Raamattu vuodessa.

Päivänä 288 jatkamme makkabealaisten rohkeuden ja omistautumisen seuraamista. Sirakin kirjan 19:21 vahvistaa oikeudenmukaisuuden, anteliaisuuden ja eettisen käyttäytymisen periaatteita. Sananlaskut 22:22–25 varoittaa meitä epäoikeudenmukaisuudesta ja opettaa meitä suojelemaan haavoittuvia, mikä vahvistaa jumalisen elämän käytäntöämme.

1. Vuonna 151 pääsi Demetrius, Seleukoksen poika, pakenemaan Roomasta ja nousi muutamien seuralaistensa kanssa maihin erääseen rannikkokaupunkiin ja julistautui siellä kuninkaaksi.

2. Kun hän sitten muutti isiensä kuninkaalliseen palatsiin, otti sotaväki kiinni Antiokuksen ja Lysiaan viedäkseen heidät hänen eteensä.

3. Mutta saatuaan asiasta tiedon hän sanoi: "Älkää tuoko heitä minun silmieni eteen".

4. Silloin sotaväki tappoi heidät, ja Demetrius nousi kuninkaalliselle valtaistuimellensa.

5. Sitten tulivat hänen tylönsä kaikki luopiot ja jumalattomatk israelilaiset, johtajanaan Alkimus, joka pyrki ylimmäiseksi papiksi.

6. Ja he syyttivät kansaansa kuninkaan edessä, sanoen: "Juudas ja hänen veljensä ovat surmanneet kaikki sinun ystäväsi, ja meidät hän on karkoittanut maastamme.

7. Lähetä nyt siis mies, johon luotat, ja tulkoon hän katsomaan, minkä kaiken turmion Juudas on aikaansaanut meille ja kuninkaan maalle, ja rankaisemaan heitä ja kaikkia heidän apureitaan."

8. Silloin kuningas valitsi Bakkideen, joka oli kuninkaan ystäviä ja virran tuonpuolisen maan käskynhaltija; hän oli valtakunnan mahtavimpia miehiä ja uskollinen kuninkaalle.

9. Hänet hän lähetti sekä jumalattoman Alkimuksen, jolle hän vakuutti ylimmäisen papin arvon; ja hän käski hänen kostaa israelilaisille.

10. Nämä lähtivät matkalle ja tulivat suuren sotajoukon kanssa Juudan maahan. Bakkides lähetti nyt vilpillisessä mielessä lähettejä Juudaan ja hänen veljiensä luo tervehtien heitä ystävällisesti.

11. Nämä eivät kuitenkaan välittäneet heidän puheistaan, sillä he saivat tietää, että he olivat tulleet suuri sotajoukko mukanansa.

12. Mutta Alkimuksen ja Bakkideen luo kokoontui joukko kirjanoppineita koetaen saada oikeutta.

13. Ja hasidilaiset olivat ensimmäiset israelilaisten joukossa, jotka koettivat saada heiltä rauhan.

14. Sillä he ajattelivat: "Onhan sotaväen mukana tullut muuan pappi, joka on Aaronin sukua; hän ei tee meille mitään vääryyttä".

15. Ja hän puhui heidän kanssaan rauhan sanoja ja vannoi heille vakuuttaen: "Me emme tavoittele teidän emmekä teidän ystävienne turmiota".

16. Ja he luottivat häneen. Mutta hän otatti heistä kiinni kuusikymmentä miestä ja surmautti heidät samana päivänä, niinkuin kirjoitettu on;

17. "Sinun hurskastesi ruumiit ja heidän verensä he ovat viskelleet ympäri Jerusalemia, eikä ollut heillä hautaajaa".

18. Silloin koko kansan valtasi pelko ja kauhu heitä kohtaan, ja he sanoivat: "Ei heissä ole totuutta eikä oikeutta, sillä he ovat rikkoneet sopimuksen ja vannomansa valan".

19. Mutta Bakkides lähti liikkeelle Jerusalemista ja leiriytyi Beetsetiin, ja hän lähetti ottamaan kiinni useat niistä puoluelaisistaan, jotka olivat karanneet vihollisen puolelle, sekä eräät kansasta, ja antoi tappaa ja heittää heidät suureen kaivoon.

20. Sitten hän antoi maan Alkimuksen haltuun ja jätti hänelle sotaväkeä häntä tukemaan, mutta Bakkides itse lähti kuninkaan tykö.

21. Alkimus taisteli nyt ylimmäisen papin arvosta.

22. Ja hänen tykönsä kokoontuivat kaikki, jotka saivat aikaan sekasortoa kansassaan, ja he valtasivat Juudan maan ja tuottivat Israelille suuren tappion.

23. Kun Juudas näki kaiken sen pahan, mitä Alkimus kannattajineen oli tehnyt israelilaisille vielä enemmän kuin pakanat,

24. niin hän meni kaikkialle Juudean seutuihin ja kosti niille, jotka olivat karanneet vihollisen puolelle, ja niin heidät estettiin liikkumasta maassa.

25. Mutta kun Alkimus näki, että Juudas ja hänen kannattajansa vahvistuivat, ja kun hän huomasi, ettei hän voinut pitää puoliaan heitä vastaan, niin hän palasi kuninkaan tykö ja esitti raskaita syytöksiä heitä vastaan.

26. Kuningas lähetti silloin Nikanorin, erään mainehikkaimmista sotapäälliköistään, joka katkerasti vihasi israelilaisia, ja käski häntä hävittämään kansan.

27. Kun sitten Nikanor, suuri sotajoukko johdossansa, tuli Jerusalemiin, lähetti hän petollisessa tarkoituksessa lähettejä Juudaan ja hänen veljensä luo ja tervehti heitä näillä rauhan sanoilla:

28. "Älköön olko taistelua välillämme, minun ja teidän. Minä tulen muutamien miesten seurassa kohtaamaan teitä kaikessa rauhassa."

29. Ja hän tuli Juudaan tykö, ja he tervehtivät toisiaan ystävällisesti, muutta viholliset olivat valmiit viemään väkisin pois Juudaan.

30. Juudaan tietoon oli kuitenkin tullut, että hän oli petollisessa tarkoituksessa saapunut hänen tykönsä, ja hän pelkäsi häntä eikä tahtonut enää tavata häntä mieskohtaisesti.

31. Kun Nikanor huomasi, että hänen aikeensa oli tullut ilmi, lähti hän kohtaamaan Juudasta taistelussa lähellä Kafarsalamaa.

32. Silloin kaatui Nikanorin väestä noin viisisataa miestä, ja muut pakenivat Daavidin kaupunkiin.

33. Senjälkeen Nikanor nousi Siionin vuorelle. Silloin tuli muutamia pappeja pyhäköstä sekä kansan vanhimpia tervehtimään häntä ystävällisesti ja näyttämään hänelle polttouhria, jota juuri toimitettiin kuninkaan menestykseksi.

34. Mutta hän ivasi heitä ja pilkkasi heitä ja saastutti heidät ja puhui röyhkeästi.

35. Ja hän vannoi kiukuissansa näin: "Jos Juudasta ja hänen sotajoukkoaan ei nyt heti anneta minun käsiini, niin minä, jos terveenä palajan, poltan poroksi tämän huoneen". Ja hän lähti pois kiukuissansa.

36. Silloin papit menivät ja asettuivat alttarin ja temppelin eteen, itkivät ja sanoivat:

37. "Sinä olet valinnut tämän huoneen, ottaaksesi sen nimiisi, että se olisi sinun kansallesi rukous- ja anomishuoneena.

38. Kosta tälle miehelle ja hänen sotajoukolleen, niin että he kaatuvat miekkaan. Muista heidän herjauksiaan, äläkä salli heidän pysyä."

39. Ja Nikanor lähti Jerusalemista ja leiriytyi Beethooroniin; siellä yhtyi häneen syyrialainen sotajoukko.

40. Mutta Juudas leiriytyi Adasaan kolmentuhannen miehen kanssa. Ja Juudas rukoili ja sanoi:

41. "Kun muinoin kuninkaan lähettiläät herjasivat, lähti sinun enkelisi ja löi hänen väkeänsä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä.

42. Murskaa samoin myös tänäpäivänä tämä sotajoukko meidän edessämme, että muut ymmärtäisivät, että hän on puhunut herjaavasti sinun pyhäkköäsi vastaan; ja tuomitse hänet hänen pahuutensa mukaan."

43. Ja sotajoukot joutuivat keskenänsä taisteluun kolmantenatoista päivänä adarkuuta. Ja Nikanorin sotajoukko voitettiin perinpohjin, ja hän itse kaatui ensimmäisenä taistelussa.

44. Mutta kun hänen sotajoukkonsa näki, että Nikanor oli kaatunut, viskasivat he pois aseensa ja pakenivat.

45. Ja Juudaan miehet ajoivat heitä takaa yhden päivän matkan Adasasta Gaseraan asti ja puhalsivat merkinantopasunoihin heidän jäljessään.

46. Silloin lähti kansa kaikkialta Juudean kylistä ja hyökkäsi heidän kimppuunsa sivustoilta, niin että he kääntyivät toinen toistansa vastaan. Ja he kaatuivat kaikki miekkaan, eikä heistä jäänyt jäljelle ainoatakaan.

47. Sitten he ottivat saaliin ja ryöstetyn tavaran; ja Nikanorin pään he hakkasivat poikki sekä hänen oikean kätensä, jonka hän oli kohottanut herjaukseen, ja veivät ne mukanaan ja kohottivat ne riippumaan Jerusalemin läheisyyteen.

48. Mutta kansa iloitsi suuresti, ja he viettivät sen päivänsuurena ilopäivänä.

49. Ja he säätivät, että tätä päivää oli vietettävä joka vuosi adar- kuun kolmantenatoista päivänä.

50. Ja Juudan maassa oli nyt jonkun aikaa rauha.

Luku 19

1. Ei juomari työntekijä rikastu. Joka vähää halveksuu, se pian kukistuu.

2. Viini ja naiset tekevät ymmärtäväisistä luopioita, ja joka porttoihin liittyy, on hurjaa hurjempi.

3. Mätänemys ja madot perivät hänet, ja hurjapää temmataan pois.

4. Herkkäuskoinen on mieleltään köykäinen, ja sen synnin tekijä rikkoo omaa sieluansa vastaan.

5. Joka pahuudesta iloitsee, se joutuu tuomittavaksi;

6. mutta joka suulautta vihaa, se pääsee pahasta vähällä.

7. Älä milloinkaan kertaa kuulemaasi sanaa; et sinä siitä vahinkoa kärsi.

8. Älä juttele sitä ystävälle äläkä vihamiehelle; jätä ilmaisematta; ellei siitä tule sinulle syntiä.

9. Sillä joka sen sinulta kuulee, varoo itsensä sinulta, ja aikanaan hän on oleva sinun vihamiehesi.

10. Oletko kuullut jotkin sanottavan? Se kuolkoon sinun kanssasi. Ole huoleti: ei se sinua halkaise.

11. Kuulumastaan sanasta on tyhmä synnytystuskissa niinkuin synnyttävä nainen sikiöstään.

12. Niinkuin nuoli, joka on uponnut reisilihaan, on kuultu sana tyhmän sisässä.

13. Ota ystävältäsi selvä asiasta: ehkei hän ole sitä tehnyt, tai jos on tehnyt, ettei tekisi vasta.

14. Ota ystävältäsi selvä asiasta: ehkei hän ole niin sanonut, tai jos on sanonut, ettei sanoisi toiste.

15. Ota ystävältäsi selvä asiasta, sillä usein on panettelu käynnissä, äläkä usko kaikkea, mitä puhutaan.

16. Moni rikkoo, mutta ei tahallisesti; ja kukapa ei olisi tehnyt syntiä kielellänsä!

17. Ota lähimmäiseltäsi selvä asiasta, ennen kuin kovistelet, ja anna sijaa Korkeimman laille.

20. Kaikki viisaus on Herran pelkoa, ja kaikkeen viisauteen kuuluu lain noudattaminen.

22. Mutta pahuuden taitaminen ei ole viisautta, eikä se, mitä synnintekijät neuvovat, ole ymmärrystä.

23. On pahuutta, ja se on kauhistus; mutta moni on mieletön, koska hänellä on viisautta vähän.

24. Parempi on heikko taidolta, mutta Jumalaa pelkäävä, kuin ylen ymmärtävä ja lakia rikkova.

25. On tarkoin harkittua kavaluutta, ja on monta, jotka kääntävät hyvänsuonnon nurjuudeksi saadaksensa esiin tuomion.

26. Moni pahanilkinen käy kumarana surupuvussa, mutta sisältä hän on täynnä vilppiä.

27. Hän käy pää painuksissa ja muka puolikuurona, mutta milloin häntä ei tarkata, hän yllättää sinut.

28. Ja jos voiman vähyys estää häntä syntiä tekemästä, tekee hän pahaa, jos vain saa tilaisuuden.

29. Mies tunnetaan näöstänsä, ja käytöksestään tunnetaan järkimies.

30. Miehen vaatetus ja nauru ja käynti ilmaisee, mikä hän on miehiään.

Luku 20

1. On ajatonta nuhtelua, mutta moni on vaiti ja on ymmärtäväinen.

2. Paljoa parempi on nuhdella kuin pitää vihaa; ja joka vikansa tunnustaa, se välttää vahingon.

4. Niinkuin kuohilas, jolla on himo raiskata neitsyt, on se, joka tahtoo toimittaa oikeuden väkivallalla.

5. Moni on vaiti ja havaitaan viisaaksi, ja moni on vihattu paljon puheensa tähden.

6. Moni on vaiti, koska ei ole, mitä vastata; mutta moni on vaiti, koska tietää aikansa.

7. Viisas mies on vaiti oikeaan aikaan asti, mutta suunsoittaja ja mieletön ei ota ajasta vaaria.

8. Jolla on ylenpalttisesti sanoja, sitä kauhistutaan; ja vaateliasta vihataan.

9. Monelle miehelle on onnettomuus onneksi, ja voitto voi olla vahingoksi.

10. On lahjoja, jotka eivät sinua hyödytä; mutta on myös lahjoja, kaksinkertaisen korvauksen arvoisia.

11. Monelle koituu kunnia vahingoksi, ja moni kohottaa päänsä ylös nöyryytyksestä.

12. Moni ostaa paljon vähällä. mutta saa maksaa sen seitsenkertaisesti.

13. Viisas voittaa suosiota sanoillansa, mutta tyhmien kohteliaisuudet vuotavat hukkaan.

14. Mielettömän lahja ei sinua hyödytä, sillä hänellä on yksi silmä antamassa, monta ottamassa.

15. Vähän hän antaa, mutta herjaa paljon ja avaa suunsa suureksi kuin airut. Tänään hän lainaa ja huomenna vaatii takaisin: vihattava on senkaltainen ihminen.

16. Tyhmä sanoo: "Ei ole minulla ystävää enkä saa kiitosta hyvistä teoistani: ne, jotka syövät minun leipääni, ovat kieleltään pahoja."

17. Kuinka usein ja kuinka monilta hän saakaan osakseen naurua!

18. Parempi on kompastua maahan kuin kieleensä: Pahoille tulee siten lankeemus joutuin.

19. Töykeä ihminen - ajaton puhe: se on tavallinen niiden suussa, jotka ovat kasvatusta vailla.

20. Sananlaskua tyhmän suusta ei hyväksytä, sillä hän ei sano sitä oikeaan aikaan.

21. Useaa estää puute tekemästä syntiä, ja kun hän on levossaan, ei häntä tunto kalva.

22. Moni saattaa itsensä turmioon häpeän tähden ja turmelee itsensä mielettömällä käytöksellä.

23. Moni antaa häpeän vuoksi lupauksia ystävälleen ja hankkii suotta hänestä itselleen vihamiehen.

24. Paha tahra ihmisessä on valhe; se on tavallinen niiden suussa, jotka ovat kasvatusta vailla.

25. Parempi on varas kuin se, jolla on tapana valhetella; mutta molemmat he perivät turmion.

26. Valhettelijalta vie kunnian hänen mielenlaatunsa, ja hänen häpeänsä seuraa häntä alati.

27. Joka on viisas puheissaan, se auttaa itseänsä eteenpäin, ja ymmärtäväinen mies kelpaa korkea-arvoisille.

28. Joka maata muokkaa, saa jyväkasansa korkenemaan; ja joka korkea-arvoisille kelpaa, saa väärintekonsa sovitetuksi.

29. Antimet ja lahjat sokaisevat viisasten silmät, ja niinkuin kuonokoppa suun edessä estävät heitä nuhtelemasta.

30. Kätketty viisaus ja salattu aarre - mitä hyötyä on kummastakaan niistä?

31. Parempi on ihminen joka tyhmyytensä kätkee, kuin ihminen joka viisautensa kätkee.

Luku 21

1. Poikani! Oletko tehnyt syntiä? Älä tee enää, vaan rukoile entisiäsi anteeksi.

2. Pakene syntiä kuin käärmettä, sillä jos lähestyt, se sinua pistää. Sen hampaat ovat leijonan hampaita: ne surmaavat ihmisten sielut.

3. Kaikki laittomuus on kuin kaksiteräinen miekka: sen iskemä haava on parantumaton.

4. Hirmuhallitus ja väkivalta hävittävät rikkauden: niin joutuu häviöön ylpeän huone.

5. Anomus köyhän suusta pääsee vain hänen korviinsa asti, mutta hänen tuomionsa tulee joutuin.

6. Joka nuhdetta vihaa, se käy syntisen jälkiä; mutta joka Herraa pelkää se sydämestänsä kääntyy.

7. Suurisuinen tunnetaan jo kaukaa, mutta järkimies tietää, milloin hän rikkoo.

8. Joka rakentaa talonsa vierailla rahoilla, on kuin se, joka kokoaa kiviä omaan hautakumpuunsa.

9. Laittomien joukkio on tappuraläjä, ja heidän loppunsa on liekitsevä tuli.

10. Syntisten tie on kivillä tasoitettu, mutta sen päässä on tuonelan syvyys.

11. Joka lakia noudattaa, se omat halunsa hallitsee, ja Herran pelon täyttymys on viisaus.

12. Ei voi kasvattaa sitä, jolla ei ole taitoa; mutta on myös taitoa, joka tuottaa paljon katkeruutta.

13. Viisaan tieto on runsas kuin tulviva vesi, ja hänen neuvonsa on kuin elämän lähde.

14. Tyhmän sisin on kuin särkynyt astia: ei hänessä pysy mikään tieto

15. Jos ymmärtäväinen kuulee viisaan sanan, hän sitä ylistää ja siihen vielä lisää; jos hekumoitsija sen kuulee, ei se ole hänelle mieleen, ja hän heittää sen selkänsä taakse.

16. Tyhmän juttelu on kuin taakka taipaleella, mutta ymmärtäväisen huulilta löydetään mieluinen puhe.

17. Ymmärtäväisen suuta etsitään seurakuntakokouksessa, ja hänen sanojansa tutkistellaan sydämessä.

18. Kuin luhistunut huone on tyhmälle viisaus, ja ymmärtämättömän tieto on sanoja, joista ei selvää saa.

19. Kuin kahleet jaloissa on kuri tomppeleille ja kuin käsiraudat oikeassa kädessä.

20. Tyhmä korottaa äänensä naurunhohotukseen; taitava mies tuskin hiljaa hymyilee.

21. Kuin kultainen koriste on ymmärtäväiselle kuri, se on kuin rengas oikean käden ranteessa.

22. Tyhmän jalka on nopsa käymään huoneeseen, mutta kokenut mies jää kainosti oven edustalle.

23. Taidoton kurkistelee ovesta huoneeseen, mutta hyvin kasvatettu mies seisahtuu ulkopuolelle.

24. Kasvatusta vailla on ihminen, joka ovella kuuntelee; ymmärtäväistä painaisi moinen kunniattomuus.

25. Taidottomien huulilla on kuormittain sellaisia asioita. mutta ymmärtäväisten sanat ovat vaa'alla punnitut.

26. Tyhmien sydän on heidän suussansa, mutta viisasten suu on niinkuin heidän sydämensä.

27. Kun jumalaton kiroaa saatanan, kiroaa hän oman sielunsa.

28. Korvaankuiskuttaja tahraa oman sielunsa ja saattaa itsensä naapuriensa vihoihin.

22. Älä raasta vaivaista, siksi että hän on vaivainen, äläkä polje kurjaa portissa,

23. sillä Herra ajaa hänen asiansa ja riistää hänen riistäjiltään hengen.

24. Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa,

25. että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.