Gefunden 1417 Ergebnisse für: häntä

  • Ja Hamor, Sikemin isä, meni Jaakobin luo puhuttelemaan häntä. (1. Mooseksen kirja 34, 6)

  • Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut. (1. Mooseksen kirja 35, 13)

  • Ja Jaakob pystytti patsaan siihen paikkaan, jossa hän oli häntä puhutellut, kivipatsaan, ja vuodatti juomauhrin sen päälle ja kaatoi öljyä sen päälle. (1. Mooseksen kirja 35, 14)

  • Ja Jaakob nimitti sen paikan, jossa Jumala oli häntä puhutellut, Beeteliksi. (1. Mooseksen kirja 35, 15)

  • Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti. (1. Mooseksen kirja 37, 4)

  • Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. (1. Mooseksen kirja 37, 5)

  • Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden. (1. Mooseksen kirja 37, 8)

  • Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?" (1. Mooseksen kirja 37, 10)

  • Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä. (1. Mooseksen kirja 37, 11)

  • Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi." (1. Mooseksen kirja 37, 21)

  • Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä. (1. Mooseksen kirja 37, 27)

  • Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö." Ja hänen isänsä itki häntä. (1. Mooseksen kirja 37, 35)


“Dirás tu o mais belo dos credos quando houver noite em redor de ti, na hora do sacrifício, na dor, no supremo esforço duma vontade inquebrantável para o bem. Este credo é como um relâmpago que rasga a escuridão de teu espírito e no seu brilho te eleva a Deus”. São Padre Pio de Pietrelcina