Raamattu vuodessa.

Päivänä 294, 1. Makkabilaiskirjan luku 13 osoittaa makkabealaisten sinnikkyyttä konfliktien aikoina. Sirakin kirjan luvut 32–33 antavat ohjausta emotionaaliseen tasapainoon ja itsehillintään, ja Sananlaskujen kirja 23:17–21 varoittaa liiallisuuksista ja opettaa kohtuullisuuteen. Päivä uskon ja kurin vahvistamiseksi.

1. Kun Simon kuuli, että Tryfon oli koonnut suuren sotajoukon tullakseen Juudan maahan ja hävittääkseen sen,

2. ja kun hän näki, että kansa oli pelon ja kauhun vallassa, niin hän lähti Jerusalemiin ja kokosi kansan.

3. Ja hän rohkaisi heitä ja sanoi heille: "Te tiedätte itse, mitä minä ja minun veljeni ja minun isäni huone olemme tehneet lain ja pyhäkön puolesta ja mitä sotia ja ahdistuksia me olemme kestäneet.

4. Sentähden ovat kaikki minun veljeni hukkuneet Israelin puolesta, ja minä yksinäni olen jäänyt jäljelle.

5. Mutta nyt, pois se minusta, että minä säästäisin henkeäni millään ahdingon hetkellä! Sillä minä en ole parempi veljiäni.

6. Päinvastoin, minä tahdon kostaa kansani ja pyhäkön, vaimojemme ja lastemme puolesta, sillä kaikki pakanakansat ovat vihassaan kokoontuneet tuhotakseen meidät.

7. Silloin kansan rohkeus syttyi uudelleen, kun he kuulivat nämä sanat.

8. Ja he vastasivat suurella äänellä sanoen: "Sinä olet meidän johtajamme Juudaan ja Joonatanin, veljiesi, sijassa;

9. käy sinä meidän sotamme, ja kaiken, mitä sinä käsket, me teemme".

10. Hän kokosi nyt kaikki sotakuntoiset miehet, rakennutti kiiruusti valmiiksi Jerusalemin muurit ja varusti sitä joka puolelta.

11. Ja hän lähetti Joonatanin, Absalomin pojan, riittävän suuren sotajoukon kanssa Joppeen. Tämä ajoi pois sen asukkat ja jäi itse sinne.

12. Mutta Tryfon lähti liikkeelle Ptolemaiksesta, johdossaan suuri sotajoukko, hyökätäkseen Juudan maahan, ja hänellä oli mukanaan Joonatan vangittuna.

13. Mutta Simon leiriytyi Adidaan, tasangon äärelle.

14. Kun Tryfon sai tietää, että Simon oli astunut veljensä Joonatanin sijalle ja että hän aikoi ryhtyä häntä vastaan taisteluun, niin hän lähetti hänen luokseen lähettiläitä sanomaan:

15. "Sen rahan tähden, minkä veljesi Joonatan on velkaa kuninkaan rahastoon niistä viroista, mitä hänellä oli, me pidämme häntä vankina.

16. Lähetä nyt sata talenttia hopeata ja kaksi hänen poikaansa panttivangeiksi, ettei hän vapaaksi päästyään luopuisi meistä, niin me päästämme hänet irti."

17. Simon käsitti kyllä, että he puhuivat hänelle petollisesti, mutta hän lähetti kuitenkin hopean ja pojat, ettei herättäisi kansassa vastaansa suurta vihamielisyyttä.

18. Sillä se olisi voinut sanoa: "Hän menetti henkensä sentähden, että minä en lähettänyt rahaa enkä poikia lunnaiksi".

19. Hän lähetti siis pojat ja sata talenttia; mutta Tryfon rikkoi lupauksensa eikä päästänyt Joonatania vapaaksi.

20. Sen jälkeen Tryfon tuli ja hyökkäsi maahan sitä hävittämään, ja hän kulki kiertotietä Adoran kautta. Mutta Simon ja hänen sotajoukkonsa kulkivat sivutusten hänen kanssaan joka paikkaan, mihin hän vain meni.

21. Ja linnassaolijat lähettivät Tryfonin luo lähettiläitä pyytämään, että hän tulisi kiiruusti heidän luoksensa erämaan halki ja lähettäisi heille elintarpeita.

22. Silloin Tryfon käski kaiken ratsuväkensä laittautua valmiiksi ja mennä sinne. Mutta sinä yönä satoi ylen paljon lunta, eikä hän voinut päästä sinne lumen vuoksi. Silloin hän lähti liikkeelle ja meni Gileadiin.

23. Ja kun hän lähestyi Baskamaa, teloitutti hän Joonatanin, ja tämä haudattiin sinne.

24. Sitten Tryfon kääntyi takaisin ja meni omaan maahansa.

25. Silloin Simon lähetti tuomaan veljensä Joonatanin luut, ja hän hautasi hänet isiensä kaupunkiin Moodeiniin.

26. Ja koko Israel piti suuret valittajaiset hänen muistokseen, ja he surivat häntä pitkän aikaa.

27. Ja Simon rakennutti isänsä ja veljiensä haudalle korkean, kauas näkyvän rakennuksen, joka oli taka- ja etupuolelta tehty hakatusta kivestä.

28. Sen päälle hän pystytti seitsemän pyramidia, toisen toistansa vastaan: isälleen, äidilleen ja neljälle veljelleen.

29. Ja pyramideihin hän teetti taiteellisia koristuksia, asettaen ympärille suuria pilareja, ja teetti pilareihin asevarustuksia ikuiseksi muistoksi, ja asevarustusten viereen oli kiveen veistetty laivoja, että kaikki merenkulkijat ne näkisivät.

30. Sellainen oli se hautarakennus, jonka hän teetti Moodeiniin, ja se on säilynyt tähän päivään asti.

31. Mutta Tryfon menetteli kavalasti nuorta Antiokus kuningasta kohtaan ja teloitutti hänet.

32. Sitten hän julistautui kuninkaaksi hänen sijaansa ja pani Aasian kruunun päähänsä ja kohteli maata hyvin väkivaltaisesti.

33. Simon rakensi jälleen Juudean linnoitukset, varusti ne yltympäri korkeilla torneilla ja vahvoilla muureilla sekä porteilla ja salvoilla ja varastoi elintarpeita linnoituksiin.

34. Sitten Simon valitsi muutamia miehä ja lähetti heidät kuningas Demetriuksen luo hankkimaan maalle lievennystä, sillä Tryfonin kaikki teot olivat pelkkää ryöstämistä.

35. Kuningas Demetrius lähetti hänelle suostumuksensa, vastasi hänelle ja kirjoitti hänelle näin kuuluvan kirjeen:

36. "Kuningas Demetrius tervehtii ylimmäistä pappia, kuningasten ystävää Simonia sekä vanhimpia ja Juudan kansaa.

37. Sen kultaisen seppeleen ja palmunoksan, jonka te lähetitte, me olemme vastaanottaneet, ja me olemme valmiit tekemään teidän kanssanne täydellisen rauhan ja kirjoittamaan virkamiehille lievennysten myöntämisestä teille.

38. Kaikki mitä me olemme teihin nähden säätäneet, jää voimaan, ja linnoitukset, jotka te olette rakentaneet, kuulukoot teille.

39. Me suomme teille anteeksi tekemänne erehdykset ja rikkomukset tähän päivään asti, ja me jätämme vaatimatta sen seppeleveron, joka teidän oli suoritettava, älköönkä mitään muutakaan maksua, jota Jerusalmmissa on kannettu, enää kannettako.

40. Ja jos muutamat teistä ovat sopivia otettaviksi henkivartiostoomme, niin otettakoon heidät siihen, ja olkoon meidän välillämme rauha."

41. Niin otettiin vuonna 170 pakanain ies pois Israelista.

42. Ja Israelin kansa alkoi kirjoittaa asiakirjoissaan ja sopimuksissaan: "Simonin, juutalaisten suuren ylimmäisen papin, sotapäällikön ja ruhtinaan ensimmäisenä vuonna".

43. Siihen aikaan Simon leiriytyi Gasaran edustalle ja saartoi sen sotaväellä. Ja hän valmisti piirityskoneen ja kuljetti sen kaupunkia vastaan, mursi aukon erääseen torniin ja valtasi sen.

44. Piirityskoneessa-olijat syöksyivät nyt kaupunkiin, ja kaupungissa syntyi suuri hämminki.

45. Ja kaupungin asukkaat nousivat, vaatteet reväistyinä, vaimoineen ja lapsineen muureille ja huusivat suurella äänellä ja pyysivät, että Simon tekisi heidän kanssaan sovinnon.

46. Ja he sanoivat: "Älä kohtele meitä pahojen tekojemme mukaan, vaan laupeutesi mukaan".

47. Silloin Simon sopi heidän kanssaan eikä enää sotinut heitä vastaan; mutta kuitenkin hän ajoi heidät ulos kaupungista ja puhdisti talot, joissa oli epäjumalankuvia, ja niin hän kulki siihen sisälle virsien ja kiitoslaulujen kaikuessa.

48. Ja hän poisti siitä kaiken saastutuksen ja sijoitti siihen miehiä, jotka noudattivat lakia; ja hän vahvisti sen entistä lujemmaksi ja rakensi siihen itselleen asunnon.

49. Mutta Jerusalemin linnaväki oli estetty pääsemästä ulos maaseudulle, se ei voinut ostaa eikä myydä; sentähden se kärsi kovaa puutetta ja monet heistä kuolivat nälkään.

50. Silloin he huusivat ja anoivat Simonilta sovintoa. Hän suostuikin siihen; kuitenkin hän ajoi linnaväen sieltä pois ja puhdisti linnan saastutuksesta.

51. Ja hän tuli sinne kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä toista kuuta vuonna 171 laulaen ylistystä ja palmunoksia kantaen, kannelten, kymbaalien ja harppujen, virsien ja kiitoslaulujen kaikuessa, koska suuri vihollinen oli hävitetty Israelista.

52. Ja hän sääti, että tätä päivää oli vietettävä joka vuosi riemuiten. Sitten hän varusti vielä enemmän linnan vieressä olevaa temppelivuorta; ja hän itse asui siellä ominensa.

53. Mutta kun Simon näki, että hänen poikansa Johannes oli kunnon mies, asetti hän hänet koko sotaväen päälliköksi, ja Johannes asui Gasarassa.

Luku 32

1. Jos sinut on pantu pitojen johtajaksi, niin älä ole ylpeä. Ole muitten joukossa niinkuin yksi heistä. Pidä huoli heistä, ja sitten istu itse.

2. Tehtyäsi kaiken tarvittavan asetu aterioimaan, niin sinulla on ilo toisten ilosta, ja sinä saat seppeleen taitavasta järjestelystä.

3. Puhu vanha mies, sillä sinulle se sopii; puhu tarkalla ymmärryksellä, mutta älä häiritse soittoa.

4. Missä on kuunneltavaa, siinä älä anna tarinasi vuotaa, äläkä ajattomasti näytä viisauttasi.

5. Kuin rubiinikivinen sinetti kultakoristeessa on sointuva soitto viinipidoissa.

6. Kuin smaragdikivinen sinetti, upotettu kultaa, on soitannon sävel makean viinin rinnalla.

7. Puhu, nuorukainen, jos sinun tarvitsee, mutta enintään kahdesti, jos sinulta kysytään.

8. Supista sanottaviasi lyhyeen: sano vähillä sanoilla paljon. Ole niinkuin se, joka tuntee asian, mutta kuitenkin on vaiti,

9. Korkea-arvoisten seurassa älä asetu heidän vertaisekseen, äläkä toisen puhuessa suuta soita.

10. Ukkosen jylinän edellä leimahtaa salama, ja kainon ihmisen edellä käy suosio.

11. Nouse aikanasi, äläkä jää loppupäähän; kiiruhda kotiin, äläkä jää vetelehtimään.

12. Siellä pidä hauskaa ja tee, mitä mieleesi johtuu; mutta älä tee syntiä ylimielisellä puheella.

13. Tämän ohessa kiitä luojaasi, joka antaa sinun runsaasti nauttia hyviä lahjojansa.

14. Herraa pelkääväinen ottaa vastaan kurituksen; ja jotka varhain sitä etsivät, saavat Herran mielisuosion.

15. Joka lakia tutkii, saa siitä täyden tyydytyksen; mutta ulkolullatulle se tulee lankeemukseksi,

16. Herraa pelkääväiset löytävät sen, mikä oikein on, ja antavat oikeain tuomioittensa loistaa kuin valkeus.

17. Syntinen ihminen väistää nuhdetta ja keksii tuomion oman tahtonsa mukaan,

18. Harkitseva mies ei jätä huomioon ottamatta, mitä ajatellaan. Mutta sopimaton ja ylpeä ei häikäile mitään, ja teon tehtyäänkään hänellä ei ole mitään harkintaa.

19. Älä tee mitään harkitsematta; mutta sitten kun olet tehnyt, älä kadu.

20. Älä vaella koleikkoteitä, ettet kompastuisi kivikkoihin.

21. Älä luota tasaiseenkaan tiehen: pidä varasi omilta lapsiltasikin.

23. Kaikessa toiminnassasi luota vain itseesi: sekin on käskyjen noudattamista.

24. Joka luottaa lakiin, se ottaa käskyistä vaarin; ja joka Herraan turvaa, ei vahinkoon joudu.

Luku 33

1. Herraa pelkääväistä ei kohtaa mikään paha, vaan kiusauksestakin Herra saattaa hänet ulos jälleen.

2. Viisas mies ei vihaa lakia, Mutta niinkuin laiva myrkyssä on se, joka lakia ulkokullatusti noudattaa,

3. Ymmärtäväinen ihminen panee turvansa lakiin, ja laki on häntä kohtaan luotettava niinkuin neuvonkysyntä uurimilta ja tummimilta.

4. Valmista sanottavasi, niin sinua kuullaan; pane kokoon opetuksesi ja sitten vastaa,

5. Tyhmän sydän on kuin vaunun pyörä ja hänen ajatuksensa kuin kieppuva pyörännapa.

6. Ystävä, joka kaikesta tekee pilkkaa, on niinkuin äleä orhi, jokaisen ratsastajansa alla se hirnuu.

7. Minkätähden toinen päivä on toista parempi? Saavathan kaikki vuoden päivät valonsa auringosta!

8. Herran viisaus on tehnyt ne erilaisiksi ja säätänyt määräaikain ja juhlain vaihtelun.

9. Toiset niistä hän on korottanut ja pyhittänyt, toiset asettanut arkipäiväin lukuun.

10. Myös ihmiset ovat kaikki tomusta, ja Aadam luotiin maasta.

11. Suuressa viisaudessaan Herra on tehnyt heidät erilaisiksi ja säätänyt heidän vaihtelevat tiensä.

12. Toiset heistä hän on siunannut ja korottanut, ja toiset pyhittänyt ja ottanut lähellensä, toiset taas kironnut ja nöyryyttänyt ja syössyt heidät heidän asemastansa pois.

13. Niinkuin savi on valajansa kädessä, niin että kaikki sen vaiheet käyvät hänen tahtonsa mukaan samoin ovat ihmiset Luojansa kädessä, niin että hän antaa heille, mitä oikeaksi katsoo.

14. Pahan vastakohta on hyvä ja kuoleman vastakohta elämä. niin on myös syntinen hurskaan vastakohta.

15. Katso kaikkia Korkeimman tekoja! Ne ovat kaikki kaksittain, toinen toisensa vastakohtia.

16. Ja minä olen viimeisenä vaivaa nähnyt, niinkuin viinimarjain poimija viininkorjaajain jäljessä

17. Herran siunauksesta olen päässyt muiden edelle ja olen kuin viininkorjaaja täyttänyt viinikuurnan

18. Käsittäkää, etten ole vaivaa nähnyt vain omaksi hyväkseni, vaan kaikkien, jotka opetusta etsivät.

19. Kuulkaa minua, kansan arvomiehet, ja ottakaa korviinne, seurakunnan johtajat.

20. Älä antaudu kenenkään valtaan niin kauan kuin elossa olet, älä pojan, vaimon, veljen, äläkä ystävän Äläkä anna toiselle rahojasi, ettet joutuisi katuen pyytämään niitä takaisin.

21. Niin kauan kuin elossa olet ja hengität, älä luovuta paikkaasi yhdellekään ihmiselle,

22. Sillä parempi on, että lapsesi pyytävät sinulta, kuin että sinä katsot poikaisi käsiin.

23. Kaikissa töissäsi ole oma isäntäsi, äläkä anna maineeseesi tulla mitään tahraa.

24. Sinä päivänä, jona elinpäiväsi päättyvät, kuolinhetkenäsi, jaa perintösi.

25. Rehu ja vitsa ja kuorma aasille, leipä ja kuri ja työ palvelijalle!

26. Pidä palvelija työssä, niin saat itse levätä; jätä hänen kätensä joutilaiksi, niin hän vaatii vapautta.

27. Ies ja ohjakset notkistavat niskan. Häijylle orjalle piinapenkki ja kidutus.

28. Aja hänet työntekoon ettei hän olisi joutilas;

29. sillä joutilaisuus opettaa paljon pahaa.

30. Pane hänet työhön, niinkuin se hänelle sopii; ja ellei tottele, pane hänet raskaisiin jalkarautoihin. Mutta älä ole kohtuuton ketään ihmistä kohtaan, äläkä tee mitään vastoin oikeutta.

31. Jos sinulla on yksi palvelija, olkoon hän niinkuin sinä itse, sillä sinä olet hänet verelläsi hankkinut. Jos sinulla on yksi palvelija, kohtele häntä kuin veljeä, sillä sinä tarvitset häntä niinkuin itseäsi.

32. Jos kohtelet häntä pahoin ja hän nousee ja karkaa, niin mitä tietä lähdet häntä etsimään?

17. Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,

18. niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.

19. Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle.

20. Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.

21. Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.