pitkämieleinen armottomia kohtaan, vaan hän ruhjoo heidän lanteensa.

23. Ja hän antaa koston kohdata pakanakansoja, kunnes hän on tuhonnut väkivaltaisten joukon ja särkenyt väärämielisten valtikat;

24. kunnes hän on kostanut kullekin hänen tekojensa mukaan ja kostanut ihmisten teot heidän aivoitustensa mukaan;

25. kunnes hän on hankkinut oikeuden kansallensa ja saattanut heidät iloitsemaan hänen laupeudestaan.

26. Laupeus on suloinen, silloin kun kansa on ahdistuksessa; se on kuin sadepilvet kuivuuden aikana.

22. Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.

23. Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.

24. Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.

25. Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.