| 1. | "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän, |
| 2. | kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä? |
| 3. | Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla? |
| 4. | Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? |
| 5. | Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? |
| 6. | Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. |
| 7. | Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. |
| 8. | Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, |
| 9. | sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? |
| 10. | Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; |
| 11. | se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. |
| 12. | Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? |
| 13. | Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? |
| 14. | Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? |
| 15. | Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? |
| 16. | Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? |
| 17. | Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. |
| 18. | Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. |
| 19. | Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. |
| 20. | Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. |
| 21. | Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. |
| 22. | Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? |
| 23. | Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. |
| 24. | Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. |
| 25. | Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. |
| 26. | Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. |
| 27. | Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. |
| 28. | Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. |
| 29. | Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? |
| 30. | Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? |
| 31. | Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. |
| 32. | Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. |
| 33. | Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." |
| 34. | Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi: |
| 35. | "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" |
| 36. | Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: |
| 37. | "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; |
| 38. | kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee." |
