1. A Jonás esto no le gustó nada, y se enojó.
2. Se dirigió a Yavé y le dijo: «Ah, Yavé, es exactamente lo que yo preveía cuando estaba todavía en mi tierra, y por esto traté de huir a Tarsis. Yo sabía que tú eres un Dios clemente y misericordioso, paciente y lleno de bondad, siempre dispuesto a perdonar.
3. Oh Yavé, te ruego que tomes mi vida, pues ahora es mejor para mí morir que vivir.»
4. Yavé le contestó: «Jonás, ¿crees tú que tienes razón para enojarte así?»
5. Pero Jonás salió de Nínive y se hizo una cabaña al este de la ciudad, para ver lo que sucedería a la ciudad.
6. Entonces Yavé Dios hizo brotar una planta de ricino que creció por encima de Jonás para dar sombra a su cabeza y así calmarlo de su enojo. Jonás se alegró mucho por la planta.
7. Pero al día siguiente, al amanecer, Yavé mandó un gusano que malogró la planta y la secó.
8. Al salir el sol, Yavé hizo soplar viento caliente desde el este. El sol acaloró tanto a Jonás que éste se desmayó. Se deseó la muerte y dijo: «Mejor es morir que vivir.»
9. Entonces Yavé le preguntó: «¿Te parece bien enojarte por este ricino?» Jonás respondió: «Sí, tengo razón para estar enojado hasta el punto de querer morir.»
10. Yavé le replicó: «Te afliges por un ricino que no te ha costado trabajo alguno y que no has hecho crecer, que en una noche ha nacido y en una noche ha muerto.
11. ¿Cómo, pues, yo no voy a tener lástima de Nínive, la gran ciudad, donde hay más de ciento veinte mil personas que no saben distinguir el bien y el mal, y gran cantidad de animales?»
Alaviitteet:
4:1-3 - Joona on raivoissaan Jumalan armosta Niiniveä kohtaan. Tämä jakso paljastaa inhimillisen haasteen ymmärtää jumalallista armoa, varsinkin kun se ulottuu niihin, joita pidämme vihollisina tai arvottomina (ks. myös Matteus 5:44 ja Luuk. 15:28-32).
4:4-6 - Jumala saa kasvin kasvamaan varjoamaan Joonaa ja sitten saa sen kuihtumaan. Opetus on, että meidän täytyy luottaa Jumalan viisauteen ja huolenpitoon, joka tietää, mikä on meille parasta ja opettaa meitä olosuhteidemme kautta (ks. myös Filippiläisille 4:12-13 ja Jaakob 1:5).
4:7-9 - Jumala kysyy Joonalta hänen vihastaan kuolevaa kasvia kohtaan. Tämä tilanne havainnollistaa ihmisten taipumusta takertua lyhytaikaiseen ja olla ymmärtämättä Jumalan myötätuntoa kaikkien suurempaa hyvää kohtaan (ks. myös Room. 9:20-21 ja 1. Kor. 9:24-27).
4:10-11 - Jumala selittää Joonalle, että Hän tuntee sääliä Niniveä kohtaan, joka on suuri kaupunki, jossa on yli 120 000 ihmistä. Tämä vahvistaa ajatusta, että Jumalan armo ulottuu kaikkiin poikkeuksetta ja että Jumala haluaa jokaisen pelastuvan (ks. myös 2. Piet. 3:9 ja 1. Timoteus 2:4).
Aiheeseen liittyvät säkeet Jonás, 4:
Joonan luku 4 paljastaa profeetan sisäisen taistelun Jumalan armon kanssa. Miksi Joona paheksuu Jumalan sääliä Niiniveä kohtaan? Tämä provosoiva teksti paljastaa Joonan katkeruuden ja hänen suosivan oikeudenmukaisuutta armon sijaan. Luvussa käytetään kasvimetaforaa opettaessaan Joonalle jumalallista myötätuntoa. Joona 4 haastaa ymmärryksemme Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan ja oman asenteemme "vihollisia" kohtaan. Pohdi kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka valaisevat armon ja laupeuden teemoja, jotka ilmaistaan tässä haastavassa viimeisessä luvussa.
Luukas 15:28-30: "Vanhin poika oli täynnä vihaa ja kieltäytyi pääsemästä sisään. Sitten hänen isänsä tuli ulos ja kehotti häntä. Mutta hän vastasi isälleen: 'Katso! Kaikki nämä vuodet olen työskennellyt kuin orja palveluksessasi enkä ole koskaan rikkonut käskyjäsi. Mutta et koskaan antanut minulle edes lasta juhlimaan ystävieni kanssa. Mutta kun tuo sinun poikasi, joka tuhlasi rikkautesi prostituoitujen kanssa, palaa kotiin, tapat lihotun vasikan hänen puolestaan!" - Vanhimman pojan asenne vertauksessa tuhlaajapojasta heijastaa Joonan närkästystä Jumalan armosta Niiniveä kohtaan.
Roomalaisille 9:15-16: "Sillä hän sanoo Moosekselle: "Minä armahdan ketä armahdan, ja armahdan ketä armahdan." Siksi tämä ei riipu ihmisen halusta tai vaivannäöstä, vaan Jumalan armosta." - Tämä jae heijastaa teemaa Jumalan suvereenisuudesta ja armosta, joka on keskeinen Joonan konfliktissa luvussa 4.
Miika 7:18: "Kuka on verrattavissa sinuun, oi Jumala, joka annat synnin anteeksi ja unohdat perinnön jäännöksen rikkomukset? Te, jotka ette ole ikuisesti vihaisia, vaan nautitte rakkauden osoittamisesta." - Miika ylistää Jumalan armoa, mikä on ristiriidassa Joonan asenteen kanssa luvussa 4.
Psalmit 103:8-10: "Herra on myötätuntoinen ja armollinen, hyvin kärsivällinen ja täynnä rakkautta. Hän ei jatkuvasti syyllistä tai paheksu meitä ikuisesti; Hän ei kohtele meitä syntiemme mukaan eikä maksa meille syntiemme mukaan." - Tämä psalmi juhlistaa niitä Jumalan ominaisuuksia, joita Joona yritti hyväksyä luvussa 4.
Jesaja 55:8-9: "Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. 'Niin kuin taivas on korkeampi kuin maa, niin ovat minun tieni korkeammat kuin teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." - Tämä jae heijastaa teemaa Jumalan ajatusten ja tapojen paremmuudesta, mikä on ristiriidassa Joonan rajoitetun näkökulman kanssa luvussa 4.
FAQ:
Miten Joona suhtautui Jumalan Niniven armoon?
Jumalan armo Niniveä kohtaan suututti Joonaa, sillä hän halusi kaupungin tuhoutuvan ymmärtämättä Jumalan hyvyyttä. (Joona 4:1-3)
Mitä Jumala opetti Joonalle kasvavan kasvin kautta?
Jumala sai kasvin kasvamaan antamaan Joonalle varjoa, mutta sitten sai sen kuihtumaan opettaen hänelle, että Jumalan armo on suuri ja Hänellä on myötätuntoa kaikkia kohtaan. (Joona 4:6-11)
Miksi Jumala nuhteli Joonaa kirjan lopussa?
Jumala nuhteli Joonaa siitä, että tämä sääli kasvia, mutta ei välittänyt Niniven lähestyvästä tuhosta, mikä osoitti, että Joonan oli opittava tuntemaan myötätuntoa ihmisiä kohtaan, kuten Jumala tekee. (Joona 4:9-11)
Mitä Jumala paljastaa luonteestaan Joonan kirjassa?
Jumala paljastaa myötätuntonsa, armonsa ja halukkuutensa antaa anteeksi jopa kaikkein katuimmille syntisille, kuten Niiniven asukkaille. (Joona 4:10-11)
Mikä on Joonan kirjan tärkein opetus?
Joonan kirjan pääoppitunti on, että Jumala tarjoaa armoaan kaikille, heidän taustastaan tai synnistä riippumatta, ja odottaa seuraajiensa osallistuvan tähän myötätuntoon. (Joona 4:10-11)
