Encontrados 23 resultados para: veljemme
Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? (1. Mooseksen kirja 37, 26)
Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä. (1. Mooseksen kirja 37, 27)
Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, niin me lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita. (1. Mooseksen kirja 43, 4)
Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme.' (1. Mooseksen kirja 44, 26)
Ja kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi näin: "Jospa mekin olisimme hukkuneet silloin, kun veljemme hukkuivat Herran edessä! (4. Mooseksen kirja 20, 3)
ja sanoivat: "Herra käski herrani jakaa sen maan arvalla israelilaisille perintöosaksi, ja herrani sai käskyn Herralta antaa Selofhadin, meidän veljemme, perintöosan hänen tyttärillensä. (4. Mooseksen kirja 36, 2)
Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja; näimmepä siellä anakilaisiakin.' (5. Mooseksen kirja 1, 28)
Niin hänen äitinsä veljet puhuivat hänen puolestaan kaikkien Sikemin miesten kuullen kaiken tämän. Ja heidän sydämensä taipui Abimelekin puolelle, sillä he sanoivat: "Hän on meidän veljemme." (Tuomarien kirja 9, 3)
Ja katso, silloin kaikki muut Israelin miehet tulivat kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: "Miksi ovat meidän veljemme, Juudan miehet, varkain tuoneet Jordanin yli kuninkaan ja hänen perheensä ynnä kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan?" (2. Samuelin kirja 19, 41)
Enkeli sanoi hänelle: »Matkustan mielelläni sinun kanssasi, minä tunnen tien ja olen majaillut veljemme Gabaelin tykönä.» (Tobian kirja 5, 6)
Silloi Toobit sanoi hänelle: »Ole tervetullut, veljeni; älä ole siitä minulle vihoissasi, että koetin saada tietää sukukuntasi ja perheesi. Satutkin olemaan, veljeni, hyvää ja jaloa sukua. Sillä minä opin tuntemaan Ananiaan ja Joonatanin, suure Semeaan pojat, kun yhdessä matkustimme Jerusalemiin siellä kumartaen rukoilemaan ja uhraamaan uutiset ja kymmenykset kylvön sadosta; he eivät olleet hairahtuneet samaan eksytykseen kuin muut veljemme. Olet hyvää juurta, veljeni. (Tobian kirja 5, 14)
Silloin hän sanoi heille: »Tunnetteko veljemme Toobitin?» (Tobian kirja 7, 4)
