Raamattu vuodessa.

Seitsemäntenäkahdeksantena päivänä 4. Mooseksen kirjan luku 33 kertaa kaikki Israelin pyhiinvaelluksen vaiheet Egyptistä Mooabin tasangoille. 5. Mooseksen kirjan luku 32 sisältää Mooseksen laulun, jossa ylistetään Jumalan uskollisuutta ja tuomitaan kansan uskottomuus. Psalmi 118 päättää kierron luottavaisella ylistyksellä: "Herra on minun voimani ja minun virsini." Se on muistamisen, palvonnan ja matkaa ylläpitävän jumalallisen armon tunnustamisen päivä.

1. Nämä olivat israelilaisten matkat, jotka he kulkivat Egyptistä osastoittain Mooseksen ja Aaronin johdolla.

2. Ja Mooses kirjoitti Herran käskyn mukaan muistiin ne paikat, joista he lähtivät liikkeelle matkoillansa. Ja nämä ovat heidän matkansa heidän lähtöpaikkojensa mukaan.

3. He lähtivät liikkeelle Ramseksesta ensimmäisessä kuussa, ensimmäisen kuukauden viidentenätoista päivänä; pääsiäisen jälkeisenä päivänä israelilaiset lähtivät matkaan voimallisen käden suojassa, kaikkien egyptiläisten nähden,

4. egyptiläisten haudatessa kaikkia esikoisiansa, jotka Herra heidän keskuudestaan oli surmannut, ja Herran antaessa tuomion kohdata heidän jumaliansa.

5. Niin israelilaiset lähtivät Ramseksesta ja leiriytyivät Sukkotiin.

6. Sitten he lähtivät Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin, joka on erämaan reunassa.

7. Ja he lähtivät Eetamista ja kääntyivät takaisin Pii-Hahirotiin päin, joka on vastapäätä Baal-Sefonia, ja leiriytyivät Migdolin kohdalle.

8. Ja he lähtivät Pii-Hahirotista ja kulkivat meren keskitse erämaahan ja vaelsivat kolmen päivän matkan Eetamin erämaassa ja leiriytyivät Maaraan.

9. Sitten he lähtivät Maarasta ja tulivat Eelimiin. Eelimissä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta, ja he leiriytyivät sinne.

10. Ja he lähtivät Eelimistä ja leiriytyivät Kaislameren rannalle.

11. Ja he lähtivät Kaislameren rannalta ja leiriytyivät Siinin erämaahan.

12. Ja he lähtivät Siinin erämaasta ja leiriytyivät Dofkaan.

13. Ja he lähtivät Dofkasta ja leiriytyivät Aalukseen.

14. Ja he lähtivät Aaluksesta ja leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda.

15. Ja he lähtivät Refidimistä ja leiriytyivät Siinain erämaahan.

16. Ja he lähtivät Siinain erämaasta ja leiriytyivät Kibrot-Hattaavaan.

17. Ja he lähtivät Kibrot-Hattaavasta ja leiriytyivät Haserotiin.

18. Ja he lähtivät Haserotista ja leiriytyivät Ritmaan.

19. Ja he lähtivät Ritmasta ja leiriytyivät Rimmon-Perekseen.

20. Ja he lähtivät Rimmon-Pereksestä ja leiriytyivät Libnaan.

21. Ja he lähtivät Libnasta ja leiriytyivät Rissaan.

22. Ja he lähtivät Rissasta ja leiriytyivät Kehelataan.

23. Ja he lähtivät Kehelatasta ja leiriytyivät Seferin vuoren juurelle.

24. Ja he lähtivät Seferin vuoren juurelta ja leiriytyivät Haradaan.

25. Ja he lähtivät Haradasta ja leiriytyivät Makhelotiin.

26. Ja he lähtivät Makhelotista ja leiriytyivät Tahatiin.

27. Ja he lähtivät Tahatista ja leiriytyivät Tarahiin.

28. Ja he lähtivät Tarahista ja leiriytyivät Mitkaan.

29. Ja he lähtivät Mitkasta ja leiriytyivät Hasmonaan.

30. Ja he lähtivät Hasmonasta ja leiriytyivät Mooserotiin.

31. Ja he lähtivät Mooserotista ja leiriytyivät Bene-Jaakaniin.

32. Ja he lähtivät Bene-Jaakanista ja leiriytyivät Hoor-Gidgadiin.

33. Ja he lähtivät Hoor-Gidgadista ja leiriytyivät Jotbataan.

34. Ja he lähtivät Jotbatasta ja leiriytyivät Abronaan.

35. Ja he lähtivät Abronasta ja leiriytyivät Esjon-Geberiin.

36. Ja he lähtivät Esjon-Geberistä ja leiriytyivät Siinin erämaahan, se on Kaadekseen.

37. Ja he lähtivät Kaadeksesta ja leiriytyivät Hoorin vuoren juurelle, Edomin maan rajalle.

38. Ja pappi Aaron nousi Hoorin vuorelle Herran käskyn mukaan ja kuoli siellä neljäntenäkymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, viidennessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä.

39. Ja Aaron oli sadan kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha kuollessaan Hoorin vuorella.

40. Mutta Aradin kuningas, kanaanilainen, joka asui Kanaanin maan eteläosassa, sai kuulla israelilaisten tulosta.

41. Ja he lähtivät Hoorin vuorelta ja leiriytyivät Salmonaan.

42. Ja he lähtivät Salmonasta ja leiriytyivät Puunoniin.

43. Ja he lähtivät Puunonista ja leiriytyivät Oobotiin.

44. Ja he lähtivät Oobotista ja leiriytyivät Iije-Abarimiin Mooabin rajalle.

45. Ja he lähtivät Iijimistä ja leiriytyivät Diibon-Gaadiin.

46. Ja he lähtivät Diibon-Gaadista ja leiriytyivät Almon-Diblataimiin.

47. Ja he lähtivät Almon-Diblataimista ja leiriytyivät Abarimin vuoristoon vastapäätä Neboa.

48. Ja he lähtivät Abarimin vuoristosta ja leiriytyivät Mooabin arolle Jordanin rantaan, Jerikon kohdalle.

49. Ja Jordanin rannalla heidän leirinsä ulottui Beet-Jesimotista aina Aabel-Sittimiin asti Mooabin arolle.

50. Ja Herra puhui Moosekselle Mooabin arolla Jordanin rannalla, Jerikon kohdalla, sanoen:

51. "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun olette kulkeneet Jordanin yli Kanaanin maahan,

52. niin karkoittakaa tieltänne kaikki maan asukkaat ja hävittäkää kaikki heidän jumalankuvansa, hävittäkää kaikki heidän valetut kuvansa ja kukistakaa kaikki heidän uhrikukkulansa.

53. Ottakaa sitten maa haltuunne ja asukaa siinä, sillä teille minä annan omaksi sen maan.

54. Ja jakakaa maa keskenänne arvalla sukujenne mukaan; suuremmalle antakaa suurempi perintöosa ja pienemmälle pienempi perintöosa. Kukin saakoon perintöosansa siinä, mihin arpa sen hänelle määrää; isienne sukukuntien mukaan jakakaa maa keskenänne.

55. Mutta jos ette karkoita maan asukkaita tieltänne, niin ne, jotka te heistä jätätte jäljelle, tulevat teille okaiksi silmiinne ja tutkaimiksi kylkiinne, ja he ahdistavat teitä siinä maassa, jossa te asutte.

56. Ja silloin minä teen teille, niinkuin aioin tehdä heille."

1. "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat!

2. Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.

3. Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme.

4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

5. Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku - tuo nurja ja kiero sukupolvi!

6. Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.

7. Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.

8. Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.

9. Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.

10. Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä.

11. Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa.

12. Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.

13. Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.

14. Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain ja oinasten rasvaa, Baasanin härkiä ja kauriita ja parasta vehnän ydintä; ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.

15. Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.

16. He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan, he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.

17. He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivät tienneet.

18. Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.

19. Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.

20. Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.

21. He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.

22. Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka; se kuluttaa maan kasvuinensa ja polttaa vuorten perustukset.

23. Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun.

24. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn.

25. Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitosen, sekä imeväisen että harmaapään.

26. Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',

27. jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt.'

28. Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä.

29. Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.

30. Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!

31. Sillä heidän kallionsa ei ole niinkuin meidän kalliomme; niin vihollisemmekin päättelevät.

32. Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on kotoisin Gomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.

33. Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.

34. Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna minun aitoissani?

35. Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.

36. Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.

37. Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat,

38. missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot ne auttamaan teitä, olkoot ne teidän suojananne.

39. Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.

40. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,

41. kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä -

42. ja minun miekkani syö lihaa - surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

43. Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren; hän antaa koston kohdata vastustajiansa ja toimittaa sovituksen maallensa, kansallensa."

44. Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika.

45. Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille,

46. sanoi hän heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat.

47. Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne."

48. Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen:

49. "Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.

50. Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa tykö,

51. koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä.

52. Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."

1. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2. Näin sanokoon Israel; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

3. Näin sanokoon Aaronin suku; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

4. Näin sanokoot ne, jotka Herraa pelkäävät; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

5. Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan.

6. Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä?

7. Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni.

8. Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.

9. Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.

10. Kaikki pakanat piirittivät minua - Herran nimessä minä lyön heidät maahan.

11. He piirittivät minua joka taholta - Herran nimessä minä lyön heidät maahan.

12. Niinkuin mehiläiset he minua piirittivät - he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä lyön heidät maahan.

13. Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua.

14. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi.

15. Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

16. Herran oikea käsi korottaa, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

17. En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä.

18. Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.

19. Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa.

20. Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle.

21. Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi.

22. Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.

23. Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme.

24. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.

25. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!

26. Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta.

27. Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti.

28. Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän. Minun Jumalani, sinua minä kunnioitan.

29. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.