Raamattu vuodessa.

Päivänä 296 1. Makkabealaiskirjan luvussa 15 kerrotaan horjumattoman uskon ja rohkeuden hetkistä. Sirakin kirjan luvut 36–37 opettavat meitä ohjaamaan sydäntämme ja kehittämään hyveitä, ja Sananlaskujen kirja 23:26–28 korostaa sydämen vilpitöntä antautumista Jumalalle ja päivittäisen viisauden harjoittamista.

1. Antiokus, kuningas Demetriuksen poika, lähetti meren saarilta kirjeen Simonille, juutalaisten ylimmäiselle papille ja ruhtinaalle, ja koko kansalle.

2. Se kuului näin: "Kuningas Antiokus tervehtii Simonia, ylimmäistä pappia ja ruhtinasta, ja Juudan kansaa.

3. Koska eräät kelvottomat miehet ovat saaneet haltuunsa isiemme valtakunnan, mutta minun aikomukseni on saada takaisin valtakunta, saattaakseni sen entiseen kuntoonsa, ja minä olen pestannut suuren joukon sotaväkeä ja varustanut sotalaivoja,

4. ja minun aikomukseni on nousta maihin ja kulkea maan halki kostaakseni niille, jotka ovat hävittäneet meidän maatamme ja tehneet autioiksi monet valtakunnan kaupungit,

5. niin minä nyt vahvistan sinun hyväksesi kaikki ne huojennukset, jotka sinulle ovat myöntäneet ennen minua hallinneet kuninkaat, ja jätän vaatimatta kaikki muutkin maksut, jotka he ovat jättäneet sinulta vaatimatta.

6. Ja minä annan sinulle luvan lyöttää omaa rahaa maatasi varten.

7. Jerusalem ja pyhäkkö olkoot vapaat; ja kaikki aseet, jotka sinä olet hankkinut, ja kaikki linnoitukset, jotka sinä olet rakentanut ja jotka ovat sinun hallussasi, jääkööt sinulle.

8. Ja kaikki, mitä sinä olet velkaa kuninkaalle ja mitä vastedes tulet kuninkaalle velkaa olemaan, jääköön tästä päivästä alkaen kaikkiin tuleviin aikoihin asti sinulta vaatimatta.

9. Ja kun me jälleen olemme saaneet pystyyn valtakuntamme, niin me osoitamme sinulle ja sinun kansallesi ja pyhäkölle suurta kunniaa, niin että teidän maineenne tulee tunnetuksi koko maailmassa."

10. Vuonna 174 Antiokus astui isiensä maahan, ja kaikki sotaväki meni hänen puolelleen, niin että vain harvoja jäi Tryfonin luo.

11. Ja kuningas Antiokus ajoi häntä takaa, mutta hän pääsi pakoon ja tuli Dooraan, joka on meren rannalla.

12. Sillä hän huomasi, että onnettomuudet olivat kerääntyneet häntä uhkaamaan ja että sotajoukot olivat hyljänneet hänet.

13. Ja Antiokus leiriytyi Dooran edustalle, johdossaan sata kaksikymmentä tuhatta miestä jalkaväkeä ja kahdeksantuhatta ratsumiestä.

14. Ja hän saarsi kaupungin, ja laivat ottivat osaa taisteluun meren puolelta; niin hän ahdisti kaupunkia maan ja meren puolelta eikä sallinut kenenkään mennä ulos kaupungista eikä siihen sisälle.

15. Sillävälin tulivat Numenius ja hänen seuralaisensa Roomasta, tuoden mukanansa kuninkaille ja maille kirjeet, joissa oli tämä kirjoitus:

16. "Lucius, Rooman konsuli, tervehtii kuningas Ptolemaiosta.

17. Juutalaisten lähettiläät ovat, ylimmäisen papin Simonin ja Juudan kansan lähettäminä, tulleet meidän luoksemme ystävinämme ja liittolaisinamme, uudistamaan meidän välillämme vanhastaan vallinneen ystävyyden ja sotaliiton.

18. Ja he toivat kultaisen kilven, jonka arvo on tuhat miinaa.

19. Niin me näimme hyväksi kirjoittaa kuninkaille ja kansoille, etteivät he pyrkisi tuottamaan heille onnettomuutta, eivät ahdistaisi sodalla heitä, heidän kaupunkejaan ja maitaan eivätkä tekisi liittoa heidän vihollistensa kanssa.

20. Ja me olemme päättäneet vastaanottaa heiltä kilven.

21. Jos siis jotkin kelvottomat miehet ovat paenneet heidän maastaan teidän luoksenne, niin luovuttakaa ne ylimmäiselle papille Simonille, että hän saisi rangaista niitä heidän lakiensa mukaan."

22. Saman hän kirjoitti myös kuningas Demetriukselle ja Attalukselle ja Ariarateelle ja Arsakeelle,

23. ja saman kirjeen saivat kaikki maat: Sampsame, Sparta, Deelos, Myndos, Sikyon, Karaia, Samos, Pamfylia, Lykia, Halikarnassos, Koos, Side, Arados, Rodos, Faselis, Gortyna, Knidos, Kypro ja Kyrene.

24. Ja jäljennöksen siitä hän lähetti ylimmäiselle papille Simonille.

25. Kuningas Antiokus ryhtyi tulonsa jälkeisenä päivänä piirittämään Dooraa, vei lakkaamatta joukkoja sitä vastaan ja rakensi piirityskoneita; ja hän sulki Tryfonin kaupunkiin, niin ettei kukaan päässyt sisään eikä ulos.

26. Ja Simon lähetti hänelle kaksituhatta valiomiestä auttamaan häntä taistelussa, sekä hopeaa ja kultaa ja runsaasti sotatarpeita.

27. Mutta kuningas ei tahtonut ottaa niitä vastaan, vaan peruutti kaiken, mitä hän ennen oli hänelle luvannut, ja rikkoi suhteensa häneen.

28. Ja hän lähetti Simonin luokse yhden ystävistään, Atenobiuksen, neuvottelemaan hänen kanssaan, ja käski sanoa: "Te pidätte vallassanne Joppea, Gasaraa ja Jerusalemin linnaa, kaupunkeja, jotka kuuluvat minun valtakuntaani.

29. Niiden alueet te olette tehneet autioiksi ja tuottaneet maalle suurta vahinkoa; ja te olette vallanneet monta muuta paikkakuntaa minun valtakunnassani.

30. Luovuttakaa nyt siis takaisin ne kaupungit, jotka te olette vallanneet, ja maksakaa niiden paikkakuntien verot, jotka te olette anastaneet Juudean alueen ulkopuolelta.

31. Jollette sitä tee, niin antakaa sen sijaan viisisataa talenttia hopeata, sekä korvauksena tuottamastanne hävityksestä ja kaupunkien veroista toiset viisisataa talenttia; muutoin me tulemme ja sodimme teitä vastaan."

32. Kuninkaan ystävä Atenobius tuli siis Jerusalemiin. Ja kun hän näki Simonin komeuden ja tarjoilupöydän kultaisine ja hopeaisine kalustoineen sekä monilukuisen palvelusväen, niin hän hämmästyi. Ja hän esitti nyt hänelle kuninkaan sanat.

33. Silloin Simon vastasi hänelle ja sanoi: "Me emme ole ottaneet vierasta maata emmekä vallanneet muiden alueita, vaan ainoastaan isiemme perintöosan, jonka vihollisemme ovat aikoinaan vastoin oikeutta anastaneet.

34. Mutta koska nyt on meidän aikamme, niin me pidämme kiinni isiemme perinnöstä.

35. Mitä Joppeen ja Gasaraan tulee, joita sinä vaadit takaisin, niin ne tuottavat suurta vahinkoa kansallemme ja maallemme; niistä me kuitenkin tahdomme maksaa sata talenttia." Mutta Atenobius ei vastannut hänelle sanaakaan.

36. Ja hän palasi kiukkua täynnä kuninkaan tykö ja kertoi hänelle nämä sanat sekä Simonin komeuden ja kaiken, mitä hän oli nähnyt. Silloin kuningas suuresti vihastui.

37. Mutta Tryfon astui laivaan ja pakeni Ortosiaan.

38. Silloin kuningas asetti rannikkoalueen päälliköksi Kendebeuksen ja antoi hänelle jalka- ja ratsuväkeä.

39. Ja hän käski hänen ahdistaa Juudeaa, ja hän käski hänen linnoittaa Kedronin ja vahvistaa sen portit ja sotia kansaa vastaan. Mutta kuningas itse ajoi Tryfonia takaa.

40. Kendebeus tuli nyt Jamniaan ja alkoi hätyyttää kansaa ja tehdä hyökkäyksiä Juudeaan ja ottaa väkeä vangiksi ja surmauttaa heitä.

41. Ja hän linnoitti Kedronin ja sijoitti sinne ratsu- ja jalkaväkeä, joiden tuli lähteä partioretkille pitkin Juudean teitä, niinkuin kuningas oli häntä käskenyt.

Luku 36

1. Ole meille laupias, Jumala, Kaikkivaltias,

2. ja katso meidän puoleemme ja saata kaikki pakanakansat sinua pelkäämään.

3. Kohota kätesi vieraita pakanakansoja vastaan, ja saakoot ne nähdä sinun valtasuuruutesi.

4. Niinkuin sinä meissä näytit pyhyytesi heidän nähtensä,

5. Ja tulkoot he sinut tuntemaan, niinkuin me olemme tulleet tuntemaan, ettei muuta Jumalaa ole kuin sinä, Herra.

6. Anna uusia merkkejä ja tee jälleen ihmeitä;

7. kirkasta kätesi ja oikea käsivartesi.

8. Herätä kiivautesi ja vuodata vihasi,

9. tuhoa vastustaja ja muserra vihollinen.

10. Anna ajan joutua ja muista valasi, että sinun suuria tekojasi julistettaisiin.

11. Tulen kiivaus kuluttakoon sen, joka yrittää pelastua, ja saakoot tuhonsa kaikki sinun kansasi sortajat.

12. Murskaa vihollisten päämiesten päät, niiden jotka sanovat: "Ei ole ketään muuta kuin me."

13. Kokoa kaikki Jaakobin sukukunnat, ja anna heidän saada perintöosansa samoin kuin muinoin.

14. Ole, Herra laupias kansalle, joka on sinun nimelläsi nimitetty, Israelille, jonka olet asettanut esikoispojan vertaiseksi.

15. Armahda pyhäkkösi kaupunkia, Jerusalemia, leposijasi kaupunkia.

16. Täytä Siion lupauksiesi ylistyksellä, ja täytä kansasi kirkkaudellasi.

17. Anna todistus niille, jotka alussa loit, ja toteuta ennustukset, sinun nimessäsi lausutut.

18. Anna palkka niille, jotka kärsivällisesti sinua odottavat, ja tulkoon julki sinun profeettaisi luotettavuus. Kuule, Herra, sinua rukoilevaisten anomus

19. Aaronin siunauksen mukaan, joka sinun kansasi puolesta lausutaan; ja tulkoot tuntemaan kaikki maan asuvaiset, että sinä olet Herra, iankaikkinen Jumala.

20. Vatsa syö kaikkinaista ruokaa, mutta toinen ruoka on parempaa kuin toinen.

21. Niinkuin suulaki erottaa metsänriistan maun, niin erottaa ymmärtäväinen sydän valheelliset sanat.

22. Nurjasydäminen saa aikaan murhetta, mutta kokenut mies maksaa hänelle samalla mitalla.

23. Nainen joutuu ottamaan millaisen miehen tahansa, mutta toinen tytär on toista parempi.

24. Vaimon kauneus tekee miehen kasvot iloiseksi, ja se on miehelle mieluisempi kuin mikään muu himoittava.

25. Jos vaimon huulilla on lempeys ja sävyisyys, niin ei ole hänen miehensä vertaista ihmislasten joukossa.

26. Joka hankkii vaimon, se ryhtyy hyvään hankkeeseen; hän saa itselleen sopivan avun ja pylvään, mihin nojautua.

27. Sillä missä ei aitaa ole, siinä pelto raiskataan; ja missä vaimoa ole, siinä harhaillaan ja huokaillaan.

28. Sillä kuka luottaa aseistettuun rosvoon, joka rientää kaupungista kaupunkiin?

29. Yhtä vähän mieheen, jolla ei ole pesää, vaan joka yöpyy siihen, missä yö hänet tapaa.

Luku 37

1. Jokainen ystävä sanoo: "Ystävä minäkin olen", mutta moni on ystävä ainoastaan nimeltä.

2. Eikö se ole murhe aina kuolemaan asti, jos kumppani ja ystävä muuttuu vihamieheksi?

3. Voi, sinä paha mielenlaatu! Mistä olet sinä vyörynyt, niin että peität vilpillä maan?

4. Moni kumppani nauttii ystävästä silloin, kun on iloa, mutta ahdingon aikana on häntä vastaan,

5. Moni kumppani näkee vaivaa yhdessä ystäväänsä kanssa vatsansa hyväksi, mutta sodan tullen tempaakin kilven.

6. Älä unhota mielestäsi ystävääsi, äläkä ole muistamatta häntä, kun olet rahoissa.

7. Jokainen neuvonantaja kehuu omaa neuvoansa, mutta moni neuvoo omaksi eduksensa.

8. Pidä varasi neuvonantajalta, ja ota ensin selvä siitä, mitä hän itse tarvitsee, ettei hän vain anna neuvoja omaksi hyväkseen, ettei hän heitä sinusta arpaa

9. ja sano sinulle: "Hyvällä teillä olet", vaikka hän asettuu syrjään nähdäksensä, kuinka sinun käy.

10. Älä neuvottele sen kanssa, joka katsoo sinuun karsaasti, vaan kadehtijoiltasi pidä aikeesi salassa.

11. Älä neuvottele naisen kanssa hänen kilpailijattarestaan, älä pelkurin kanssa sodasta, älä kauppiaan kanssa tavaranvaihdosta, älä ostajan kanssa myynnistä, älä hyvääsuomattoman kanssa kiitollisuudesta, älä armahtamattoman kanssa hyväntekeväisyydestä, älä hidastelijan kanssa mistään työstä, älä vuosipalkkalaisen kanssa loppuvuoden töistä, äläkä laiskan palvelijan kanssa mistään työnteosta. Sellaisiin älä luota missään neuvonpidoissa;

12. vaan ole yhäti hurskaan miehen parissa, jonka tiedät pitävät käskyt, joka on kanssasi samanmielinen ja joka, joudut lankeamaan, kärsii sinun kanssasi.

13. Pidä myös pätevänä oman sydämesi neuvo, sillä ei kukaan ole sinulle uskollisempi kuin se,

14. Useinhan miehen mieli ilmoittaa hänelle enemmän kuin seitsemän vartijaa, jotka istuvat korkeassa vartiopaikassa.

15. Mutta yli kaiken tämän rukoile Korkeinta, että hän totuudessaan sinun tiesi tasoittaisi.

16. Kaiken työn alku olkoon harkinta, ja jokaisen tehtävän edellä käyköön neuvonpito.

17. Sydämen muuttumisen seuraus on, että näkyviin kohoavat nämä neljä:

18. Hyvä ja paha, elämä ja kuolema. Mutta kieli pitää alati niitä vallassaan.

19. Moni mies on taitava ja on monien kasvattaja, mutta omalla kohdallansa ei kelpaa mihinkään.

20. Moni näyttää sanoissa viisaalta, mutta on vihattu. Hän jää vaille kaikkea toimeentuloakin,

21. sillä Herra ei ole suonut hänelle miellyttävyyttä; häneltä viisaus peräti puuttuu.

22. Moni on viisas omaksi hyväksensä, ja hänen ymmärryksensä hedelmät ovat luotettavia vain hänen omassa suussaan.

23. Viisas mies kasvattaa kansaansa, ja hänen ymmärryksensä hedelmät ovat luotettavat.

24. Viisas mies saa runsaasi siunausta, ja häntä ylistävät onnelliseksi kaikki, jotka hänet näkevät.

25. Miehen elämä kestää jonkun luvun päiviä, mutta Israelin päivät ovat lukemattomat.

26. Viisas saa perinnökseen kansansa keskuudessa luottamuksen, ja hänen nimensä elää iäti.

27. Poikani! Tutki oma luontosi elämäsi kuluessa, ja katso mikä sille on pahaa, äläkä sille sitä anna.

28. Sillä ei kaikki ole hyväksi kaikille, eikä kenenkään luonto siedä mitä tahansa.

29. Älä ole kohtuuton missään nautinnossa, äläkä antaudu hillittömästi herkutteluun.

30. Sillä paljoista ruuista tulee vaiva, ja kohtuuttomuus vie oksennukseen asti.

31. Kohtuuttomuuden takia on moni kuollut; mutta joka pitää varansa, se jatkaa ikäänsä.

26. Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.

27. Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.

28. Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa.