Raamattu vuodessa.

Päivänä 300 Toisen Makkabilaiskirjan luvussa 3 korostetaan makkabealaisten uskollisuutta ja rohkeutta haasteiden edessä. Sirakin kirjan luvut 45–46 pohtivat sinnikkyyttä, oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä, kun taas Sananlaskujen kirja 24:10–12 muistuttaa meitä siitä, ettemme hylkää uskoa vaikeina aikoina ja että luotamme aina Jumalan suojelukseen ja ohjaukseen.

1. Silloin kun pyhässä kaupungissä elettiin kaikessa rauhassa ja lakeja erittäin tarkoin noudatettiin, koska ylimmäinen pappi Onias oli hurskas ja vihasi pahaa,

2. tapahtui monesti, että kuninkaatkin osoittivat kunnioitustansa tälle paikalle ja kunnioittivat temppeliä mitä parhaimmilla lahjoilla.

3. Niinpä Aasian kuningas Seleukos suoritti omista tuloistansa kaikki ne kustannukset, joita uhripalvelus vaati.

4. Mutta eräs Simon, Benjaminin sukukunnasta, jolla oli pyhäkön esimiehen toimi, oli joutunut ylimmäisen papin kanssa riitaan kaupungin torikaupan valvomisesta.

5. Ja kun hän ei voinut päästä voitolle Oniaasta, meni hän tarsolaisen Apolloniuksen luo, joka siihen aikaan oli Koile-Syyrian ja Foinikian käskynhaltijana,

6. ja kertoi hänelle, että Jerusalemin aarrekammio oli niin täynnä suunnattomia rikkauksia, ettei rahojen määrää voitu laskea ja etteivät ne olleet missään oikeassa suhteessa uhrien lukuun, mutta että olisi mahdollista saattaa ne kuninkaan haltuun.

7. Kun Apollonius sitten tapasi kuninkaan, mainitsi hän tälle niistä aarteista, joista oli saanut tiedon. Silloin kuningas valitsi kanslerinsa Heliodoruksen ja lähetti hänet matkalle, antaen hänelle määräyksen noutaa edellä mainitut aarteet.

8. Heliodorus lähti heti matkalle, ilmoittaen tekevänsä tarkastusmatkan Koile-Syyrian ja Foinikian kaupunkeihin, mutta itse asiassa täyttääksensä kuninkaan tahdon.

9. Kun hän sitten oli saapunut Jerusalemiin ja kun ylimmäinen pappi ja kaupunki olivat ottaneet hänet ystävällisesti vastaan, kertoi hän siitä paljastuksesta, mikä oli tehty, ja ilmoitti, minkä vuoksi hän oli saapunut; hän tiedusteli myös, oliko todella näin.

10. Silloin ylimmäinen pappi osoitti, että ne olivat leskien ja orpojen talletettavaksi jättämiä varoja,

11. osa niistä myös Hyrkanuksen, Tobiaan pojan, erään hyvin huomattavassa asemassa olevan miehen, ja että koko määrä - toisin kuin jumalaton Simon valheellisesti oli kertonut - oli neljäsataa talenttia hopeaa ja kaksisataa kultaa.

12. Olisi kerrassaan mahdotonta tehdä sellaista vääryyttä niille, jotka ovat luottaneet paikan pyhyyteen ja kautta koko maailman kunnioitetun temppelin arvoon ja koskemattomuuteen.

13. Mutta toinen, vedoten kuninkaalta saamiinsa määräyksiin, selitti, että rahat joka tapauksessa oli vietävä kuninkaan rahastoon.

14. Kun hän sitten määräämänänsä päivänä meni sisälle temppeliin toimittaakseen aarteiden tarkastuksen, oli koko kaupunki suuressa tuskassa.

15. Papit heittäytyivät pappispuvuissaan maahan alttarin eteen ja huusivat, kääntyneinä taivasta kohti, avuksi häntä, joka on säätänyt lain säilytettäväksi jätetystä tavarasta, että hän varjelisi koskemattomina rahat niille, jotka olivat jättäneet ne säilytettäviksi.

16. Joka näki ylimmäisen papin muodon, sen sydän ei voinut olla verta vuotamatta. Sillä hänen ulkonäkönsä ja kasvojensa kalpeus ilmaisivat suurta sieluntuskaa.

17. Miehen oli näet vallannut kauhu ja ruumiin vavistus, mistä hänen sydämensä ankara tuska kävi ilmi niille, jotka hänet näkivät.

18. Mutta taloista riennettiin joukoittain yhteiseen rukoukseen, koska pyhä paikka oli vaarassa joutua häväistyksi.

19. Vaimoja, vyötettyinä rintojen alapuolelta säkkipukuihin, tuli suuret määrät kaduille. Ja neitsyet, jotka muutoin eivät saaneet kulkea ulkona, juoksivat yhdessä, mitkä porteille, mitkä muureille; kun taas muutamat katselivat ulos ikkunoista.

20. Mutta kaikki ojensivat kätensä taivasta kohti ja rukoilivat.

21. Oli säälittävää nähdä, kuinka kansanjoukko oli heittäytynyt maahan sikinsokin ja kuinka ylimmäinen pappi siinä odotti suuren tuskan vallassa.

22. Kun siis nämä huusivat avuksi kaikkivaltiasta Herraa, että hän kaikella varmuudella ja koskemattomina varjelisi uskotut varat niille, jotka ne olivat säilytettäviksi uskoneet,

23. ryhtyi Heliodorus toteuttamaan päätöstänsä.

24. Mutta kun tämä henkivartijoinensa oli jo aivan aarrekammiossa, antoi hän, jonka vallassa ovat henget ja kaikki voima, suuren ilmestyksen tapahtua, niin että kaikki, jotka olivat uskaltaneet seurata Heliodorusta sinne, joutuivat voimattomuuden ja pelon valtaan Jumalan voiman lyöminä.

25. Heille näkyi nimittäin hevonen, jonka selässä oli peljättävä ratsumies ja jolla oli erittäin kauniit ja upeat varusteet. Se laukkasi huimasti ja syöksyi etukavioineen Heliodorusta vastaan. Mutta ratsastajalla näytti olevan kultainen haarniska.

26. Vielä nähtiin kaksi muuta nuorukaista, joilla oli tavattomat ruumiinvoimat, erinomaisen kaunis ja ihana ulkonäkö ja komeat vaatteet. Nämä asettuivat Heliodoruksen kummallekin puolelle ja ruoskivat häntä lakkaamatta, antaen hänelle iskuja iskun päälle.

27. Kun Heliodorus silloin yhtäkkiä kaatui maahan ja hänet verhosi suuri pimeys, nostettiin hänet ylös ja laskettiin paareille;

28. ja hänet, joka juuri oli suuren seurueen ja koko henkivartioston kanssa mennyt sisälle edellämainittuun aarrekammioon, kannettiin nyt pois kokonaan avuttomana, kun hän näin oli ilmeisesti saanut tuntea Jumalan väkevyyden.

29. Siinä hän nyt makasi maassa Jumalan voiman vaikutuksesta, puhumattomana ja ilman mitään pelastuksen toivoa.

30. Mutta juutalaiset ylistivät Herraa, joka oli tuottanut sellaisen kunnian asumuksellensa. Ja temppeli, joka vähää aikaisemmin oli ollut täynnä pelkoa ja hämminkiä, täyttyi nyt ilolla ja riemulla, kun Herra, Kaikkivaltias, oli ilmoittanut itsensä.

31. Mutta pian jotkut Heliodoruksen ystävistä pyysivät Oniasta huutamaan avuksi Korkeinta ja siten lahjoittamaan elämän hänelle, joka jo makasi aivan henkitoreissansa.

32. Ja kun ylimmäinen pappi pelkäsi, että kuningas saattaisi luulla juutalaisten harjoittaneen jotakin pahuutta Heliodorusta kohtaan, uhrasi hän uhrin miehen pelastumiseksi.

33. Ylimmäisen papin toimittaessa sovitusuhria ilmestyivät samat nuorukaiset jälleen Heliodorukselle, puettuina samoihin vaatteisiin, astuivat hänen luokseen ja sanoivat: "Ole suuresti kiitollinen ylimmäiselle papille Oniaalle, sillä hänen tähtensä Herra on lahjoittanut sinulle elämän.

34. Mutta sinä, joka olet saanut kuritusta taivaasta, julista kaikille Jumalan suurta voimaa." Tämän sanottuansa he katosivat.

35. Mutta kun Heliodorus oli uhrannut uhrin Jumalalle ja tehnyt suuria lupauksia hänelle, joka oli säilyttänyt hänen elämänsä, palasi hän, sanottuaan Oniaalle jäähyväiset, sotajoukkoinensa takaisin kuninkaan tykö.

36. Ja hän todisti kaikille niistä korkeimman Jumalan teoista, jotka hän omin silmin oli nähnyt.

37. Kun kuningas sitten kysyi Heliodorukselta, kuka olisi sovelias lähetettäväksi vielä kerran Jerusalemiin, vastasi tämä: "Jos sinulla on joku vihamies tai joku, joka juonittelee sinun hallitustasi vastaan, niin lähetä hänet sinne, ja sinä saat hänet takaisin ruoskittuna, jos hän ylipäänsä säilyy hengissä, koska sitä paikkaa totisesti suojaa joku Jumalan voima.

38. Sillä hän itse, jolla on asuntonsa taivaassa, on sen paikan vartija ja suojelija, ja ne, jotka tulevat sinne pahoissa aikeissa, hän lyö ja tuhoaa."

39. Näin kävi Heliodoruksen yrityksen, ja näin tuli aarrekammio suojelluksi.

Luku 45

1. rakkaan Jumalalle ja ihmisille: Mooseksen, jonka muisto on siunattu.

2. Hän teki hänet pyhien vertaiseksi kunniassa ja teki hänet suureksi, joka saattoi viholliset pelkoon.

3. Hänen sanansa voimasta hän antoi merkkien tauota jälleen. Hän antoi hänen saada kunnian kuningasten edessä, antoi hänelle käskyt kansaansa varten ja näytti hänelle osan omaa kirkkauttansa.

4. Hänen uskollisuutensa ja sävyisyytensä tähden hän pyhitti hänet tehtäväänsä, valisti hänet kaikkien ihmisten seasta,

5. antoi hänen kuulla äänensä ja vei hänen synkeyteen. Ja antoi hänelle käskyt, kasvoista kasvoihin, elämän ja tiedon lain, että hän opettaisi Jaakobille liiton ja Israelille hänen oikeutensa.

6. Aaronin, hänen veljensä, Leevin sukukunnasta, Herra korotti pyhäksi, Mooseksen vertaiseksi.

7. Hänessä hän asetti iankaikkisen liiton ja antoi hänelle pappeuden kansassa. Hän ilahdutti hänet ihanalla kaunistuksella ja vyötti hänen yllensä kunniapuvun,

8. Hän puetti hänet mitä ylväimpään loistoon ja vahvisti hänelle hänen arvonsa mukaisen asun, kaatiot ja viitan ja kasukan.

9. Hän ympäröitsi hänet granaattiomenilla ja kultatiuvuilla, joita oli lukuisasti, yltympäri. Niiden tuli soida hänen käydessään, kuuluvasti helistä temppelissä mieleenmuistuttamiseksi hänen kansansa lapsille.

10. Hän varusti hänet pyhällä juhlapuvulla, joka oli kultaisista ja punasinisistä ja purppuranpunaisista langoista, kirjailtua työtä, ja rintakivellä, jossa olivat uurim ja tummim

11. ja joka oli kerratusta langasta, taidokkaasti tehty; ja siinä oli jalokivet, sinetin tavoin kaiverretut, kultaan upotetut, kivenpiirtäjän tekoa, sekä niissä kussakin kaiverrettu kirjoitus, muistoksi, Israelin sukukuntien luvun mukaan.

12. Ylös käärelakkiin hän asetti kultaisen otsakoristeen, ja siihen oli piirretty pyhyyden sinetti, ylväs arvonmerkki, taidokkaasti tehty; silmien ihastus, ihana kaunistus.

13. Ennen häntä ei senkaltaista ole ollut, eikä ole ikiaikoihin saakka kukaan toisesta sukukunnasta sitä pukua kantanut, vaan ainoastaan hänen poikansa ja jälkeläisensä, ainiaan.

14. Hänen uhrinsa oli kokonaan poltettava, kahdesti päivässä, alituisesti.

15. Mooses asetti hänet virkaan ja voiteli hänet pyhällä öljyllä. Siitä tuli iankaikkinen liitto hänelle ja hänen jälkeläisilleen kaikiksi taivaan päiviksi: heidän tuli toimittaa palvelusta Herralle ynnä papinvirkaa ja siunata hänen kansaansa hänen nimeensä.

16. Hänet hän valitsi kaikista ihmisistä tuomaan uhreja Herralle, suitsuketta ja tuoksuketta muistouhriksi,

17. Hän antoi hänelle käskynsä, antoi vallan laki- ja oikeusasioissa, että hän opettaisi Jaakobille hänen todistuksiansa ja valaisisi Israelille hänen lakiansa.

18. Häntä vastaan asettuivat syrjäiset, ja ne kadehtivat häntä erämaassa, miehet, jotka ryhmittyivät Daatanin ja Abiramin ympärille, ja Kooran joukkokunta, kiukussa ja vihassa.

19. Herra näki sen, eikä se ollut hänelle mieleen, vaan he saivat loppunsa hänen vihansa kiivaudesta. Hän teki heissä ihmeen: kulutti heidät tulen liekissä.

20. Mutta Aaronille hän vielä lisäsi kunniaa ja antoi hänelle perintöosan: tuotteiden uutiset hän antoi hänen osaksensa; aluksi hän valmisti hänelle leipää kyllälti.

21. Sillä heidän tuli syödä Herran uhreja, jotka hän oli antanut hänelle ja hänen jälkeläisilleen.

22. Mutta kansan maasta hän ei saanut perintöä, eikä hänellä tullut olla arpaosaa kansan keskuudessa. "Sillä minä itse olen sinun arpaosasi, sinun perintösi."

23. Ja Piinehan, Eleasarin poika, on kolmas kunniassa, koska hän kiivaili Herran pelossa ja kansan luopuessa pysyi lujana sielunsa jalossa alttiudessa; ja hän sovitti Israelin.

24. Sentähden hänelle vahvistettiin rauhan liitto: hän oli oleva pyhäkön ja kansansa johtaja, niin että hänen jälkeläistensä hallussa oli oleva pappeuden korkein arvo ikiaikoihin asti.

25. Ja niinkuin Daavidille, Iisain pojalle, Juudan sukukunnasta, vahvistettiin liitto, että kuninkuus oli periytyvä vain pojalta pojalle, niin myös Aaronin perintö oli tuleva hänen jälkeläisillensä.

26. Antakoon Herra viisautta teidän sydämiinne tuomitaksenne hänen kansaansa vanhurskaudessa, ettei heidän onnensa häviäisi, ja antakoon heidän kunniansa kestää polvesta polveen.

Luku 46

1. Joosua, Nuunin poika, oli voimallinen sodissa ja Mooseksen seuraaja profeetanvirassa, hän, joka oli nimensä mukaan suuri Herran valittujen vapauttamisessa. Hän tahtoi kostaa sotaan nousseille vihollisille saattaaksensa Israelin sen perintöosaan.

2. Kuinka kunniakas hän olikaan nostaessaan kätensä ja ojentaessaan miekkansa kaupunkeja vastaan

3. Kuka ennen häntä eläneistä oli niin luja kuin hän? Sillä hän kävi Herran sotia.

4. Eikö hänen kätensä voimasta aurinko peräytynyt ja yhdestä päivästä tullut kaksi?

5. Hän huusi avuksensa korkeinta Hallitsijaa, kun viholliset ahdistivat häntä joka taholta, ja suuri Herra kuuli häntä ja antoi tulla ylen raskaita raekiviä.

6. Hän syöksi ne vihollisväen päälle ja hävitti rinteessä vastustajat, että pakanat saisivat tuntea hänen asevarustuksensa, tuntea, että hän soti sotansa Herran edessä; sillä Kaikkivaltiasta hän seurasi.

7. Jo Mooseksen päivinä hän oli näyttänyt olevansa hurskas, hän ja Kaaleb, Jefunnen poika, kun he vastustivat vihollista, estivät kansaa tekemästä syntiä ja tyynnyttivät pahuuden nurinan.

8. Niin pelastuivat ainoastaan nämä kaksi kuudestasadasta tuhannesta jalkaväkeä ja pääsivät perintömaahan, maahan, joka vuoti maitoa ja mettä.

9. Ja Herra antoi Kaalebille voimat, ja ne kestivät hänellä vanhuuteen asti, niin että hän valtasi maan vuoriylängöt; ja hänen jälkeläisensä saivat perintöosan.

10. Kaikkien israelilaisten tuli tästä nähdä, että on hyvä vaeltaa Herran jäljessä.

11. Myöskin tuomarien, jokaisen, nimi nimeltä, kaikkien, jotka sydämessään eivät langenneet haureuteen eivätkä kääntyneet pois Herrasta, heidänkin muistonsa olkoon siunattu.

12. Heidän luunsa versokoot heidän leposijoistansa, ja heidän nimensä uudistukoot heidän pojissansa, jotka olkoot kunnioitetut.

13. Herrallensa rakas oli Samuel, Herran profeetta, joka pystytti kuninkuuden ja voiteli hallitsijat kansallensa.

14. Herran lain mukaan hän tuomitsi kansankokouksissa, ja Herra piti huolta Jaakobista.

15. Uskollisuudellaan hän osoitti olevansa vakaa profeetta, ja puheistansa hänet tunnettiin luotettavaksi näyissä.

16. Hän huusi avuksensa Herraa, Kaikkivaltiasta, kun viholliset ahdistivat häntä joka taholta, ja uhrasi imevän karitsan.

17. Niin Herra antoi ukkosen jyristä taivaasta ja äänensä kuulua väkevänä jylinänä

18. ja hävitti tyyrolaisten johtajat ja kaikki filistealaisten päämiehet.

19. Ja ennen laskeutumistansa ikuiseen uneen hän todisti Herran ja hänen voideltunsa edessä: "En rahaa, en edes kenkäparia, minä ole keneltäkään ihmiseltä ottanut" Eikä yksikään häntä syyttänyt.

20. Vielä sen jälkeen, kuin oli lepoon käynyt, hän ennusti ja näytti kuninkaalle hänen loppunsa: hän korotti maasta äänensä ennustukseen, poistaaksensa kansan laittomuuden.

10. Jos olet ollut veltto, joutuu ahtaana aikana voimasi ahtaalle.

11. Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.

12. Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan.