Raamattu vuodessa.

Päivänä 310 2. Makkabilaiskirjan luvussa 13 esitellään makkabealaisjohtajien tärkeitä strategioita ja päätöksiä. Viisauden kirjan luvut 15–16 opettavat meille tarkkanäköisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja harkitsevaisuutta, kun taas Sananlaskujen kirja 25:15–17 muistuttaa meitä siitä, että kärsivällisyys ja viisaus johtavat myönteisiin tuloksiin teoissamme.

1. Vuonna 149 saapui Juudaalle ja hänen miehillensä sellainen tieto, että Antiokus Eupator oli tulossa Juudeaa vastaan suurin joukoin,

2. ja hänen kanssansa hänen holhoojansa Lysias, joka myös oli valtionhoitaja. Heillä oli kummallakin kreikkalainen sotajoukko, johon kuului satakymmenentuhatta jalkasoturia, viisituhatta kolmesataa ratsumiestä, kaksikymmentä kaksi norsua ja kolmesataa viikatevaunua.

3. Heihin liittyi myöskin Menelaus, joka kovasti teeskennellen yllytti Antiokusta, ei isänmaan menestyksen tähden, vaan koska hän toivoi, että hänet jälleen asetettaisiin valtaan.

4. Mutta kuningasten kuningas herätti Antiokuksen vihan tuota konnaa vastaan; ja kun Lysias osoitti, että juuri hän oli aiheuttanut kaikki onnettomuudet, käski kuningas viedä hänet Bereaan ja surmata hänet siten, kuin siinä paikassa on tapa.

5. Siinä paikassa on nimittäin viisikymmentä kyynärää korkea torni, joka on täynnä tuhkaa. Siinä on pyöritettävä laite, joka kaikilta tahoilta jyrkästi viettää tuhkaan.

6. Sinne jokainen, joka on syypää temppelinryöstöön taikka on tehnyt jonkin muun erittäin raskaan rikoksen, syöstään tuhoutumaan.

7. Sellainen kuolema tuli tuon jumalattoman Menelauksen osaksi, eikä hän edes saanut hautaansa maahan.

8. Ja se oli aivan oikein. Sillä koska hän oli tehnyt niin monta syntiä alttaria vastaan, jonka tuli oli pyhä ja samoin sen tuhka, niin hän sai surmansa tuhassa.

9. Mutta kuningas saapui kovin julmistuneena, ja hänen aikomuksensa oli antaa juutalaisten kokea kaikkein pahinta, mitä hänen isänsä aikana oli heille tapahtunut.

10. Kun Juudas sai tästä tiedon, kehoitti hän kansaa huutamaan yötä päivää avuksi Herraa, että hän nyt, jos milloinkaan auttaisi heitä,

11. joilta aiottiin riistää laki ja isänmaa ja pyhä temppeli, ja ettei hän sallisi kansan, joka nyt oli saanut vähän aikaa hengähtää, joutua häijyjen pakanain käsiin.

12. Ja kun kaikki yhtenä miehenä olivat tehneet niin ja rukoilleet armollista Herraa itkien ja paastoten ja maassa maaten yhtä mittaa kolme päivää, rohkaisi Juudas heitä ja käski heidän olla valmiina.

13. Kun hän sitten oli pitänyt yksityisen neuvottelun vanhinten kanssa, päätti hän lähteä liikkeelle ja saattaa asian Jumalan avulla ratkaisuun, ennenkuin kuninkaan sotajoukko hyökkäisi Juudeaa vastaan ja saisi kaupungin valtaansa.

14. Jätettyänsä näin ratkaisun hänen huomaansa, joka on maailman Luoja, ja kehoitettuansa väkeään taistelemaan urhoollisesti kuolemaan saakka lain, temppelin, kaupungin, isänmaan ja yhteiskunnan puolesta, hän pystytti leirinsä Moodeinin läheisyyteen.

15. Ja annettuaan väellensä tämän tunnussanan: "Jumala on voitto", hän hyökkäsi yöllä mukanansa valittu joukko parhaimpia nuoria miehiä kuninkaan päämajaan ja tuhosi leirin, noin kaksituhatta miestä. Samalla hän surmasi parhaan norsun sekä ne, jotka olivat tornissa sen selässä.

16. Ja lopuksi he täyttivät leirin pelolla ja kauhulla ja lähtivät voittajina pois

17. vasta päivän koittaessa. Mutta tämä tapahtui siitä syystä, että Herran varjelus oli hänen apunansa.

18. Mutta kun kuningas oli saanut maistaa juutalaisten rohkeutta, koetti hän saada viekkaudella haltuunsa varustetut paikat.

19. Niin hän hyökkäsi Beetsuuria, vahvaa juutalaisten linnoitusta, vastaan; hänet lyötiin takaisin, hän teki uuden rynnäkön ja kärsi taas tappion.

20. Juudas lähetti nimittäin linnoituksessa oleville, mitä he tarvitsivat.

21. Rodokos, eräs mies juutalaisten sotajoukosta, ilmaisi viholliselle salaisuuksia: hänet haettiin esiin, otettiin kiinni ja teljettiin vankilaan.

22. Kuningas neuvotteli toistamiseen Beetsuurin väen kanssa, tarjosi rauhaa ja sai sen. Sitten hän lähti pois

23. ja hyökkäsi Juudaan ja hänen väkensä kimppuun, mutta joutui tappiolle. Niin hän sai kuulla, että Filippus, joka oli jätetty valtionhoitajaksi, oli tehnyt kapinan Antiokiassa. Tästä hän peljästyi niin, että ryhtyi neuvottelemaan juutalaisten kanssa, taipui ja valalla vahvisti kaikki kohtuulliset ehdot. Hän teki sopimuksen, ja toimitti uhrin, kunnioitti temppeliä ja osoitti suopeutta pyhälle paikalle.

24. Hän otti myös Makkabilaisen ystävällisesti vastaan ja jätti Hegemonideen käskynhaltijaksi Ptolemaiksesta gerreniläisten alueelle saakka.

25. Sitten hän tuli Ptolemaikseen. Mutta Ptolemaiksen asukkaat olivat pahoillaan sopimusten johdosta, sillä he pelkäsivät juutalaisia, ja tahtoivat saada määräykset kumotuksi.

26. Silloin Lysias astui puhujalavalle ja puolusti sopimusta parhaansa mukaan, vakuutti, rauhoitti ja sai heidät myötämielisiksi. Sitten hän palasi takaisin Antiokiaan.

27. Näin päättyi kuninkaan sotaretki ja paluu siltä.

Luku 15

1. Mutta sinä, meidän Jumalamme, olet hyvä ja totinen; sinä olet pitkämielinen ja hallitset kaikkea laupeudella.

2. Sillä vaikka me teemmekin syntiä, olemme kuitenkin sinun, koska me tunnemme sinun voimasi. Mutta me emme tahdo syntiä tehdä, koska tiedämme, että meidät luetaan sinun omiksesi.

3. Sillä sinun tuntemuksesi on täydellinen vanhurskaus, ja sinun voimasi tuntemus on kuolemattomuuden juuri.

4. Sillä meitä ei ole eksyttänyt se, mitä ihmiset ovat keksineet pahanilkisyydessään, ei myöskään maalarien hedelmätön vaiva: kuva, tuhrittu eri väreillä,

5. joiden näkeminen koituu häpeäksi ymmärtämättömälle, sillä hänessä herää halu kuolleen kuvan hengettömään muotoon.

6. Pahaa rakastavia ja omiansa tuonkaltaisia toivomaan ovat niinhyvin kuvan valmistajat kuin ne, jotka sitä halajavat, ynnä myös sen palvelijat.

7. Savenvalaja näet vatkaa suurella vaivalla pehmeää maata ja muodostaa kaikkea meidän tarpeeksemme. Mutta samasta savesta hän muovaa niin hyvin ne astiat, jotka palvelevat puhtaita toimia, kuin nekin, joita käytetään päinvastoin, kaikki samalla tapaa. Mutta minkä käytön mikin niistä saa, sen määrää savityöntekijä.

8. Ja niin hän, huonosti käyttäen vaivannäkönsä, muodostaa samasta savesta voimattoman jumalan, hän, joka itse vastikään syntyi maasta ja pian taas menee sinne, mistä hänet on otettu, kun lainaksi annettu sielu vaaditaan häneltä takaisin.

9. Mutta se ei tuota hänellä huolta, että hän on vaipuva kuolemaan, eikä se, että hänen elämänsä on lyhyt; vaan hän kilpailee kultatyöntekijäin ja hopeaseppien kanssa ja jäljittelee vaskenvalajia ja pitää kunnianansa valhekuvien valmistamista.

10. Tuhkaa on hänen sydämensä, ja hänen toivonsa on vähemmän arvoinen kuin multa, ja hänen elämänsä on savea arvottomampi,

11. koska hän ei tunne sitä, joka on hänet valmistanut ja puhaltanut häneen toimivan sielun ja vuodattanut häneen elävän hengen,

12. vaan pitää elämäämme leikkinä ja elinaikaamme voittoa tuottavina markkinoina; "sillä" - niin hän sanoo - "täytyy hankkia voittoa mistä vain, vaikka pahastakin".

13. Hän tietää itse paremmin kuin muut, että hän tekee syntiä tehdessään samasta maisesta aineesta hauraita astioita ja jumalankuvia.

14. Mutta he ovat kaikki ylen järjettömiä ja viheliäisempiä kuin älytön lapsi, nuo sinun kansasi viholliset, jotka sitä ovat sortaneet.

15. Sillä he ovat pitäneet jumalina kaikkia pakanain epäjumalankuvia, joilla kuitenkaan ei ole silmiä, joilla voisi nähdä, ei nenää, jolla voisi hengittää ilmaa, ei korvia kuulemista varten, ei käsissä sormia koskettamista varten; eivätkä niiden jalat kykene käymään.

16. Sillä ihminen on ne tehnyt ja lainaksi annettu henki ne valmistanut. Mutta ei yksikään ihminen voi valmistaa Jumalasta kuvaa, joka olisi hänen näköisensä.

17. Koska ihminen on kuolevainen, niin on kuollutta se, mitä hän syntisillä käsillään tekee. Sillä hän on itse parempi kuin ne, joita hän palvelee, koska hän itse elää, mutta nämä eivät.

18. Sitten vielä he palvelevat eläimistä pahimpia. Sillä muihin verraten ne ovat järjettömyydessä vielä viheliäisempiä.

19. Eivät ne myöskään ole kauniita, niin että niihin voisi mieltyä, niinkuin muihin eläimiin niitä katseltaessa. Päinvastoin, ne eivät ole saaneet kiitosta eikä siunausta Jumalalta.

Luku 16

1. Sentähden oli oikein, että he saivat rangaistuksekseen samankaltaisia kimppuunsa ja vaivakseen syöpäläisten paljouden.

2. Tämän rangaistuksen sijasta sinä teit omalle kansallesi hyvää ja valmistit harvinaista ruokaa heidän halunsa tyydytykseksi, annoit heille viiriäisiä syötäväksi,

3. että nuo edelliset ravintoa himoitessaan menettäisivät kiihkeänkin ruokahalun heille lähetettyjen eläinten iljettävyyden tähden, mutta he itse, oltuansa vain vähän aikaa puutteessa, saisivat jopa aivan harvinaista ruokaa.

4. Sillä noiden toisten, sortajien, täytyi joutua puutteeseen, joka ei ollut poistettavissa, mutta näille oli vain näytettävä, kuinka heidän vihollisiansa vaivattiin.

5. Eikä silloinkaan, kun petojen kauhea raivo kohtasi heitä ja he olivat tuhoutumaisillaan kiemurtelevien käärmeiden pistoista, sinun vihasi kestänyt loppuun saakka,

6. vaan varoitukseksi heitä pidettiin vähän aikaa kauhun vallassa, ja he saivat pelastuksen merkin, joka oli muistuttava heille sinun lakisi käskyä.

7. Sillä jokainen pelastui, joka kääntyi sitä kohti, ei näkemänsä vuoksi, vaan sinun tähtesi, sinä kaikkien pelastaja.

8. Ja tällä sinä osoitit meidän vihollisillemme, että sinä olet se, joka päästät kaikesta pahasta.

9. Sillä he saivat surmansa heinäsirkkojen ja kärpästen pistoista, eikä löytynyt mitään parannuskeinoa, joka olisi voinut pelastaa heidän henkensä, koska he ansaitsivat rangaistuksen, jonka senkaltaiset eläimet tuottivat;

10. mutta sinun lapsiasi eivät voittaneet edes myrkkyäsyöksevien lohikäärmeiden hampaat, sillä sinun laupeutesi tuli väliin ja paransi heidät.

11. Sillä sitävarten heitä pistettiin ja heidät taas pian parannettiin, että sinun käskysanasi painuisivat heidän muistiinsa, niin etteivät he lankeaisi syvään unhottamiseen, vaan tarkoin pitäisivät mielessään sinun hyvät tekosi.

12. Sillä ei heitä parantanut mikään yrtti eikä voide, vaan, oi Herra, sinun sanasi, joka kaikki parantaa.

13. Sillä sinulla on elämän ja kuoleman valta; sinä viet alas kuoleman porteille ja jälleen ylös sieltä.

14. Ihminen tosin surmaa toisen pahuudessansa, mutta kun henki on lähtenyt, ei hän voi sitä palauttaa takaisin eikä vapauttaa sielua, jonka kuolema on ottanut valtaansa.

15. On mahdotonta päästä sinun kättäsi pakoon.

16. Sillä jumalattomat, jotka kielsivät sinut tunteneensa, saivat osaksensa sinun voimallisen käsivartesi kurituksen, kun tavattomat sateet, raekuurot ja rajuilmat, joita pakoon he eivät voineet päästä, heitä ahdistivat, ja kun tuli heidät kulutti.

17. Ihmeellisintä oli, että tuli vedessä, kaiken sammuttajassa, sai vielä suuremman voiman; sillä koko maailma taistelee vanhurskasten puolesta.

18. Toisinaan tuli lauhtui, ettei se polttaisi eläimiä, jotka oli lähetetty jumalattomia vastaan, vaan että nämä ymmärtäisivät sen nähdessään, että heitä vainosi Jumalan tuomio.

19. Toisinaan taas liekki paloi keskellä vettäkin tavallista tulta voimakkaammin, että se tuhoaisi vääryyden täyttämän maan tuotteet.

20. Sen sijaan sinä ravitsit kansasi enkelien ruualla ja ilman heidän omaa vaivannäköänsä lähetit heille taivaasta valmista leipää, joka voi antaa kaikenlaista nautintoa ja oli itsekunkin maun mukaista.

21. Tämä sinun tekosi osoitti, kuinka armias sinä olet lapsillesi: sillä leipä muuttui sellaiseksi, kuin kukin tahtoi, noudattaen sitä nauttivan halua.

22. Mutta lumi ja jää kestivät tulta eivätkä sulaneet. Näin heidän piti havaita, että tuli, joka paloi rakeiden keskellä ja leimusi rankkasateessa, hävitti vihollisten sadon,

23. mutta että se toisaalta oli unhottanut luontaisenkin voimansa, että vanhurskaat ravittaisiin.

24. Sillä luonto palvelee sinua, tekijäänsä: se lisää voimaansa väärämielisiä vastaan kurittaaksensa heitä, ja tyyntyy jälleen tehdäksensä hyvää niille, jotka sinuun turvaavat.

25. Sentähden se silloinkin, muuttuen kaikeksi, palveli sinun kaikkearavitsevaa lahjaasi, sen mukaan kuin tarvitsevaiset halusivat,

26. että sinun lapsesi, joita sinä rakastit, oi Herra, oppisivat, ettei ihmistä elätä hedelmien moninaisuus, vaan että sinun sanasi ylläpitää ne, jotka sinuun uskovat.

27. Sillä se, mitä tuli ei kuluttanut, suli ilman muuta, kun sitä lämmitti auringon pian haihtuva säde,

28. jotta tulisi tunnetuksi, että sinua on kiitettävä ennen auringon nousua ja aamun sarastaessa sinua rukoiltava.

29. Sillä kiittämättömän toivo sulaa niinkuin talvinen huurre, ja se kaadetaan pois niinkuin kelvoton vesi.

15. Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut.

16. Jos hunajata löydät, syö kohtuudella, ettet kyllästyisi siihen ja sitä oksentaisi.

17. Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.