Raamattu vuodessa.

Yhdentenätoista päivänä kohtaamme yhden Raamatun intensiivisimmistä kertomuksista. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvut 22–23 kuvaavat Abrahamin uskon äärimmäistä koetusta Morian vuorella, jossa Jumala vaatii Iisakin uhraamista ja sitä seuraavaa Saaran kuolemaa ja hautaamista. Jobin kirjan luvut 11–12 kuvaavat Soofarin syytöksiä Jobia vastaan ​​ja Jobin kaunopuheisen vastauksen Jumalan viisaudesta ja koko luomakunnan suvereeniudesta. Sananlaskut 2:9–15 opettaa meitä erottamaan vanhurskauden ja pahuuden ja osoittaa, kuinka viisaus suojelee meitä vääriltä teiltä ja petollisilta sanoilta.

Luku 22

1. Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen."

2. Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon."

3. Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.

4. Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.

5. Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne."

6. Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä.

7. Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani." Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?"

8. Aabraham vastasi: "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani." Ja he astuivat molemmat yhdessä.

9. Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.

10. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.

11. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen."

12. Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi."

13. Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.

14. Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee." Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra ilmestyy."

15. Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta

16. ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi,

17. minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.

18. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen."

19. Sitten Aabraham palasi palvelijainsa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan. Ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan.

20. Näiden tapausten jälkeen ilmoitettiin Aabrahamille: "Katso, myöskin Milka on synnyttänyt poikia sinun veljellesi Naahorille."

21. Nämä olivat Uus, hänen esikoisensa, tämän veli Buus, Kemuel, Aramin isä,

22. Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel;

23. Ja Betuelille syntyi Rebekka. Nämä kahdeksan synnytti Milka Naahorille, Aabrahamin veljelle.

24. Ja hänen sivuvaimonsa, nimeltä Reuma, synnytti myös lapsia: Tebahin, Gahamin, Tahaan ja Maakan.

Luku 23

1. Ja Saara eli sadan kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanhaksi; niin vanhaksi eli Saara.

2. Ja Saara kuoli Kirjat-Arbassa, se on Hebronissa, Kanaanin maassa. Ja Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.

3. Senjälkeen Aabraham nousi ja lähti vainajan luota ja puhui heettiläisille sanoen:

4. "Minä olen muukalainen ja vieras teidän keskuudessanne; antakaa minulle perintöhauta maassanne, haudatakseni ja kätkeäkseni siihen vainajani."

5. Heettiläiset vastasivat Aabrahamille, sanoen hänelle:

6. "Kuule meitä, herra. Sinä olet Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme; hautaa vainajasi parhaaseen hautaamme. Ei kukaan meistä kiellä sinua hautaamasta vainajaasi hautaansa."

7. Niin Aabraham nousi ja kumarsi maan kansalle, heettiläisille,

8. ja puhui heille sanoen: "Jos teidän mieleenne on, että minä hautaan ja kätken vainajani, niin kuulkaa minua ja taivuttakaa Efron, Sooharin poika,

9. antamaan minulle Makpelan luola, joka on hänen omansa ja on hänen vainionsa perällä. Täydestä hinnasta hän antakoon sen minulle perintöhaudaksi teidän keskuudessanne."

10. Mutta Efron istui siellä heettiläisten joukossa. Ja Efron, heettiläinen, vastasi Aabrahamille heettiläisten kuullen, kaikkien, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, sanoen:

11. "Ei, herrani, vaan kuule minua. Vainion minä lahjoitan sinulle ja myöskin luolan, joka siinä on, minä lahjoitan sinulle; kansalaisteni nähden minä sen sinulle lahjoitan. Hautaa vainajasi."

12. Ja Aabraham kumarsi maan kansalle

13. ja puhui Efronille, maan kansan kuullen, sanoen: "Jospa kuitenkin - oi, kuule minua! Minä maksan vainion hinnan; ota se minulta ja anna minun haudata siihen vainajani."

14. Efron vastasi Aabrahamille, sanoen hänelle:

15. "Herrani, kuule minua. Neljänsadan hopeasekelin maa, mitä se minulle ja sinulle merkitsee? Hautaa vainajasi."

16. Kuultuaan Efronin sanat Aabraham punnitsi Efronille sen rahasumman, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäsataa hopeasekeliä, kaupassa käypää.

17. Niin Efronin vainio, joka on Makpelassa itään päin Mamresta, sekä vainio että siellä oleva luola ynnä kaikki puut, jotka kasvoivat vainiolla, koko sillä alueella,

18. joutuivat Aabrahamin omaksi kaikkien heettiläisten nähden, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista.

19. Senjälkeen Aabraham hautasi vaimonsa Saaran luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta, se on Hebronista, Kanaanin maassa.

20. Niin vainio ja siellä oleva luola siirtyi heettiläisiltä Aabrahamille, perintöhaudaksi.

Luku 11

1. Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

2. "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

3. Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

4. Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi.'

5. Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

6. ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

7. Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

8. Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela - mitä voit ymmärtää?

9. Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

10. Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?

11. Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

12. Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.

13. Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa -

14. mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi -

15. silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

16. Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

17. Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

18. Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt turvallisesti levolle,

19. asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.

20. Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."

Luku 12

1. Job vastasi ja sanoi:

2. "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!

3. Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?

4. Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.

5. Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

6. Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -

7. "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;

8. tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.

9. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,

10. hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?"

11. "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"

12. "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -

13. "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.

14. Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.

15. Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.

16. Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.

17. Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.

18. Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.

19. Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.

20. Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.

21. Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.

22. Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.

23. Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.

24. Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.

25. He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."

9. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden - hyvyyden tien kaiken;

10. sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,

11. taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.

12. Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;

13. niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä;

14. niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,

15. joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -