1. Vähän aikaa sen jälkeen kuningas lähetti erään vanhan ateenalaisen miehen, jonka tuli pakottaa juutalaiset luopumaan esi-isiensä laeista ja kieltää heitä elintavoissaan noudattamasta Jumalan lakeja.

2. Hänen tuli myös saastuttaa Jerusalemin temppeli ja vihkiä se Olympon Zeuksen nimiin ja Garisimin temppeli kestiystävyyden Zeuksen nimiin, koska sen paikan asukkaat osuivat olemaan kestiystävyyden harrastajia.

3. Raskasta ja vaikeata oli kaikkienkin kestää sellaista pahuuden rynnäkköä.

4. Sillä pakanat täyttivät pyhäkön irstailulla ja mässäyksellä; he elivät kevytmielisesti porttojen kanssa ja lähentelivät naisia pyhissä esikartanoissa, vieläpä veivät sinne sellaista, mikä ei ollut soveliasta.

5. Alttari täytettiin lainvastaisilla, kielletyillä uhreilla.

6. Ei saanut pitää sapattia eikä ottaa vaaria isiltä perityistä juhlista, ei edes tunnustaa olevansa juutalainen.

7. Julmalla väkivallalla heidät vietiin kuninkaan syntymäpäivänä, jota vietettiin joka kuukausi, uhrikemuihin. Kun taas oli Viininjumalan juhla, niin heidät pakotettiin murattiseppeleet päässä ottamaan osaa Viininjumalan remuaviin juhlakulkueihin.

8. Ptolemaioksen kehoituksesta annettiin myös läheisyydessä oleville kreikkalaisille kaupungeille määräys noudattaa samaa menettelyä juutalaisia kohtaan ja toimeenpanna uhrikemuja

9. sekä surmata ne, jotka eivät suostuneet omaksumaan kreikkalaisia tapoja.

10. Niinpä tuotiin kaksi vaimoa, jotka olivat ympärileikkauttaneet poikalapsensa: heidän pienokaisensa hirtettiin riippumaan heidän rinnoistansa ja heitä kuljetettiin julkisesti ympäri kaupunkia ja sitten heidät syöstiin alas muurilta.

11. Toiset taas, jotka olivat yhdessä rientäneet lähellä oleviin luoliin viettämään salassa seitsemättä päivää, kavallettiin Filippukselle ja poltettiin kaikki tyynni, koska he tuon suuresti kunnioitettavan päivän arvon tähden eivät uskaltaneet puolustautua.

12. Minä kehoitan siis niitä, jotka saavat tämän kirjan käsiinsä: älkööt menettäkö rohkeuttansa onnettomuuksien takia, vaan ymmärtäkööt, että kuritukset eivät ole kansallemme perikadoksi, vaan kasvatukseksi.

13. Sillä se, ettei jumalattomien sallita kauan olla rauhassa, vaan että rangaistus kohtaa heitä pian, on merkki suuresta hyvyydestä.

14. Sillä Hän, joka hallitsee, on päättänyt kohdella meitä toisin kuin muita kansoja, joita hän rankaisee vasta sitten, kun hän pitkämielisyydessänsä on odottanut, kunnes he ovat täyttäneet syntiensä mitan.

15. Hän ei tahdo, että meidän syntimme saavuttaisivat äärimmäisen rajansa ja että hänen viimein täytyisi meille kostaa.

16. Sentähden hän ei ota koskaan meiltä pois armoansa, ja vaikka hän kurittaa meitä onnettomuudella, niin hän ei hylkää kansaansa.

17. Tämä olkoon sanottu, että sen muistaisimme. Mutta lyhyen syrjähypyn jälkeen palatkaamme jälleen kertomukseen.

18. Eräs huomattavimpia kirjanoppineita, Eleasar, joka jo oli saavuttanut korkean iän ja oli ulkonäöltään erittäin arvokas, pakotettiin avaamaan suunsa ja syömään sianlihaa.

19. Mutta tämä, joka ennemmin tahtoi kuolla kunnialla kuin elää häpeässä, sylkäisi lihan suustansa ja meni sitten vapaaehtoisesti kidutuspenkille,

20. niinkuin tulikin mennä niiden, joilla oli kestävyyttä pysyä erillään kaikesta siitä, mitä ei ole lupa maistaa, ei vaikka rakkaus elämään siihen kehoittaisi.

21. Mutta kun ne, jotka oli pantu valvomaan lainvastaisia uhrikemuja, tunsivat miehen vanhoista ajoista saakka, ottivat he hänet eriksensä ja kehoittivat häntä noutamaan lihaa, jota hänen oli lupa käyttää ruuaksi ja jonka hän itse oli valmistanut, mutta olemaan syövinänsä kuninkaan määräämiä uhrilihoja,

22. että hän näin tehden vapautuisi kuolemasta ja heidän välillään vallinneen vanhan ystävyyden tähden saisi osaksensa ihmisystävällistä kohtelua.

23. Mutta hän teki jalon päätöksen, sellaisen, joka oli hänen ikänsä, hänen kunnioitetun vanhuutensa, hänen kunnialla hankkimainsa harmaiden hapsien ja hänen lapsuudesta asti mitä kauneimmin eletyn elämänsä arvoinen ja, mikä on vielä enemmän, sellaisen, joka oli Jumalan säätämän pyhän lakijärjestyksen mukainen. Ja niin hän, pyytäen, että hänet pian lähetettäisiin tuonelaan, lausui:

24. "Ei ole meidän ikämme arvon mukaista teeskennellä, sillä silloin monet nuoret, luullen yhdeksänkymmenvuotiaan Eleasarin siirtyneen pakanuuteen,

25. itsekin joutuisivat minun ja minun teeskentelyni tähden harhateille, ja minä vetäisin saastan ja häpeän vanhuuteni päälle, vain saadakseni elää mitättömän pienen ajan.

26. Sillä vaikka tällä hetkellä voisinkin vapautua ihmisten rangaistuksesta, niin en voi päästä pakoon Kaikkivaltiaan käsistä, en eläessäni enkä kuoltuani.

27. Sentähden minä tahdon nyt miehuullisesti erota elämästä ja näyttää olevani korkean ikäni arvoinen

28. sekä jättää nuorille jalon esikuvan siitä, kuinka on iloisin ja ylevin mielin kuoltava jalo kuolema korkeiden ja pyhien lakien puolesta." Tämän sanottuaan hän heti joutui kidutuspenkkiin.

29. Mutta niissä, jotka hänet veivät pois, muuttui vähän aikaisemmin häntä kohtaan osoitettu ystävällisyys vastenmielisyydeksi, koska he pitivät hänen edellämainittuja sanojaan hulluutena.

30. Kun hän sitten iskujen vaikutuksesta oli heittämäisillään henkensä, huokasi hän ja sanoi: "Herralle, jolla on pyhä tieto, on tunnettua, että minä, vaikka voisin vapautua kuolemasta, kärsin nyt, kun minua piestään, ruumiissani hirmuisia tuskia, mutta minun sieluni kestää ne ilomielin, koska minä pelkään häntä".

31. Näin siis tämä mies siirtyi pois elämästä jättäen kuolemallansa esikuvan jalosta mielenlaadusta ja muistomerkin miehuullisuudesta, ei ainoastaan nuorille, vaan kansan enemmistöllekin.



Livros sugeridos


“Diante de Deus ajoelhe-se sempre.” São Padre Pio de Pietrelcina

Newsletter

Receba as novidades, artigos e noticias deste portal.