1. Ja Herra toteutti sanansa, jonka hän oli puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka Israelia tuomitsivat, ja kuninkaitamme ja ruhtinaitamme vastaan ja Israelin ja Juudan miehiä vastaan.

2. Ei koko taivaan alla ole tapahtunut senkaltaista, kuin hän antoi tapahtua Jerusalemissa, aivan niinkuin Mooseksen laissa on kirjoitettuna,

3. että me joutuisimme syömään kukin poikansa lihaa ja kukin tyttärensä lihaa.

4. Ja hän antoi heidät kaikkien niiden valtakuntain vallan alle, jotka olivat meidän ympärillämme, pilkaksi ja karttamukseksi kaikille ympärillä oleville kansoille, joiden sekaan Herra heidät hajotti.

5. Ja heidän täytyi aina vain aleta, eivätkä he voineet yletä, sillä me olemme syntiä tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan, emmekä ole kuulleet hänen ääntänsä.

6. Herran, meidän Jumalamme, on vanhurskaus, meidän ja meidän isiemme on häpeä, niinkuin se on tänäkin päivänä.

7. Mitä Herra on puhunut meitä vastaan - kaikki se onnettomuus on tullut meidän päällemme.

8. Kuitenkaan me emme rukoilleet Herraa emmekä kääntyneet pois, kukin pahan sydämensä ajatuksista.

9. Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme, sillä Herra on vanhurskas kaikissa teoissansa, jotka hän on päättänyt tehdä meille.

10. Mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä, että olisimme vaeltaneet Herran käskyjen mukaan, jotka hän on meille antanut.

11. Ja nyt, Herra, Israelin Jumala, sinä, joka veit pois kansasi Egyptin maasta väkevällä kädellä, tunnusteoilla ja ihmeillä ja suurella voimalla ja korotetulla käsivarrella ja teit itsellesi nimen, niinkuin se tänäkin päivänä on!

12. Me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat ja tehneet väärin, oi Herra, meidän Jumalamme, kaikkia sinun vanhurskaita säädöksiäsi vastaan.

13. Kääntyköön sinun kiivautesi pois meistä, sillä meitä on vähän, jotka olemme jäljelle jääneet kansojen keskelle, joiden sekaan sinä olet meidät hajottanut.

14. Kuule, Herra, meidän rukouksemme ja pyyntömme, ja vapahda meidät itsesi tähden, ja anna meidän saada armo niiden edessä, jotka ovat vieneet meidät pois,

15. että kaikki maa saisi tietää, että sinä olet Herra, meidän Jumalamme, että Israel ja hänen sukunsa on otettu sinun nimiisi.

16. Herra, katso alas pyhästä huoneestasi ja tarkkaa meitä; kallista, Herra, korvasi ja kuule.

17. Avaa silmäsi ja katso; sillä eivät vainajat tuonelassa, joiden henki on otettu pois heidän rinnastansa, ylistä Herran kunniaa ja vanhurskautta.

18. Vaan se sielu, joka on perin murheellinen, joka kulkee kumarassa ja voimatonna, ja silmät, jotka ovat riutuneet, ja sielu, joka isoaa - ne ylistävät sinun kunniaasi ja vanhurskauttasi.

19. Sillä me emme laske rukoustamme sinun eteesi, Herra, meidän Jumalamme, luottaen isiemme ja kuningastemme vanhurskaisiin tekoihin.

20. Olethan päästänyt irti kiivautesi ja vihasi meitä vastaan, niinkuin olet puhunut palvelijaisi profeettain kautta:

21. "Näin sanoo Herra: taivuttakaa olkanne ja palvelkaa Babylonin kuningasta, niin saatte asua maassa, jonka minä olen antanut teidän isillenne.

22. Mutta jos te ette kuule Herran ääntä ja palvele Babylonin kuningasta,

23. niin minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, ja koko maa joutuu autioksi, niin ettei siinä kukaan asu."

24. Mutta me emme kuulleet sinun ääntäsi ja palvelleet Babylonin kuningasta, ja niin sinä toteutit sanasi, jotka olit puhunut palvelijaisi profeettain kautta, että kuningastemme luut ja isiemme luut otetaan pois lepopaikoistansa.

25. Ja katso, nyt ne ovat poisviskattuina, alttiina päivän helteelle ja yön kylmyydelle. Ja he kuolivat pahoihin vaivoihin, nälkään, miekkaan ja ruttoon.

26. Ja sinä olet tehnyt sen huoneen, joka oli otettu sinun nimiisi, siksi, mikä se on tänäkin päivänä, Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden.

27. Kuitenkin sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet tehnyt sen meille kaiken laupeutesi ja kaiken suuren armahtavaisuutesi mukaan,

28. niinkuin sinä olet puhunut palvelijasi Mooseksen kautta sinä päivänä, jona sinä käskit hänen kirjoittaa muistiin lakisi Israelin lasten edessä sanoen:

29. "Jos te ette kuule minun ääntäni, niin totisesti on tämä suuri ja monilukuinen joukko tuleva vähäiseksi kansojen keskellä, joiden sekaan minä heidät hajotan.

30. Sillä minä tiedän, etteivät he minua kuule, sillä se on uppiniskainen kansa; mutta he muuttavat mielensä siinä maassa, johon heidät on viety pois,

31. ja saavat tuntea, että minä olen Herra, heidän Jumalansa. Ja minä annen heille sydämen ja korvat, jotka kuulevat,

32. ja niin he ylistävät minua siinä maassa, johon heidät on viety pois, ja muistavat minun nimeni.

33. Ja he kääntyvät uppiniskaisuudestaan ja pahoista teoistaan, sillä he muistavat, miten kävi heidän isillensä, jotka tekivät syntiä Herraa vastaan.

34. Silloin minä palautan heidät maahan, jonka minä valalla vannoen olen luvannut heidän isillensä, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille; ja he ottavat sen haltuunsa, ja minä enennän heidät, eivätkä he enää vähene.

35. Ja minä teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton, niin että minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani, enkä minä enää siirrä pois kansaani Israelin siitä maasta, jonka minä olen heille antanut."



Livros sugeridos


“Enquanto tiver medo de ser infiel a Deus, você não será’. Deve-se ter medo quando o medo acaba!” São Padre Pio de Pietrelcina

Newsletter

Receba as novidades, artigos e noticias deste portal.