1. Tämä on kertomus Toobitista, Toobielin pojasta, joka oli Hananielin poika, joka Aduelin poika, joka Gabaelin poika, Asielin suvusta, Naftalin sukukunnasta.

2. Hänet oli Assurin kuninkaan Enemessarin päivinä viety pois vankina Tisbestä, joka oli etelään Kydioksesta Naftalissa, Galileassa, Asserin yläpuolella.

3. Minä, Toobit, vaelsin totuuden teillä ja vanhurskaudessa kaiken elinaikani. Ja minä annoin runsaasti almuja veljilleni ja kansalaisilleni, joiden oli täytynyt lähteä kanssani assyrialaisten maahan, Niiniveen

4. Minun nuoruudessani, ollessani kotiseudullani Israelin maassa, oli minun kantaisäni Naftalin koko sukukunta luopunut Jerusalemin temppelistä, sen kaupungin, joka oli valittu kaikista israelin sukukunnista, että kaikki heimot siellä uhraisivat; ja se temppeli, Korkeimman asumus, oli pyhitetty ja rakennettu ikuisiksi ajoiksi.

5. Ja kaikki sukukunnat, jotka olivat mukana luopumuksessa, uhrasivat Baalin vasikalle, niin myös minun kantaisäni Naftalin huonee.

6. Minä yksin vaelsin usein Jerusalemiin juhlina, niinkuuin on määrätty koko Israelille ikuisella säädöksellä, ja vein mukanani uutiset ja kymmenykset maantuotteista ja esikoiset villoista

7. ja annoin ne papeille, Aaronin pojille, alttaria varten; kymmenykset maan tuotteista minä annoin Leevin pojille, jotka tekevät palvelusta Jerusalemissa; ja toisen kymmenyksen minä myin ja menin Jerusalemiin ja käytin sen siellä joka vuosi.

8. Ja kolmannen kymmenyksen minä annoin niille, joille se kuuluu, niinkuin Debora, minun isäni äiti, oli käskenyt minun tehdä; sillä minä olin jäänyt isästäni orvoksi.

9. Sittenkuin minä olin tullut mieheksi, minä otin vaimokseni Hannan, joka kuului meidän omaan sukuumme, ja hän synnytti minulle Tobiaan.

10. Kun meidät oli viety vankeina Niiniveen, söivät kaikki minun veljeni ja kansalaiseni pakanain ruokia.

11. Mutta minä varoin niitä syömästä,

12. sillä minä ajattelin Jumalaa kaikesta sydämestäni.

13. Ja korkein antoi minun näyttää sorealta ja kauniilta Enemessarin silmissä, ja minä sain tehdä hänelle ostoksia.

14. Niin minä tein matkan Meediaan ja jätin säilytettäväksi kymmenen talenttia hopeaa Gabaelille, Gabriaan veljelle, Meedian Rageksessa.

15. Ja Enemessarin kuoltua tuli hänen poikansa Sennakerim kuninkaaksi hänen jälkeensä. Hänen aikanaan olivat tiet epävarmat, niin etten minä enää voinut matkustaa Meediaan.

16. Jo Enemessarin päivinä minä annoin runsaasti almuja veljilleni:

17. leipäääni minä annoin isoaville ja vaatteitani alastomille. Ja jos näin jonkun kansalaiseni kuolleen ja viskatun Niiniven muurin taakse, niin minä hautasin hänet.

18. Ja jos kuningas Sennakerim, palattuaan pakolaisena Juudeasta, surmautti jonkin, niin minä salaa hautasin hänet. Sillä hän surmautti monta kiivaudessansa; ja jos kuningas etsi heidän ruumiitaan, ei niitä löydetty.

19. Mutta muuan Niiniveen asukas meni ja ilmiantoi kuninkaalle, että minä niitä hautasin; silloin minä lymysin. Ja kun sain tietää, että minua etsittiin tapettavaksi, niin minä peljästyin ja lähdin pois.

20. Ja kaikki minun omaisuuteni ryöstettiin, eikä minulle jätetty mitään paitsi minun vaimoni Hanna ja minun poikani Tobias.

21. Mutta ei ollut kulunut viittäkymmentä päivää, ennenkuin hänet murhasi kaksi hänen poikaansa, jotka pakenivat Araratin vuorille. Ja hänen poikansa Sakerdon tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja hän asetti Akiakarin, Hanaelin pojan, minun veljenpoikani, valtakuntansa kaikkien rahavarain hoitajaksi ja koko hallinnon johtajaksi.

22. Ja Akiakar rukoili minun puolestani, ja niin minä sain palata Niiniveen. Akiakar oli juomanlaskija ja sinetinvartija, valtiokansleri ja rahavarainhoitaja; ja Sakerdon oli asettanut hänet lähimmäksi mieheksensä. Ja hän oli minun veljenpoikani.



Livros sugeridos


“Não se fixe voluntariamente naquilo que o inimigo da alma lhe apresenta.” São Padre Pio de Pietrelcina

Newsletter

Receba as novidades, artigos e noticias deste portal.