1. Silloin Juudas sai kuulla mainittavan roomalaisista, että he olivat väkeviä sodassa ja suopeita kaikille, jotka liittyivät heihin, ja että he asettuivat ystävyyssuhteeseen kaikkiin, jotka liittyivät heihin ja tulivat heidän tykönsä,

2. ja että he olivat väkeviä sodassa. Hänelle kerrottiin heidän sodistaan ja urotöistään, joita he olivat tehneet galatalaisten keskuudessa, kuinka he olivat voittaneet heidät ja tehneet heidät veronalaisiksi,

3. ja kaikesta, mitä he olivat tehneet Hispaniassa vallatessaan sikäläiset kulta- ja hopeakaivokset,

4. ja kuinka he olivat neuvokkuudellaan ja sitkeydellään vallaneet koko maan, vaikka se maa oli ylen kaukana heidän omasta maastaan, ja kuinka he olivat voittaneet kuninkaat, jotka maan ääristä olivat tulleet heitä vastaan, kukistaneet heidät ja tuottaneet heille suuret tappiot, ja kuinka muiden oli maksettava heille vuotuista veroa;

5. kuinka he olivat sodassa perinpohjin kukistaneet ja voittaneet Filippuksen ja Perseuksen, kittiläisten kuninkaan, sekä muut, jotka olivat nousseet heitä vastaan kapinaan,

6. ja kuinka he olivat perinpohjin kukistaneet myös Antiokus Suuren, Aasian kuninkaan, joka oli lähtenyt sotimaan heitä vastaan sadalla kahdellakymmenellä norsulla, ratsumiehillä ja vaunuilla ja ylen paljolla jalkaväellä.

7. Hänet itsensä he olivat ottaneet kiinni elävänä ja panneet hänen ja hänen jälkeläistensä hallitsijain maksettavaksi suuren veron ja vaatineet annettavaksi panttivankeja ja luovutettavaksi maita,

8. nimittäin Indian maan, Meedian ja Lyydian sekä muita heidän kauneimpia maitansa; ja otettuaan nämä häneltä he olivat antaneet ne kuningas Eumeneelle.

9. Kreikan kansa - niin kerrottiin - oli päättänyt tulla ja tuhota heidät,

10. mutta kun se oli tullut heidän tietoonsa, niin he lähettivät heitä vastaan sotapäällikön ja taistelivat heitä vastaan, jolloin monta heistä kaatui lävistetyinä; heidän vaimonsa ja lapsensa he ottivat vangeiksi, ryöstivät heidän tavaransa ja valtasivat heidän maansa ja hävittivät heidän linnoituksensa. He ryöstivät heidän tavaransa ja tekivät heidät alamaisikseen, niinkuin he ovat tänäkin päivänä.

11. Ja kaikki muut valtakunnat ja saaret, jotka olivat asettuneet heitä vastustamaan, he olivat perinpohjin tuhonneet ja tehneet valtansa alaisiksi.

12. Ystäviensä kanssa taas ja niiden kanssa, jotka heihin luottivat, he ylläpitivät ystävyyttä, mutta voittivat sekä lähellä että kaukana olevat valtakunnat, niin että kaikki, jotka kuulivat heidän nimensä, pelkäsivät heitä.

13. Sillä kaikki, joita he tahtoivat auttaa ja pysyttää vallassa, ne pysyivät vallassa, mutta kenen he tahtoivat, sen he panivat viralta, ja niin he kohosivat ylen suureen valtaan.

14. Ja kaikesta tästä huolimatta ei kukaan heistä ollut pannut päähänsä kruunua eikä pukeutunut purppuraan, sillä ylvästelläkseen,

15. vaan he olivat asettaneet itselleen neuvoskunnan, jossa päivittäin kolmesataa kaksikymmentä miestä piti neuvoa, alinomaa neuvotellen, miten parhaiten edistää kansan menestystä.

16. Ja he uskoivat yhdelle ainoalle miehelle ylimmän vallan vuodeksi kerrallaan ja hallitusvallan koko heidän maassaan, ja kaikki tottelivat tätä yhtä, eikä heidän keskuudessaan ollut kateutta eikä kiistaa.

17. Juudas valitsi nyt Eupolemuksen, Johanneksen pojan, Akkoksen pojanpojan, ja Jaasonin, Eleasarin pojan, ja lähetti heidät Roomaan, tekemään heidän kanssaan ystävyys- ja sotaliittoa,

18. että roomalaiset ottaisivat pois ikeen juutalaisilta, kun he näkivät, kuinka kreikkalaisten valtakunta piti Israelia orjuudessa.

19. He lähtivät siis Roomaan - matka sinne oli ylen pitkä - tulivat neuvoskunnan kokoukseen ja alkoivat puhua näin:

20. "Juudas, jolla myös on nimenä Makkabilainen, ja hänen veljensä ja Juudan kansa ovat lähettäneet meidät teidän tykönne tekemään kanssanne sodan ja rauhan liiton, ja että meidät merkittäisiin teidän liittolaistenne ja ystävienne joukkoon".

21. Tämä puhe oli heille mieleen.

22. Ja tämä on sen kirjoituksen jäljennös, jonka he piirrättivät vaskitauluihin ja lähettivät Jerusalemiin, siellä säilytettäväksi rauhan ja sodan liiton vakuutena:

23. "Käyköön roomalaisten ja Juudan kansan aina hyvin maalla ja merellä, ja olkoon miekka ja vihollinen heistä kaukana!

24. Mutta jos sota ensin uhkaa Roomaa tai jotakin sen liittolaista koko sen valta-alueella,

25. niin Juudan kansa tulkoon vilpittömällä sydämellä, niinkuin asiain tila kulloinkin heiltä vaatii, auttamaan taistelussa.

26. Mutta taisteleville ei roomalaisten tarvitse antaa eikä hankkia elintarpeita, aseita, rahaa eikä laivoja, elleivät he itse näe hyväksi niin tehdä. Ja Juudan kansa täyttäköön velvollisuutensa saamatta mitään korvausta.

27. Ja samoin roomalaiset, jos Juudan kansa ensin joutuu sotaan, tulevat mielellään avuksi, niinkuin asiain tila kulloinkin heiltä vaatii;

28. eikä näille liittolaisille tarvitse antaa elintarpeita, aseita eikä rahaa, elleivät roomalaiset itse sitä hyväksi näe. Ja he täyttäkööt nämä velvollisuutensa ilman vilppiä.

29. Näiden säädösten mukaan ovat siis roomalaiset tehneet sopimuksen Juudan kansan kanssa.

30. Mutta jos tämän jälkeen toinen tai toinen sopimuspuoli tahtoo jotakin niihin lisätä tai niistä ottaa pois, niin saakoot sen tehdä oman mielensä mukaan; ja mitä he näin lisäävät tai ottavat pois, se olkoon voimassa.

31. Ja mitä siihen pahaan tulee, mitä kuningas Demetrius tekee teille, niin olemme kirjoittaneet hänelle näin: 'Miksi olet pannut niin raskaan ikeen ystäviemme ja liittolaistemme juutalaisten kannettavaksi? Jos he vielä esittävät syytöksiä sinua vastaan, niin me hankimme heille oikeutta ja käymme sotaa sinua vastaan maalla ja merellä.'"





“Todas as graças que pedimos no nome de Jesus são concedidas pelo Pai eterno.” São Padre Pio de Pietrelcina