| 1. | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. |
| 2. | Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? |
| 3. | Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. |
| 4. | Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä. |
| 5. | Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. |
| 6. | He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään. |
| 7. | Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. |
| 8. | Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: |
| 9. | "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." |
| 10. | Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; |
| 11. | sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. |
| 12. | Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole. |
| 13. | Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut, |
| 14. | avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat. |
| 15. | Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. |
| 16. | Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. |
| 17. | Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat. |
| 18. | Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; |
| 19. | he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. |
| 20. | Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. |
| 21. | Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. |
| 22. | Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle. |
| 23. | Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. |
| 24. | Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. |
| 25. | Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. |
| 26. | Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä. |
| 27. | Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti. |
| 28. | Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä; |
| 29. | sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. |
| 30. | Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä. |
| 31. | Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. |
| 32. | He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt. |
