Raamattu vuodessa.

Päivänä 301 tutkimme kertomusta makkabealaisten vastarinnasta 2. Makkabealaiskirjan luvussa 4 ja opimme rohkeudesta ja uskollisuudesta sorron edessä. Sirakin kirjan luvut 47–49 esittelevät meille Israelin patriarkkojen ja johtajien viisautta, kun taas Sananlaskut 24:13–16 korostaa ahkeruuden, sinnikkyyden ja jatkuvan oppimisen tärkeyttä.

1. Mutta edellä mainittu Simon, joka oli kavaltanut rahat ja isänmaansa, levitti Oniaasta sen valheellisen huhun, että tämä itse muka oli säikähdyttänyt Heliodoruksen ja pannut toimeen koko onnettomuuden.

2. Ja hän uskalsi nimittää kaupungin hyväntekijää ja kansalaistensa suojelijaa ja lain innokasta puolustajaa juonittelijaksi, joka juonitteli hallitusta vastaan.

3. Mutta kun vihollisuus meni niin pitkälle, että eräs Simonin uskotuista toimeenpani murhiakin,

4. ja Onias näki sellaisen riidan vaarallisuuden ja kuinka Apollonius, Menesteuksen poika, Koile-Syyrian ja Foinikian käskynhaltija, yllytti Simonia yhä suurempaan pahuuteen,

5. matkusti hän kuninkaan tykö, ei syyttämään maanmiehiänsä, vaan koska hän niin hyvin yleisissä kuin yksityisissäkin asioissa katsoi koko kansan parasta.

6. Sillä hän näki, että ilman kuninkaan huolenpitoa olisi mahdotonta saada oloja rauhoittumaan ja ettei Simon lakkaisi mielettömyydestänsä.

7. Mutta kun Seleukos oli kuollut ja Antiokus, lisänimeltä Epifanes, oli tullut kuninkaaksi, anasti Jaason, Oniaan veli, viekkaudella itsellensä ylimmäisen papin viran.

8. Hän nimittäin lupasi kuninkaalle neuvottelussa kolmesataa kuusikymmentä talenttia hopeaa ja eräistä toisista tuloista kahdeksankymmentä talenttia.

9. Näiden lisäksi hän sitoutui määräämään vielä sata viisikymmentä, jos hänen sallittaisiin omaan tiliinsä perustaa urheilukoulu ja laitos nuorison ruumiinharjoituksia varten, ja jos hän saisi kirjoituttaa Jerusalemin asukkaat Antiokian kansalaisiksi.

10. Kun kuningas oli antanut siihen suostumuksensa, alkoi Jaason heti otettuaan vallan käsiinsä kreikkalaistuttaa kansalaisiansa.

11. Hän poisti ne ihmisystävälliset etuoikeudet, jotka juutalaiset olivat saaneet kuninkaalta Johanneksen, Eupolemuksen isän, välityksellä, saman Eupolemuksen, joka oli lähettiläänä sopimassa roomalaisten kanssa ystävyydestä ja sotaliitosta. Samoin hän kumosi lainmukaisen järjestyksen ja otti käytäntöön uusia, lainvastaisia tapoja.

12. Niinpä hän rakennutti urheilukoulun tahallaan aivan linnan juurelle ja sai meidän ylhäisimmät nuorukaisemme kantamaan kreikkalaista urheilupäähinettä.

13. Ja sellaisen vallan saavutti kreikkalaisuus ja muukalaisten tapojen omaksuminen jumalattoman ja ylimmäiseksi papiksi aivan sopimattoman Jaasonin tavattoman julkeuden tähden,

14. etteivät papit enää halunneet toimittaa alttaripalvelusta, vaan halveksuen temppeliä ja välittämättä uhreista kiiruhtivat harjoituskentälle ollaksensa mukana lainvastaisissa kilpailuissa, niin pian kuin kehoitus kiekonheittoon oli annettu.

15. Sille, mitä isät olivat kunnioittaneet, he eivät antaneet mitään arvoa, mutta kreikkalaisten kunnianosoituksia he pitivät erinomaisen kauniina.

16. Siitä syystä he joutuivatkin vaikeaan asemaan; juuri ne, joiden elintapoja he niin innokkaasti jäljittelivät ja joiden kaltaisia he kaikessa tahtoivat olla, he saivat vihollisiksensa ja kurittajiksensa.

17. Sillä jumalallisten lakien halveksuminen ei ole vähäpätöinen asia; seuraava aika osoittaa sen.

18. Kun Tyyrossa kuninkaan läsnäollessa vietettiin joka viides vuosi pidettäviä kilpailuja,

19. lähetti tuo rietas Jaason muutamia miehiä, jotka olivat saaneet Antiokian kansalaisoikeuden, Jerusalemin edustajina seuraamaan kilpailuja, että he veisivät kolmesataa drakmaa hopeata uhriksi Herakleelle. Mutta ne, jotka veivät rahat, pyysivät, ettei niitä käytettäisi uhriin, vaan jonkun muun menon peittämiseksi.

20. Rahojen viejäin toimesta saatiin siis aikaan, että nämä varat, jotka lähettäjä oli tarkoittanut uhriksi Herakleelle, käytettiin sotalaivojen varustamiseen.

21. Mutta kun Apollonius, Menesteuksen poika, kuningas Filometorin valtaistuimelle nousemisen johdosta oli lähetetty Egyptiin ja Antiokus oli saanut kuulla, että Filometor oli käynyt vihamieliseksi hänen hallitustansa kohtaan, ryhtyi hän huolehtimaan omasta turvallisuudestansa. Siitä syystä hän matkusti Joppeen ja saapui sieltä Jerusalemiin.

22. Jaason ja koko kaupunki ottivat hänet suurellisesti vastaan: tulisoihtujen loimutessa ja riemuhuutojen kaikuessa hänet vietiin sisälle kaupunkiin. Sitten hän sotajoukkoinensa meni Foinikiaan.

23. Mutta kolmen vuoden kuluttua Jaason lähetti Menelauksen, edellä mainitun Simonin veljen, viemään kuninkaalle rahat ja saattamaan loppuun eräitä välttämättömiä asioita koskevat neuvottelut.

24. Tämä pääsi kuninkaan suosioon ja ylisti häntä, itse esiintyen mahtavana miehenä. Niin hän sai hankituksi itsellensä ylimmäisen papin viran, tarjoten kolmesataa hopeatalenttia enemmän kuin Jaason.

25. Kun hän sitten oli saanut kuninkaalta valtakirjan, palasi hän takaisin. Hänellä ei ollut mitään, mikä olisi tehnyt hänet arvolliseksi ylimmäisen papin virkaan, mutta kylläkin raa'an hirmuvaltiaan intohimot ja julman pedon raivo.

26. Ja niin Jaasonin, joka oli viekkaudella syrjäyttänyt oman veljensä, syrjäytti viekkaudella toinen, ja hänet ajettiin maanpakoon ammonilaisten maahan.

27. Menelaus taas otti kyllä haltuunsa vallan, mutta kuninkaalle lupaamiensa rahojen suorittamisesta hän ei mitään välittänyt,

28. vaikka Soostrates, linnan päällikkö, niitä vaati; sillä tälle kuului rahojen periminen. Siitä syystä kuningas kutsui heidät molemmat eteensä.

29. Menelaus jätti silloin veljensä Lysimakuksen sijaisenansa hoitamaan ylimmäisen papin virkaa, Soostrates taas pani sijaiseksensa Krateen, Kypron päällikön.

30. Kun asiat olivat tällä kannalla, sattui, että Tarson ja Malloksen asukkaat tekivät kapinan, koska nämä kaupungit oli annettu lahjaksi kuninkaan Antiokis nimiselle sivuvaimolle.

31. Sentähden kuningas lähti sinne niin nopeasti kuin suinkin rauhoittamaan oloja, jättäen sijaiseksensa Andronikuksen, erään korkea-arvoisimmista palvelijoistansa.

32. Silloin Menelaus arveli saaneensa sopivan tilaisuuden ja anasti muutamia temppelin kultaesineitä sekä lahjoitti ne Andronikukselle; toisia hän oli saanut myydyksi Tyyroon ja ympärillä oleviin kaupunkeihin.

33. Kun Onias oli saanut varman tiedon asiasta, lausui hän siitä ankaran paheksumisensa, vetäydyttyään ensiksi turvapaikkaan, Antiokian läheisyydessä olevaan Dafneen.

34. Sentähden Menelaus otti Andronikuksen kahdenkesken ja kehoitti häntä väkivaltaan Oniasta kohtaan. Niin hän lähtikin Oniaan tykö. Ja Andronikuksen, joka oli saatu taivutetuksi käyttämään petosta, onnistui antamalla valallinen vakuutus ja ojentamalla sen vahvistukseksi hänelle oikea kätensä, houkutella Onias, vaikka tämä epäilikin häntä, tulemaan esiin turvapaikasta. Silloin Andronikus kohta pisti hänet kuoliaaksi, vähääkään välittämättä siitä, mikä oikein on.

35. Siitä syystä eivät ainoastaan juutalaiset, vaan monet muistakin kansoista olivat järkytetyt ja täynnä suuttumusta tämän miehen epävanhurskaasta murhasta.

36. Kun siis kuningas palasi takaisin Kilikian paikkakunnilta, tekivät kaupungissa asuvat juutalaiset valituksen siitä, että Onias niin oli surmattu ilman syytä, ja kreikkalaisetkin ilmaisivat tästä ilkityöstä paheksumisensa.

37. Silloin Antiokus tuli kovin murheelliseksi, ja hänet valtasi sääli, niin että hän vuodatti kyyneleitä muistellessaan vainajan kunniallisuutta ja suurta velvollisuudentuntoa.

38. Ja vihansa vimmassa hän antoi heti riistää Andronikuksen päältä hänen purppuraviittansa ja repiä hänen vaatteensa sekä kuljettaa häntä ympäri kaupunkia ja viedä samalle paikalle, jossa hän oli suorittanut ilkityönsä Oniasta kohtaan. Siinä hän mestautti salamurhaajan, jolle Herra siten maksoi ansaitun palkan.

39. Mutta kun Lysimakus Menelauksen suostumuksella oli pannut toimeen monia temppelinryöstöjä kaupungissa ja sanoma siitä oli levinnyt kaupungin ulkopuolelle, kokoontui kansanjoukko Lysimakusta vastaan, sitten kuin useita kultaesineitä jo oli viety eri tahoille.

40. Kun sitten kansanjoukot täynnä raivoa alkoivat liikehtiä, varusti Lysimakus noin kolmetuhatta miestä aseilla ja alotti itse väkivaltaisuudet. Johtajana oli muuan Hauranus, joka oli pitkälle edistynyt iässä eikä vähemmän halpamaisuudessa.

41. Mutta kun he havaitsivat Lysimakuksen ryhtyvän suorastaan hyökkäykseen, tempasivat jotkut kiviä, toiset paksuja seipäitä, toiset taas ottivat käteensä tuhkaa, jota maassa oli, ja viskasivat sikinsokin Lysimakuksen väen päälle.

42. Siten he haavoittivat heistä monia, toisia taas he löivät maahan ja ajoivat pakoon koko joukon, mutta temppelinryöstäjän itsensä he surmasivat aarrekammion ääreen.

43. Näiden tapausten johdosta nousi oikeudenkäynti Menelausta vastaan,

44. ja kun kuningas oli saapunut Tyyroon, esitti asian hänen edessänsä kolme miestä, jotka vanhinten neuvosto oli lähettänyt.

45. Mutta kun Menelaus jo oli menettämäisillään asian, lupasi hän paljon rahaa Ptolemaiokselle, Dorymeneen pojalle, että tämä taivuttaisi kuninkaan hänen puolellensa.

46. Ptolemaios otti senvuoksi kuninkaan erikseen muutamaan pylväskäytävään, muka vilvoittautumaan, ja sai hänet muuttamaan mielensä.

47. Ja niin kuningas vapautti syytöksistä Menelauksen, koko tämän onnettomuuden aikaansaajan, mutta nuo raukat, jotka skyyttalaistenkin tuomioistuin olisi syyttöminä vapauttanut, hän tuomitsi kuolemaan.

48. Pian siis saivat ne, jotka olivat puhuneet kaupungin ja kansan ja pyhien astioiden puolesta, kärsiä rangaistuksen.

49. Siitä syystä myös tyyrolaiset, jotka kovin tätä paheksuivat, kustansivat heille juhlallisen hautauksen.

50. Mutta Menelaus pysyi vallanpitäjien ahneuden vuoksi korkeassa virassaan, kasvaen yhä pahuudessa ja punoen paljon juonia omia kansalaisiansa vastaan.

Luku 47

1. Ja hänen jälkeen nousi Naatan ja oli profeettana Daavidin päivinä.

2. Niinkuin rasva otetaan erilleen yhteysuhrista, niin David israelilaisista.

3. Leijonain kanssa hän leikki niinkuin vohlain ja karhujen kanssa niinkuin lampaankaritsain.

4. Eikö hän nuoruudessaan tappanut jättilaistä ja poistanut häväistystä kansasta kohottamalla kädessään linkokiven ja lyömällä maahan Goljatin röyhkeyden!

5. Sillä hän huusi avuksensa Herraa, Korkeinta, ja Herra antoi voiman hänen oikeaan käteensä kukistamaan sankarin, taistelussa väkevän, ja korottamaan hänen kansansa sarven.

6. Niinpä häntä kunnioitettiin niitten kymmenentuhannen tähden ja ylistettiin Herran suomien siunausten tähden, ja hänelle tarjottiin kunnian kruunu,

7. Sillä hän hävitti viholliset yltympäri ja tuhosi vastustajansa, filistealaiset, Hän musersi heidän sarvensa murskaksi, tähän päivään asti.

8. Kaikista töistänsä hän antoi kiitoksen Pyhälle, Korkeimmalle, ylistyksen sanoilla. Kaikesta sydämestänsä hän veisasi kiitosvirsiä ja rakasti Luojaansa.

9. Ja hän asetti veisaajia alttarin eteen ja sai heidät kaiuttamaan suloisia veisuja.

10. Hän teki juhlat arvokkaiksi ja sääti juhla-ajat täydellisen kauniine menoineen, niin että Herran pyhää nimeä kiitettiin ja pyhäkkö kaikui siitä aamuvarhaisesta alkaen.

11. Herra otti pois hänen syntinsä ja korotti hänen sarvensa ikiaikoihin saakka ja antoi hänelle kuninkuuden liiton ja kunnian valtaistuimen Israelissa.

12. Hänen jälkeensä nousi hänen ymmärtäväinen poikansa, jolla hänen tähtensä oli rauhaavaroilla alueilla.

13. Salomo hallitsi rauhan päivinä, hän, jolle Jumala antoi rauhan joka taholla, että hän kohottaisi huoneen hänen nimellensä ja valmistaisi pyhäkön ikuisiksi ajoiksi.

14. Kuinka viisas sinä olitkaan nuoruudessasi ja täynnä kuin virta ymmärrystä!

15. Sinun henkesi käsitti kaiken maan, ja sinä täytit sen syvällisillä sananlaskuilla.

16. Sinun nimesi ulottui kaukaisiin saariin, ja sinä olit rakastettu rauhallisuutesi tähden.

17. Maat ihmettelivät sinua sinun laulujesi ja vertaustesi, sinun sananlaskujesi ja selitystaitosi tähden.

18. Herran Jumalan nimessä. hänen, jota kutsutaan Israelin Jumalaksi, sinä kokosit kultaa kuin tinaa ja kartutit hopeata kuin lyijyä.

19. Mutta sinä annoit naisille kupeittesi voiman ja ruumiisi heidän hallittavaksensa.

20. Sinä sait tahran kunniaasi ja saastutit siemenesi. Sinä tuotit vihan lastesi päälle ja mielikarvauden mielettömyytesi tähden.

21. Niin jakautui hallitus kahdeksi, ja Efraimista sai alkunsa tottelematon kuninkuus

22. Mutta ei Herra laupeuttansa lopeta eikä turmele yhtäkään työtänsä; ei hävitä valittunsa jälkipolvia eikä tuhoa sen jälkeläisiä, joka on häntä rakastanut. Myös Jaakobille hän jätti jäännöksen ja Daavidille juurivesan, joka on hänestä lähtenyt.

23. Ja Salomo meni lepoon isiensä tykö ja jätti yhden jälkeläisistänsä, kansan mielettömyyden alkuunpanijan ja ymmärrykseltään puuttuvaisen, Rehabeamin, joka neuvollaan saattoi kansan luopumukseen; ja myös Jerobeamin, Nebatin pojan, joka saattoi Israelin syntiä tekemään ja ohjasi Efraimin synnin tielle.

24. Ja heidän syntinsä lisääntyivät ylen suuresti, niin että heidät siirrettiin pois maastansa.

25. Ja he juoksivat kaiken pahuuden perässä, kunnes heidät kohtasi kosto.

Luku 48

1. Sitten nousi Elias, profeetta, joka oli kuin tuli ja jonka sana paloi kuin tulisoihtu.

2. Hän tuotti heille nälänhädän ja harvensi kiivaudellaan heidän lukuansa.

3. Herran sanalla hän sulki taivaan ja sai myös tulen kolmesti tulemaan taivaasta.

4. Kuinka suuresti kunnioitettu oletkaan sinä, Elias, ihmeteltäväin tekojesi tähden, ja kuka voi kerskata olevansa sinun vertaisesi!-

5. sinun, joka herätit vainajan kuolleista ja tuonelasta Korkeimman sanalla,

6. joka syöksit kuninkaita perikatoon ja kunniassa-olijoita alas vuoteistansa;

7. joka kuulit Siinailla nuhdepuheen ja Hoorebilla kostontuomiot;

8. joka voitelit kuninkaita kostajiksi ja profeettoja seuraajiksi jälkeesi;

9. joka tulit otetuksi ylös taivaaseen tulenpyörteessä, tulisten hevosten vaunuissa,

10. joka tulet aikanasi, niinkuin on kirjoitettu nuhdepuheissa, tynnyttämään vihaa, ennen kuin se puhkeaa, ja kääntämään isäin sydämet lasten puoleen ja asettamaan kohdalleen Jaakobin sukukunnat.

11. Onnelliset ne, jotka saivat nähdä sinut ja olivat rakkauden kaunistamat!! Mutta totisesti mekin saamme elää.

12. Kun myrsky oli peittänyt Eliaan, täytti hänen henkensä Elisan. Häntä ei hänen elinpäivinään yksikään hallitsija saanut horjumaan, eikä kukaan saanut häntä lannistetuksi.

13. Ei mikään käynyt yli hänen voimansa, ja vielä haudassa hänen ruumiinsa ennusti.

14. Eläessään hän teki ihmeitä, ja hänen kuoltuaankin olivat hänen tekonsa ihmeteltävät.

15. Kaikesta tästä huolimatta ei kansa tehnyt parannusta, eivätkä he luopuneet synneistänsä, siihen asti että heidät saaliina siirrettiin pois maastansa ja hajoitettiin kaikkeen maan piiriin. Jäljelle jäi vain vähän kansaa ja Daavidin suvulle ruhtinas.

16. Muutamat näistä tekivät sitä, mikä otollista on, muutamat taas yhä enemmän syntiä.

17. Hiskia vahvisti kaupunkinsa ja johti sen keskelle vesijohdon. Hän kaivoi raudalla läpi kallion ja rakensi vesisäiliöitä.

18. Hänen päivinänsä hyökkäsi Sanherib ja lähetti sinne Rabsaken. Tämä lähti ja nosti kätensä Siionia vastaan ja puhui ylpeydessään suuria sanoja.

19. Silloin vapisivat heidän sydämensä ja kätensä, ja he olivat tuskassa kuin synnyttäväiset.

20. Ja he huusivat avuksi laupiasta Herraa ojentaen kätensä hänen puoleensa. Pyhä kuuli heitä nopeasti taivaasta ja pelasti heidät Esaiaan kädellä.

21. Hän löi assurilaisten leiriä ja Herran enkeli hävitti heidät.

22. Sillä Hiskia teki sitä, mikä on Herralle otollista, ja noudatti vakaasti isänsä Daavidin teitä, joille häntä ohjasi profeetta Esaias, suuri ja näyissänsä luotettava.

23. Tämän päivinä aurinko peräytyi, ja hän jatkoi kuninkaan elinaikaa.

24. Suurena hengessä hän näki viimeiset asiat ja lohdutti Siionin surevaisia.

25. Iankaikkisuutta myöten hän näytti, mitä tuleva on, ja salatut asiat ennen niiden tapahtumista.

Luku 49

1. Joosian muisto on niinkuin jalo suitsukeseos, valmistettu voiteenkeittäjän taidolla. Jokaiselle suulle se on makea kuin hunaja ja kuin soitanto viinipidoissa.

2. Hän onnistui hyvin kansan käännyttämisessä, ja hän poisti laittomat kauhistukset.

3. Hän ojensi sydämensä Herran puoleen, laittomain ihmisten aikana hän vahvisti Jumalan pelon.

4. Kaikki muut, paitsi Daavid ja Hiskia ja Joosia, tekivät syntiä, sillä he hylkäsivät Korkeimman lain. Niin tuli loppu Juudaan kuninkaista.

5. Heidän oli annettava sarvensa muille ja kunniansa vieraalle kansalle.

6. Ne sytyttivät tuleen valitun, pyhän kaupungin ja tekivät autioiksi sen kadut Jeremiaan tähden.

7. Sillä he rääkkäsivät häntä, vaikka hän äidin kohdusta asti oli pyhitetty profeetaksi repimään maasta ja hajottamaan ja hävittämään, niin myös rakentamaan ja istuttamaan.

8. Hesekiel näki Herran kirkkauden näyn, jonka hän näytti hänelle kerubivaunujen yläpuolelta.

9. Hän myös muisti vihollisia, uhaten rankkasateella ja luvaten hyvää niille, joitten tie on oikea

10. Myös kahdentoista profeetan luut versokoot heidän leposijoistansa. He lohduttivat Jaakobia ja vapahtivat heidät luottavaiseen toivoon.

11. Kuinka meidän onkaan ylistäminen Serubbaabelia! Hän oli kuin oikean käden sinettisormus.

12. Samoin oli Joosua, Joosedekian poika. He aikanansa rakensivat huoneen ja pystyttivät Herralle pyhän temppelin, joka oli valmistettu olemaan kunniassa iankaikkisesti.

13. Myös Nehemiaan muisto on suuri, hänen, joka kohotti sortuneet muurimme ja asetti paikoillensa portit ja salvat ja laittoi jälleen kuntoon meidän asuinpaikkamme.

14. Ei ole yhtään luotu maan päälle Eenokin vertaista, sillä hänetkin otettiin maasta ylös taivaaseen.

15. Ei myöskään ole syntynyt miestä Joosefin vertaista: hän oli veljiensä johtaja, kansan tuki; hänen luistaankin pidettiin huoli.

16. Seem ja Seet olivat kunniassa ihmisten kesken, mutta Aadam ylitse kaikkien eläväin luotujen.

13. Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.

14. Samankaltaiseksi tunne viisaus sielullesi; jos sen löydät, on sinulla tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.

15. Älä väijy, jumalaton, vanhurskaan majaa, älä hävitä hänen leposijaansa.

16. Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.